Kurkistus Norjan kansallisgalleriaan

Pääsiäisenä Jounin kanssa tehty vierailu Osloon oli vahvasti kulttuuripainotteinen: vietimme museoissa kaksi täyttä aukiolopäivää eikä kulttuuria väistelty iltaisinkaan.

Linnut jäivät tällä kertaa sivurooliin, mutta onnistuivat silti yllättämään ja ilahduttamaan. Suosikkilintuihini kuuluva selkälokki oli asettunut Vigeland-puistoon ja istuskeli kuvan harakan tavoin veistosten päällä. Lisäksi puistossa huhuili turkinkyyhky ja laidunsi merihanhipariskunta.

Nasjonalgallerietissa näin mitä halusinkin, esimerkiksi niin edustavan näytteen Edvard Munchin (1863-1944) töitä, että en pitänyt tarpeellisena käydä erikseen taiteilijan nimikkomuseossa. Yleisö parveili ja kuvautti itseään Huudon edessä, mutta minua tämä nimenomainen työ ei ole koskaan miellyttänyt. Makuasia, arvostan toki taiteilijaa.

a

Näin monia kiinnostavia maalauksia muilta norjalaistaiteilijoilta, lisäksi yhden Picassolta ja muutamia muilta suurilta mestareilta.

Norjalaistaiteilijoista suosikikseni nousi Christian Krogh (1852–1925), jonka realistisen kauden meriaiheiset työt liittyivät erityisen hyvin matkan teemaan. Kroghin klassikkomaalaukset Leif Eerikinpoika löytää Amerikan ja Kamppailu toimeentulosta oli ripustettu näyttävästi portaikkoon.

Löysin toiveeni mukaisesti myös Harald Sohlbergin (1869-1935) työn Lumimyrskyn jälkeen vuodelta 1902. Ihastuin maalaukseen ensi silmäyksellä: se poikkeaa väreiltään ajan valtavirrasta ja on kuin ”pikkutelellä kuvattu”. Maalaus innosti vierailemaan Rørosin kaivoskaupungin viehättävässä vanhassa osassa, joka on maailmanperintökohde.

Alakerran norjalais-suomalaisen yhteisnäyttelyn innostavin norjalaistaiteilija oli Theodor Kittelsen (1857–1914). Simbegin Haavoittunut enkeli oli mukava nähdä yllättäen ja uudessa ympäristössä.

Merenkulkumuseossa esillä olleista meriaiheisista maalauksista mieluisin oli Wilhelm Otto Petersin (1851–1935) soma tilannekuva rapuja pyydystävistä tytöistä vuodelta 1893.

Lopuksi on ihan pakko mainita vielä yksi kuva, Keskusrautatieaseman jättiläismäinen valokuvafresko. Olikohan sen tehtävänä muistuttaa ulkomailta Osloon tulleille, että kaikki norjalaisnaiset eivät ole Therese Johaugin näköisiä. 🙂