{"id":99,"date":"2014-06-08T14:26:53","date_gmt":"2014-06-08T11:26:53","guid":{"rendered":"http:\/\/www.veikkovasama.fi\/?p=99"},"modified":"2021-11-25T21:47:10","modified_gmt":"2021-11-25T19:47:10","slug":"bongareita-ja-lintuharrastajia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/?p=99","title":{"rendered":"Bongareita ja lintuharrastajia"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a><\/p>\n

Ilkka Koiviston postuumisti julkaistun teoksen Ovela lintubongari ja muita tarinoita<\/em> (Minerva 2013) nimitarinassa esitell\u00e4\u00e4n kolme lintuharrastajaa, joista kahdelle koko touhu on pelkk\u00e4\u00e4 lajien ker\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja pinnoilla kilpailemista.<\/p>\n

Se kolmas, ovelasti omilla s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4\u00e4n pelaava p\u00e4ihitt\u00e4\u00e4 tosibongarit vuodarikisassa ja kehtaa viel\u00e4 moittia pinnallisuudesta:<\/p>\n

Siit\u00e4 ei kyll\u00e4 ole viel\u00e4 puhuttu, ett\u00e4 bongaus ei kehit\u00e4 edes luonnontuntemusta. Liikkumalla bongausporukoissa ei tarvitse tuntea ainoatakaan lintulajia, saati tiet\u00e4\u00e4 niiden elintavoista p\u00e4tk\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaikka t\u00e4m\u00e4n luonnontuntemuksen osa-alueen tiedoilla harva bongari p\u00e4\u00e4see hehkuttamaan.<\/p><\/blockquote>\n

Koiviston teksti her\u00e4tti ajatuksia ja pani pohtimaan lintuharrastuksen pohjavirtoja ja pintav\u00e4reily\u00e4. Hain oheislukemisiksi kaksi kirjaa, joissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n nimenomaan bongausta.<\/p>\n

Tartuin uteliaana Matti Koivulan ja Jan S\u00f6dervedin v. 1996 julkaistuun teokseen Ornimisen siet\u00e4m\u00e4t\u00f6n keveys<\/em> (Kirjayhtym\u00e4 1996), koska siit\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt positiivinen muistikuva. Teksti tuntui edelleen hyv\u00e4lt\u00e4 ja pysyi mainiosti valitussa tyylilajissa, joka ei ole kaikkein helpoimpia.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Todellinen kulttuuriteko on kirjan lopusta l\u00f6ytyv\u00e4 laaja ornitologinen slangisanasto. Kielen opetteleminen auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 torneissa ja staijauspaikoilla puhutaan. Lintulajeista tietenkin, mutta tyyliin kattokeke, repe, subari ja muleli.<\/p>\n

Mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, lukija pystyy saamiensa seikkaper\u00e4isten ohjeiden avulla m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki maastossa n\u00e4k\u00f6piiriin ilmestyv\u00e4t oudot otukset. T\u00e4ss\u00e4 ei nyt puhuta lintujen tunnistamisesta, vaan ihmisten lokeroinnista.<\/p>\n

Karkeassa jaottelussa ihmiset jaetaan maallikoihin ja orneihin, maallikot tarkemmin viiteen alaryhm\u00e4\u00e4n ja ornit kolmeentoista. Lokeroiminen tehd\u00e4\u00e4n mm. yleisen habituksen, k\u00e4ytt\u00e4ytymisen, asun ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevien optisten apuv\u00e4lineiden perusteella.<\/p>\n

Omina ornityyppein\u00e4\u00e4n esitell\u00e4\u00e4n bongari<\/em> ja ker\u00e4ilij\u00e4<\/em>, joista viiimeksi mainittu muistuttaa aika tavalla Ilkka Koiviston kuvailemaa himolistaajaa. Tyyppi ei p\u00e4\u00e4se v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n K & S:n k\u00e4sittelyss\u00e4:<\/p>\n

Ker\u00e4ilij\u00e4 on oikeastaan bongarin \u00e4\u00e4rityyppi, henkil\u00f6 joka ker\u00e4\u00e4 pinnoja kuin filatelisti postimerkkej\u00e4. N\u00e4iden kahden t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 erona on se, ett\u00e4 filatelisti yleens\u00e4 tuntee kohteensa. Ker\u00e4ilij\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 vain kasvattaa lajim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4 suuremmaksi eik\u00e4 edes v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muista, milt\u00e4 h\u00e4nen vuosi sitten n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 laji numero 337, pitk\u00e4nokkakurppelo, n\u00e4ytti. Samapa tuo: lintulajista saa vain yhden pinnan, olipa se sitten mink\u00e4 n\u00e4k\u00f6inen tahansa!<\/p><\/blockquote>\n

