![\"\"](\"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstikuvat\/tarton_asema.jpg\" "\\"Mukavan")
<\/a><\/p>\nTarton rautatieaseman odotussali kiinnitti huomiota jo ensimm\u00e4isell\u00e4 k\u00e4ynnill\u00e4: se lienee yksi koko maailman avarimmista. Kun asiakkaita oli v\u00e4h\u00e4nlaisesti, turvav\u00e4li\u00e4 j\u00e4i ruhtinaalliset 20 metri\u00e4!<\/p>\n
Muistelin reitti\u00e4 ja l\u00e4hdin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kohti kaupungin keskustaa. Toivoin n\u00e4kev\u00e4ni Maarjan kirkon, joka menetti torninsa sota-ajan pommituksessa. Kirkko oli saanut uuden tornin, ja netist\u00e4 selvisi remontin valmistuneen kuluvan vuoden aikana. Kuulin Jounilta my\u00f6hemmin, ett\u00e4 Berliiniss\u00e4 pommitusten runtelema kirkko on j\u00e4tetty semmoisenaan muistomerkiksi.<\/p>\n
Olin sen verran etuajassa, ett\u00e4 huone ollut viel\u00e4 valmis luovutettavaksi. Respan mies puhui niin t\u00e4ydellist\u00e4 suomea, ett\u00e4 h\u00e4nen t\u00e4ytyi olla suomalainen, saattoipa itse asiassa olla Tampere Majan toiminnanjohtaja. J\u00e4tin tavarat taloon ja l\u00e4hdin kaupungille.\u00a0 Raatihuoneentori oli koristeltu viirein, ja jokirannassa oli iso teksti Tartu 2024 muistuttamassa, ett\u00e4 Tartto on pian Euroopan kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunki.<\/p>\n
Huone l\u00f6ytyi vanhan ja persoonallisen puutalon yl\u00e4kerrasta, lis\u00e4ksi siell\u00e4 oli asukkaille tarkoitettu keitti\u00f6 ja p\u00e4\u00e4osin suomenkielinen kirjasto. Otin iltalukemisiksi valikoiman Tampere-aiheisia kaskuja. Muita asukkaita ei viel\u00e4 ollut.<\/p>\n Aamupalan tarjoilu alkoi kahdeksalta: se oli melko pelkistetty, mutta t\u00e4ysin riitt\u00e4v\u00e4. Mik\u00e4 tarkeint\u00e4, puuroa oli tarjolla ja kahvi hyv\u00e4\u00e4. Kun suuntasin museolle v\u00e4h\u00e4n ennen kymment\u00e4, taivaalta kuului kurjen \u00e4\u00e4nt\u00e4, mutta lintuja ei n\u00e4kynyt. Kuulin illalla Arjalta, ett\u00e4 kotinurkilla Ruskon maankaatopaikan staijauspaikalla oli laskettu p\u00e4iv\u00e4n aikana yli 16 000 kurkea!<\/p>\n Katselin k\u00e4velless\u00e4ni taloja ja panin merkille, ett\u00e4 niiden kunto vaihteli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyydest\u00e4 toiseen. Autot talojen pihoilla olivat enimm\u00e4kseen premium-tasoa.<\/p>\n Hangaarit ja piikkilanka-aita muistuttivat museoalueen aiemmasta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 miehitt\u00e4j\u00e4n lentotukikohtana, ihan hyv\u00e4 ett\u00e4 ne on j\u00e4tetty paikalleen suositun matkailun\u00e4ht\u00e4vyyden viereen! Museon l\u00e4hell\u00e4 oli talo yl\u00f6salaisin ja iso parvi mustavariksia.<\/p>\n Kolmen ja puolen tunnin museok\u00e4ynnist\u00e4 j\u00e4i selv\u00e4sti paremmat fiilikset kuin ensivierailusta. Sis\u00e4lt\u00f6 oli muuttunut jonkin verran. Ensi k\u00e4ynnill\u00e4 vaikutuksen tehnyt j\u00e4ttikokoisten puuhaarikoiden kokoelma oli poistunut, mutta tilalle oli tullut tyhjien kaappien puisiin oviin piirretyt hauskat kuvat. Niist\u00e4 muodostui aikajana, joka j\u00e4i lopulta p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iseksi mieleen t\u00e4st\u00e4 toisesta vierailusta.