Hovihankkijan ajokikseni järjestämän uudenkarhean Grande Punton kiinnostaviin ominaisuuksiin kuuluu ajotietokone. Siitä oli yllättävän paljon iloa matkan aikana. Varsinkin polttoaineen kulutus kiinnosti, sekä hetkellinen että tankkausten välinen keskiarvo.

Normaalivauhtisessa maantieajossa kulutus asettui viiden ja puolen litran paikkeille, oikein sievästi polkemalla pääsin tasan viiteen. Moottoritiellä kului helposti toista litraa enemmän, samoin tietysti kaupunkiajossa. Lomin ja Øvre Årdalin välisellä “erikoiskokeella” lukema oli 6.3.

Kotona huomasin, että ajotietokone antaa polttoainetankin tapahtumista jossain määrin virheellistä tietoa: todellinen keskikulutus oli lähes 10 % suurempi, mutta silti kohtuullinen 6.4. Kun kilometrejä kertyi yhteensä 4500, polttoainekustannukset nousivat auton vuokraa korkeammiksi.

Autoilu Norjassa on kallista touhua. Polttoaine öljyntuottajamaassa on yllättäen vielä kalliimpaa kuin meillä Suomessa, mutta ei siinä kaikki. Kolme lauttaväliä ja yksi yllätystietulli kevensivät Aurlandin ja Runden välillä matkakassaa yhden mökkiyöpymisen tai täyden tankillisen edestä.

Lautat kuuluvat Norjassa asiaan ja polttoaine maksaa muuallakin, mutta tietullit suututtavat. Miksi niitä peritään Norjassa, mutta ei Ruotsissa tai Suomessa?

Kuvassa paikalliset asukkaat kyselevät kuulumisia kartanlukijalta.
6/2008