{"id":3797,"date":"2020-10-28T08:22:23","date_gmt":"2020-10-28T06:22:23","guid":{"rendered":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/?p=3797"},"modified":"2024-09-04T16:27:00","modified_gmt":"2024-09-04T13:27:00","slug":"krikan-sammu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/?p=3797","title":{"rendered":"Krikan Sammu"},"content":{"rendered":"\n

Kansanperinteen ker\u00e4\u00e4j\u00e4n ja kirjailijan Samuli Paulaharjun vuonna 1934 julkaistu teos Tunturien y\u00f6puolta<\/em> koostuu 15 fiktiivisest\u00e4 tarinasta. Yhdess\u00e4 niist\u00e4 kerrotaan Krikan Sammusta, joka ”soutelee saitatorkoa Porsanginvuonolla”. Sammu tarkkailee luonnon merkkej\u00e4 valmiina soutamaan rantaan, jos tuuli uhkaa ylty\u00e4. Erityisen huono ennusmerkki on vuonolla kuuluva outo valitus:
-… oijoi … joi joi … jooooi…<\/p>\n\n\n

\"\"<\/a><\/p>\n\n\n

Sallan Murhahaarassa n\u00e4htiin elokuussa 2019 Juha Hurmeen ty\u00f6ryhm\u00e4n tuottama pienoisn\u00e4ytelm\u00e4 Vantus meren rannalla<\/em>. T\u00e4m\u00e4 merelliseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n sijoittuva n\u00e4ytelm\u00e4 p\u00e4\u00e4tti kuusivuotisen Operaatio Paulaharju<\/a>n. N\u00e4ytelm\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on Krikan Sammu, ja h\u00e4nt\u00e4 esitti Anna Kuusamo.<\/p>\n\n\n\n

Oikeastaan Sammuja on kaksi: Paulaharjun luoma kuvitteellinen hahmo ja se Krikan Sammu, joka asui Kam\u00f6yv\u00e4rin (Kam\u00f8yvaer) kalastajakyl\u00e4ss\u00e4 Makreijan (Mager\u00f8ya) saarella l\u00e4hell\u00e4 Nordkappia. Samuli Paulaharju tapasi Sammun kahdesti k\u00e4ydess\u00e4\u00e4n vaimonsa Jennyn kanssa Kam\u00f6yv\u00e4riss\u00e4 vuonna 1931 ja uudelleen kolme vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n

\"\"<\/a><\/p>\n\n\n

Paulaharju k\u00e4sittelee Kam\u00f6yv\u00e4rin kyl\u00e4n asioita huomattavan seikkaper\u00e4isesti v. 1935 julkaistussa teoksessaan Ruijan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isill\u00e4 saarilla.<\/em> Kyl\u00e4n asukkaat k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi m\u00f6kki m\u00f6kilt\u00e4, mutta jostain syyst\u00e4 kirjasta on j\u00e4tetty pois Paulaharjun piirt\u00e4m\u00e4 kartta, johon m\u00f6kit on merkitty. <\/p>\n\n\n\n

Kartta julkaistiin Ruijan Kaiku -lehdess\u00e4 joulukuussa 2019 osana kiinnostavaa artikkelia<\/a>, jossa isois\u00e4ns\u00e4 matkoja ja toimintaa tutkinut ja kaksi kirjaa julkaissut FM Marjut Paulaharju kertoo Ruijan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isill\u00e4 saarilla<\/em> -teoksesta ja sen taustoista.<\/p>\n\n\n\n

\n

Kirja on ohut, vain 140-sivuinen, sis\u00e4lt\u00e4en 78 valokuvaa, tekij\u00e4n piirt\u00e4m\u00e4n Ruijan kartan, kolmisenkymment\u00e4 piirrosta, joissa on piirt\u00e4j\u00e4n viiva ollut ehk\u00e4 herkimmill\u00e4\u00e4n ja rauhallisimmillaan mutta joissa alkaa ilmet\u00e4 enteellist\u00e4 tummuutta ja lohduttomuutta. Kirja on kuvaus ker\u00e4\u00e4jien etenemisest\u00e4 Ruijan meren karulta, kolkolta saarelta toiselle, sen asujaimistosta ja elintavoista.<\/p>\n\n\n\n