Pinnalistoilla on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 mahdollista kivuta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n korkealle liikkumalla aktiivisesti oikeaan aikaan oikeilla paikoilla ja kirjaamalla pinnoiksi gurujen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4t lajit. On kuitenkin kohtuullista todeta, ett\u00e4 k\u00e4rkibongarit ovat yleens\u00e4 etevi\u00e4 lajinm\u00e4\u00e4ritt\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n

Virolahdella toukokuussa (ennen arktikaviikonloppua) tapaamani ornit olivat laidasta lukien kelpo tyyppej\u00e4. Osa ehk\u00e4 jonkinasteisia bongareita, mutta ennen kaikkea linnuista aidosti ja monipuolisesti kiinnostuneita pitk\u00e4n linjan harrastajia ja t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 hengenheimolaisia. Vakuutuin asiasta juteltuani kolmen p\u00e4iv\u00e4n aikana aika monen kanssa.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Bongauksessa ei sin\u00e4ns\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n pahaa. Ajattelen niin, ett\u00e4 linnut ansaitsisivat osakseen pinnankeruuta syv\u00e4llisemp\u00e4\u00e4 harrastusta – tai edes kiireet\u00f6nt\u00e4 ihailua. Sen sijaan v\u00e4lineurheilu on mielest\u00e4ni oikeasti vastenmielinen lieveilmi\u00f6, joka liittyy erottamattomasti lintuharrastukseen ja aivan erityisesti lintujen kuvaamiseen. Olen ottanut asiaan kantaa verkkosivuillani ja ilahdun aina havaitessani samansuuntaista kriittist\u00e4 ajattelua harrastajien sis\u00e4piiriss\u00e4.<\/p>\n

Koivula & S\u00f6dersved opastavat kirjassaan kiikarin ostajaa t\u00e4h\u00e4n tapaan:<\/p>\n

Varma ja hyv\u00e4 valinta on kiikari, joka maksaa ennemmin 10 000 kuin 5 000 mk. Hinta on laadun tae, vaikka hinnasta kotkanosan haukkaakin kiikariin upotettu Zeiss- tai Leica-sana. Jos hinta hirvitt\u00e4\u00e4, muista ett\u00e4 kiikari on samalla taikakalu, jolla portit aukeavat orniyhteis\u00f6\u00f6n.<\/p><\/blockquote>\n

My\u00f6s kaukoputken on syyt\u00e4 olla arvostettua merkki\u00e4 ja st\u00e4ndill\u00e4kin on v\u00e4li\u00e4:<\/p>\n

Jalustasi ostat tietenkin varustettuna videop\u00e4\u00e4ll\u00e4, et miss\u00e4\u00e4n tapauksessa kamera- eli kinop\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaikka kuinka aikoisit k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6s valokuvauksessa. (…) Kinop\u00e4\u00e4 ja putki on naurettava yhdistelm\u00e4!<\/p><\/blockquote>\n

Jos tuo yhdistelm\u00e4 on naurettava, oma varustukseni Virolahdella oli s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4: vanhanmallinen kaukoputki ja kuulapolvi! Kiikarikaan ei ole sen kummoisempi kuin nelj\u00e4nsadan euron O-cron. Lintukuvausobjektiivini on ihan oikeaa merkki\u00e4, mutta malliltaan aloittelijoille tarkoitettu ja rungot tyyppi\u00e4 semi-pro.<\/p>\n

Tapaamani ornit eiv\u00e4t pid\u00e4telleet naurua tai pyyhkineet s\u00e4\u00e4lin kyyneli\u00e4, joten en ilmeisesti tullut arvioidiuksi v\u00e4lineiden perusteella. Poikkeus kuitenkin vahvistaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6n.<\/p>\n

K\u00e4vin Lakakalliolla kahdesti. Kantaporukan suhtautuminen oli kaikin puolin asiallista. Juttelin yhden kanssa jonkin aikaa ja asetuin sitten reppujakkaralleni joukon laidalle t\u00e4hyst\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kuuntelemaan hauskoja juttuja.<\/p>\n

Toisella k\u00e4ynnill\u00e4ni menin suoraan tutulle paikalleni. Kun kalliolle saapui lis\u00e4\u00e4 porukkaa, pari tulijaa asettui kahden metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n eteeni, parhaalle sektorille. Totta kai tykk\u00e4sin huonoa, mutta kuin ihmeen kaupalla sain pidetyksi suuni kiinni. Nousin ja poistuin paikalta.<\/p>\n