<\/p>\n Merkitt\u00e4v\u00e4 uudistus oli mahdollisuus saada n\u00e4yttelyn selitystekstit monilla kielill\u00e4, my\u00f6s suomeksi. Sen jo tiesinkin, ett\u00e4 tilat ovat avarat ja edustavat, esillepano tyylik\u00e4st\u00e4.<\/p>\n K\u00e4velin takaisin keskustaan ja poikkesin linja-autoaseman kahvioon pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sadetta. Sen tauottua jatkoin KGB-museolle. Se oli juuri niin vaikuttava kuin muistinkin, vaihtuvana n\u00e4yttelyn\u00e4 Eufrosinia Kersnovskayan piirroksia. Koppalakit hakivat tekij\u00e4n kotipelloltaan, ja seuraavat 12 vuotta kuluivat Siperian vankileireill\u00e4.<\/p>\n Illalla arvoin, l\u00e4hdenk\u00f6 Pussirohukelderiin vai haenko Rimist\u00e4 jotain l\u00e4mmint\u00e4 ruokaa. J\u00e4lkimm\u00e4inen vaihtoehto voitti ja l\u00e4mpim\u00e4t pitsanpalat t\u00e4yttiv\u00e4t mainiosti teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n Lux Express-bussi Narvaan l\u00e4hti tasan kahdeltatoista ja tuli melko t\u00e4yteen. Matkustusmukavuus on hyv\u00e4, mutta pistorasiat puuttuivat, ainakaan en l\u00f6yt\u00e4nyt sellaista. Reitti kulki jonkin matkaa Peipsij\u00e4rven rantaa, mutta n\u00e4kym\u00e4 j\u00e4rvelle ei auennut kunnolla. Saatoin kuitenkin todeta, ett\u00e4 j\u00e4rvi on iso eik\u00e4 vastarantaa n\u00e4kynyt. Eik\u00e4 ihme, mittasin kartalta ett\u00e4 matkaa oli yli 50 kilometri\u00e4.<\/p>\n Tien varsilla vaihtelivat pitk\u00e4\u00e4n mets\u00e4t ja pienehk\u00f6t peltoaukiot, mutta Johtlaa l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 pellot laajenivat ja lehm\u00e4t ilmestyiv\u00e4t maisemaan. Sillam\u00e4en kaupungissa n\u00e4kyi laaja satama-alue ja useita korkeita neuvostotyylisi\u00e4 savupiippuja. Palavan kiven k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kertovia kuonakasoja ei n\u00e4kynyt.<\/p>\n Narvassa vein tavarat hotellille ja suuntasin jokirantaan katsomaan linnoja. Yll\u00e4tys oli, kuinka valtavan laajoja rakennelmia linnat olivat. Liput liehuivat torneissa ja rannalla Suomen puolella: EU:n, Viron ja Ukrainan. Huomasin my\u00f6hemmin kuvasta, ett\u00e4 Ukrainan lippu oli vedetty salkoon v\u00e4\u00e4rin p\u00e4in, keltainen puoli yl\u00f6sp\u00e4in. Hotellilla sama juttu, mutta kaupungin infokeskus sent\u00e4\u00e4n liputti korrektisti.<\/p>\n Liikenne Ven\u00e4j\u00e4lle menev\u00e4ll\u00e4 sillalla oli melko vilkasta: paljon rekkoja, mutta my\u00f6s henkil\u00f6autoja ja jalankulkijoita. Silta ja tullin alue oli tarkoin aidattu. El\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytti jatkuvan kuten ennenkin ja oli vaikea uskoa, ett\u00e4 oltiin sotaa k\u00e4yv\u00e4n Ven\u00e4j\u00e4n ja Nato-maa Viron rajalla kirjaimellisesti napit vastakkain!<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n