Kirja eroaa parin seikan kohdalta Paulaharjun muista kirjoista. Siin\u00e4 ei ole lukijalle osoitettua alkulausetta, joka kertoisi mille matkalle kirja on viem\u00e4ss\u00e4 lukijaa. On vain teksti: Ollaan Ruijanmerell\u00e4. Eik\u00e4 kirjassa ole listaa ker\u00e4\u00e4jien haastattelemista kertojista. T\u00e4m\u00e4 paljastaa, ett\u00e4 Samuli Paulaharju oli l\u00e4htenyt todellakin Ruijaan lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Hyv\u00e4n luonnonsataman ansiosta satojen vuosien ajan asuttuna ollut, v\u00e4lill\u00e4 hiljentynyt Kam\u00f6yv\u00e4rin kalastajakyl\u00e4 alkoi vilkastua uudelleen 1900-luvun alussa kauppias Bruunin tultua paikkakunnalle.<\/p>\n\n\n

\"\"<\/a><\/p>\n\n\n

\n

Meri pysyi kyll\u00e4isen\u00e4, kauppamies osti kaloja, ja kallioitten v\u00e4liseen v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kohosi pitkin hieruan laitaa kalamiesten pikku m\u00f6kkej\u00e4 toinen toisensa per\u00e4st\u00e4. Saapui muitakin kalanostajia, nousi pikku t\u00f6n\u00f6j\u00e4 Riisvuonollekin. Kalaj\u00e4llit t\u00e4yttiv\u00e4t kohta kaikki kallionrinnat ja vapaat hieruan laitamat. […]<\/p>\n\n\n\n

Ja viimeisen\u00e4 vuonon takarannalla, Krikannokan yksin\u00e4isess\u00e4 m\u00f6kiss\u00e4 elelee vanha Krikan Sammu. H\u00e4n on Porsangin perilt\u00e4, Lemminjoelta (Lakselv) tullut lapinverinen suomalainen ja em\u00e4nt\u00e4n\u00e4 on Sammun m\u00f6kiss\u00e4 ketter\u00e4 suomalaislappalainen Liisa, samoilta suurilta vuononperilt\u00e4.<\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Sammu ja Liisa ovat olleet hyvi\u00e4 haastateltavia, ja Paulaharju viipyy teoksessaan Krikanniemell\u00e4 per\u00e4ti yhdeks\u00e4n sivun ajan. Asuinpaikka esitell\u00e4\u00e4n n\u00e4in:<\/p>\n\n\n\n

\n

Riisvuonon suulla, vuonon takana, syrj\u00e4ss\u00e4 Kam\u00f6yv\u00e4rin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja aherruksesta, asustelee joukkoineen Krikan Sammu.
On siin\u00e4 hieruan laitakent\u00e4ll\u00e4, kivikossa Sammun harmaa, pieni m\u00f6kki ja pieni kala-aitta, venerannassa soutupuura ja muutamaorsinen kalaj\u00e4lli sek\u00e4 taas ylemp\u00e4n\u00e4, kallionkyljess\u00e4, suuri viheri\u00e4inen j\u00e4nk\u00e4pounu, turpeista r\u00f6tistetty keiturienk\u00f6mm\u00e4n\u00e4. M\u00f6kin pihamaalla on pieni, vanhoilla verkkoresuilla aidattu nauristilkku, keiturienk\u00f6mm\u00e4n\u00e4n takana muutamainen perunapenkki ja tuvan p\u00e4\u00e4tyikkunan edess\u00e4 pikku pikkuruinen aitaus, johon Liisa on istuttanut raparperin ja korttelinpituisen pihlajaisen ja parikorttelisen koivun ja haavan.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n

\"\"<\/a><\/p>\n\n\n

Sammulle ja Liisalle oli siunautunut seitsem\u00e4n poikaa:<\/p>\n\n\n\n

\n

seitsem\u00e4n miehist\u00e4 merensoutajaa, toiset jo Sammun mittaisia, toiset alkutaipaleella, liikkuvat ja taajovat rantamalla, on Krikannokalla kohta kuin pikkuinen fiskev\u00e4\u00e4ri.<\/em>
Mustanpuhuvat pojat ovat aina menossa. Milloin he kiikkuvat keitureina kallioilla, milloin istuskelevat rantapahtojen pyk\u00e4lill\u00e4 moosina ja pissihaukkoina, milloin laukkaavat hierualla heitellen kraakkuja ja krookkepolleja kuin varikset – ja taas toisin vuoroin keikkuvat paaruilla kuin parhaat merensoutajat…<\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n