Ymm\u00e4rsin saaneeni havainto-opetusta lintupaikan hierarkiasta ja j\u00e4in pohtimaan, miten se kertomassani tilanteessa m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi. Panin merkille, ett\u00e4 tulijat ja kantajengi olivat ainakin osaksi tuttuja kesken\u00e4\u00e4n, mutta min\u00e4 olin outo tyyppi ryhm\u00e4n reunalla.<\/p>\n

Jos rinnuksilla olisi roikkunut ”orniyhteis\u00f6\u00f6n portit avaava taikakalu”, tulijat olisivat ehk\u00e4 valinneet paikkansa muualta kuin edest\u00e4ni. Tilaa nimitt\u00e4in oli.<\/p>\n

Ari Linnan toimittamassa kirjoituskokoelmassa Bongauksen hurma<\/em> (Sammakko 2012) esitell\u00e4\u00e4n mm. bongauksen historiaa ja monia ilmenemismuotoja lastenvaunubongauksesta koulunpihabongaukseen. Mik\u00e4 mukavinta, monet kirjoittajat avaavat omaa tekemist\u00e4\u00e4n huumorin pilke silm\u00e4kulmassa. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 aivan yliveto on puoliksi kuvitteellinen kertomus kukkulan kuninkaista, jotka yritt\u00e4v\u00e4t rikkoa ensimm\u00e4isen\u00e4 tuhannen eliksen rajan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Esiteltyjen bongauksen erikoisempien alalajien joukossa on yksi, jota min\u00e4kin harrastan. Unipinnoja on koossa joitakin kymmeni\u00e4, uusin kuukauden takaa. P\u00e4\u00e4sin ihailemaan pikkusirri\u00e4 kaikessa rauhassa niin l\u00e4helt\u00e4, ett\u00e4 en tarvinnut mink\u00e4\u00e4nlaista kiikaria. Unipinnojen ker\u00e4\u00e4minen on sik\u00e4li poikkeuksellista bongaamista, ett\u00e4 se ei tiet\u00e4\u00e4kseni ole viel\u00e4 kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ry\u00f6st\u00e4ytynyt v\u00e4lineurheiluksi.<\/p>\n

Bongauksen hurma<\/em> -kirja avasi lintuharrastukseen kokonaan uudenlaisia n\u00e4k\u00f6kulmia. Tulin ensi kertaa ajatelleeksi, ett\u00e4 pinnalistojen k\u00e4rkinimille spontaanin el\u00e4m\u00e4npinnan saaminen alkaa olla todenn\u00e4k\u00f6isyydelt\u00e4\u00e4n lottovoittoon verrattava ihme. Jatkuva h\u00e4lytysvalmius rajoittaa muuta el\u00e4m\u00e4\u00e4, ja pelko pinnan menett\u00e4misest\u00e4 voi johtaa oudolta tuntuvaan tilanteeseen: huippubongarin ei ”kannata” oleskella ulkosaariston liikenteellisesti ongelmallisilla hienoilla lintusaarilla.<\/p>\n

Otan osaa ja onnittelen itse\u00e4ni: voin matkustaa Jurmoon nauttimaan luonnosta kiireett\u00f6m\u00e4sti ja kokonaisvaltaisesti, maisemista ja linnuista. Merisirrien tapaaminen<\/a> viime vuoden joulukuussa oli minulle erityinen juttu ja iso ilo. Ei pinnan vuoksi vaan lintujen.
\n7\/2013<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ilkka Koiviston postuumisti julkaistun teoksen Ovela lintubongari ja muita tarinoita (Minerva 2013) nimitarinassa esitell\u00e4\u00e4n kolme lintuharrastajaa, joista kahdelle koko touhu on pelkk\u00e4\u00e4 lajien ker\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja pinnoilla kilpailemista. Se kolmas, ovelasti omilla s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4\u00e4n pelaava p\u00e4ihitt\u00e4\u00e4 tosibongarit vuodarikisassa ja kehtaa viel\u00e4 moittia pinnallisuudesta: Siit\u00e4 ei kyll\u00e4 ole viel\u00e4 puhuttu, ett\u00e4 bongaus ei kehit\u00e4 edes luonnontuntemusta. Liikkumalla bongausporukoissa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-99","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-linnut"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/99","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=99"}],"version-history":[{"count":30,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/99\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4132,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/99\/revisions\/4132"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=99"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=99"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=99"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}