Endurance

Amerikkalaisen Caroline Alexanderin kertomus Ernest Shackletonin v. 1914-15 tekemästä legendaarisesta retkestä Etelämantereelle julkaistiin englanniksi v.1998 ja suomeksi Otavan kustantamana jo seuraavana vuonna. Eloonjäämistaistelu äärimmäisissä oloissa on henkeäsalpaava, ja Frank Hurleyn upeat kuvat lisäävät merkittävästi kirjan kiinnostavuutta.

  

Shackletonin tarkoituksena oli hiihtää joukkoineen Etelämantereen halki. Retkikuntaa lähtöpaikkaan kuljettanut Endurance-alus juuttui kuitenkin ahtojäihin tammikuussa 1915 vain 120 kilometrin etäisyydellä rannikosta ja ajelehti jääkentän mukana pohjoiseen yli kymmenen kuukauden ajan.


Norjassa rakennettu vahva puualus kesti pitkään jäiden puristusta, mutta lokakuussa syntyneet vuodot pakottivat miehistön siirtymään jäälle. Endurance upposi 21.11.1915. Ruokavarastot ja varusteet oli siirretty hyvissä ajoin jäälle, samoin kolme venettä.

Frank Hurley pelasti vesitiiviiksi tinatussa peltirasiassa suuren osan laivalla kuvatuista ja kehitetyistä lasinegatiiveista, pinnakkaiskopioista koostuvan albumin ja kaksikymmentä värillistä kuultokuvaa. Kuvausvälineistä oli mahdollista ottaa mukaan vain pikkukamera ja kolme filmirullaa. Kuvaaja ei masentunut suunnitelmien muuttumisesta, vaan jatkoi työtään retken loppuun saakka ihailtavan tasokkaasti.

Seuraavat neljä ja puoli kuukautta retkikunta vaelsi jäällä. Suunta oli edelleen kohti pohjoista ja avovettä, joka saavutettiin 9.4. Kolmella veneellä suoritetun merimatkan jälkeen joukko rantautui karulle ja myrskyjen piiskaamalle Elephant-saarelle. Shackleton viipyi saarella vain kaksi viikkoa, jona aikana veneistä suurin, silti alle 7-metrinen ”James Caird” varustettiin matkalle.

Shackleton onnistui yhdessä viiden luottomiehensä kanssa purjehtimaan pikkuruisella veneellä yli tuhannen kilometrin matkan maailman myrskyisimpiin kuuluvan merialueen halki Etelä-Georgian saarelle, missä tuohon aikaan sijaitsi norjalainen valaanpyyntiasema. Merimatka kesti 20 päivää, ja suunnistuksesta vastasi Endurancen kapteeni Worsley. Elephant-saarelle jääneet pelastettiin 30. elokuuta. Yksikään matkalle lähteneestä 27 miehestä ei menehtynyt.

Miehet olivat olosuhteisiin nähden kohtuullisen hyvässä kunnossa. Keripukkiin ei sairastunut kukaan, ja ruuakseen miehet saivat riittävästi hylkeitä ja pingviinejä. Jäätilanne vaikeutti miesten pelastamista. Vasta kolmannella yrityksellä alus onnistui pääsemään soutumatkan päähän saaren rannasta.

Tiedot Shackletonin ja sittemmin muun retkikunnan pelastumisesta noteerattiin The Daily Mirrorin etusivulla:

Shackletonin retkikunnan eloonjäämisseikkailu kiinnosti suurta yleisöä, ja monet retkikunnan jäsenet kertoivat kokemuksistaan kirjoissa tai yleisöluennoilla. Hurley täydensi oman kirjansa kuvitusta tekemällä Etelä-Georgiaan erillisen kuvausretken. Hänellä oli tapana päättää esityksensä vaikuttavaan loppukuvaan nimeltä ”Pelastus”, jossa ryysyinen miesjoukko tervehtii mereltä saapuvaa venettä. Todellisuudessa kuva on otettu Shackletonin lähtiessä rohkealle merimatkalleen. Pienempi vene on palaamassa rantaan ja James Caird on raaputettu pois kuvasta.

Hurleyn kuvat viime vuosisadan alkupuolelta ovat mielenkiintoista katseltavaa erityisesti niille, jotka uskovat uusien kuvien olevan automaattisesti vanhoja parempia.

5/2001 – tekstiä muokattu ja kuvia lisätty 1/2022