HAMMASTUNTURISSA HAKATAAN

HS kertoi 22.8.97 hakkuiden alkamisesta Hammastunturin erämaassa. Uutisen alaotsikko kuului: ”Saamelaiset vastustaneet vuosia hakkuita”.

Tieto hakkuista on tosi, sen sijaan toimittaja Tapio Mainion esiinnostama saamelaisten rooli Hammastunturin erämaahakkuiden vastustamisessa (ja Ylä-Lapin metsäpolitiikassa yleisemminkin) on vähintään moniselitteinen. Uutistekstin lopussa todetaankin, että ”nyttemmin sekä saamelaiskäräjät että alueen paliskunnat ovat hyväksyneet syksyn hakkuut.”

Periaatteellinen kiista hakkuista ratkaistiin jo erämaalain säätämisen yhteydessä. V.1991 voimaantullut, hakkuut salliva  erämaalaki perustuu hoito- ja käyttösuunnitelmien hyväksymismenettelyä lukuun ottamatta jokseenkin sanatarkasti erämaakomitean mietintöön. Komiteassa hakkuita vastusti Erämaaliikkeen edustaja, eivät suinkaan sen saamelaisjäsenet, saamelaisvaltuuskuntaa edustanut Pekka Aikio ja Hammastunturin paliskunnan silloinen poroisäntä Juhani Magga.

Toimittaja Mainio toteaa Sallivaaran ja Lapin paliskuntien valittaneen hakkuista YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Valitukset eivät olleet paliskuntien, vaan yksittäisten saamelaisporonhoitajien tekemiä ja ne koskivat erämaarajauksen ulkopuolelle jääneitä alueita. Ihmisoikeuskomitea ei tutkinut valituksia, koska kansallisia vaikutuskeinoja ei ollut käytetty.

Myöhemmin Sallivaaran paliskuntaan kuuluvan Mirhaminmaan-Kariselän alueen hakkuita on käsitelty ihmisoikeuskanteena Lapin käräjäoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa. Kuluneen kesän aikana tekemässään päätöksessä HO myötäili Metsähallituksen näkemyksiä ja määräsi oikeudenkäyntikulut saamelaisporomiesten maksettaviksi. Samojen osapuolten [Muotkatunturin paliskunta ja Metsähallitus] välisestä Angelin hakkuukiistasta on olemassa sekä KKO:n että YK:n ihmisoikeuskomitean hakkuut salliva päätös.

On tärkeää huomata, että Ylä-Lapin metsäkäräjiä ei käydä luonnonsuojeluperustein. Tavoitteena ei myöskään ole metsien pysyvä suojeleminen, vaan ”saamelaisille mahdollisesti kuuluvan” omaisuuden turvaaminen. Saamelaisosapuolen mielestä ei ole riidattomasti selvitetty, kenelle kuuluvat saamelaisalueen ns. valtionmaat ja niiden hakkuista saatavat kantorahatulot.

Jos halutaan nimetä väsymättömimmin Hammastunturin alueen hakkuita vastustanut henkilö, hän on epäilemättä DI Harald Helander Ivalosta. Keskeisimpien tavoitteidensa toteuttamisessa epäonnistunut Erämaaliike lopetti toimintansa erämaalain säätämiseen.

Veikko Vasama
Erämaaliikkeen veteraani
Sodankylä

8/1997