Vuoden 2007 luontokuvaksi valittiin kajaanilaisen Lassi Rautiaisen vauhdikas otos, jossa sudet ajavat takaa karhua. Itse pidän kuvasta, mutta varmaa on, että jälkipuheilta ei tälläkään kertaa tulla välttymään.

Rautiainen tunnetaan henkilönä, jolta lausunnot tulevat lypsämättä, niin nytkin: “Jos päättämässä olisi ollut suomalainen asiantuntija, kuva olisi mennyt roskakoriin”, Rautiainen sanoo Helsingin Sanomille.

Kaupallisia kuvauskojupalveluja tarjoava Rautiainen käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kehaisee, että hänen kojunsa ovat ainoita paikkoja Euroopassa, missä voi säännöllisesti kuvata susia.

Kainuun Sanomien haastattelussa Rautiainen osoittaa suhteellisuudentajua ja vertaa kuvakilpailua lottoarvontaan:

Sehän on aina yhden henkilön valinta ja makuasioita. Jos joku muu olisi ollut tuomarina, niin…

Luontokuvat esitetään usein tuloksina yli-inhimillisistä ponnisteluista ankarissa olosuhteissa. Rautiainen itse ei syyllisty työnsä ylidramatisointiin, mutta toimittaja huomauttaa jutun alaotsikossa voittokuvan syntyneen “haastavissa olosuhteissa“. Ihmettelin, mitähän kuvauskojussa oikein on tapahtunut.

Haastavuudella tarkoitetaan valon vähyyttä, joka pakotti käyttämään valotusaikaa 1/25 sekuntia. Kovasta vauhdista ja pitkästä valotusajasta syntyy tuomariston puheenjohtajaan vedonnut “maalauksellinen toteutus ja lähes myyttinen tunnelma”.
10/2007