\"\"<\/a><\/p>\n\n\n

Sammun el\u00e4m\u00e4nvaiheista kerrotaan, ett\u00e4 Pipeli ja viinapullo kuuluivat pitk\u00e4n aikaa arkussa s\u00e4ilytett\u00e4viin arvotavaroihin. T\u00e4rkeysj\u00e4rjestys vaihteli tilanteen mukaan. <\/p>\n\n\n\n

\n

Viina oli hyv\u00e4\u00e4. J\u00e4\u00e4meren kolkossa, kontoisessa ilmassa pieni
ryyppy jo kovin l\u00e4mmitti syd\u00e4nt\u00e4, ja ihanasti se kierteli sisikunnassa
silloin,kun vaatteet kopisivat j\u00e4isin\u00e4 ja vilu oikein luitakin vapisutti.
Ja viinapullo sai j\u00e4\u00e4d\u00e4.
Mutta Pipeli ei tuntunut niin tarpeelliselta. Se ei ollut kova vilua
vastaan, eik\u00e4 se pakkasessa l\u00e4mmitt\u00e4nyt. Niinp\u00e4 Sammu kerran otti
sen kainaloonsa, asteli ja kaupitteli isonkirjansa naapurin is\u00e4nn\u00e4lle.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Tuntoihin tultuaan Sammu haki Pipelin takaisin ja pullo sai kyyti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\n

K\u00e4vi Krikan ukko seuroissa useat kerrat, ja aina h\u00e4n sai siell\u00e4 kovia loukkauksia. Jo viimein h\u00e4n tunnusti syntins\u00e4 ja viinapirunsa. Mutta kristisisaret ja -veljet kaulasta pit\u00e4en todistivat veriylj\u00e4n kautta h\u00e4nelle anteeksi antamuksen.
Silloin Sammu souti Krikannokalle, niin ett\u00e4 kokka kohisi. Juosten h\u00e4n nouti tuvasta viinapullon, ja juosten h\u00e4n ruukalti rantaan. V\u00e4lkkyen lensi pullo ilmassa, ja iloinen hel\u00e4hdys kuului hieruan kivikosta.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n

\"\"<\/a><\/p>\n\n\n

Toinenkin iso kirja oli Sammulle tuttu. H\u00e4n oli ”melkein poikasena” p\u00e4\u00e4ssyt Porsangin perilt\u00e4 isolle aavalle turskaa juksaamaan. Matkalla venekunta oli pit\u00e4nyt tuulta vuonon l\u00e4nsirannalla ja lukenut aikansa kuluksi Russamarkan papin lainaamaa ”V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen kirjaa”.<\/p>\n\n\n\n

\n

Mutta vasta oikein kummaa oli, kun kirjassa saarnattiin isosta
h\u00e4r\u00e4st\u00e4, kaikkein suurimuksesta purrista, mit\u00e4 ikin\u00e4 maailmassa on
n\u00e4hty: seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 orava sai juosta vikelt\u00e4\u00e4 sarven p\u00e4\u00e4st\u00e4 sarven p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Saarnattiin kirjassa sellaistakin, ett\u00e4 kuu otettiin taivaalta ja pantiin peittoon, puhuttiin my\u00f6s hirmuisesta kokosta, joka toisella kynnell\u00e4 hakkasi tunturin laitaa, toisella hosui suurta merik\u00e4\u00e4rmett\u00e4, ja h\u00f6yhenet vain p\u00f6lisiv\u00e4t.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Liisan el\u00e4m\u00e4n kohokohta on niin kova juttu, ett\u00e4 nykyisin se nousisi iltap\u00e4iv\u00e4lehtien l\u00f6\u00f6ppeihin.<\/p>\n\n\n\n

\n

Nokkelana h\u00e4n, kun oli saanut kuudennen pojan, otti p\u00e4nn\u00e4n ja paperia ja tiedoitti t\u00e4rke\u00e4n asian itse kuningas Haakonille, kysyen, eik\u00f6 siit\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n preemiet\u00e4, kun saa kuusi tervett\u00e4 merensoutajaa Ruijanmeren alastomille kalliorannoille. Kuningas vastasi, ettei ole Norjassa sellaista lakia, niinkuin on Frankriikiss\u00e4, mutta omasta lompsastaan h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Liisalle preemieksi viisikymment\u00e4 kruunua.<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n

\"\"<\/a><\/p>\n

PS
Tekstiss\u00e4 mainitut ja kaikki muutkin Paulaharjun kirjat, yhteens\u00e4 20, on digitoitu ja julkaistu kansalliskirjaston Doria-sivustolla<\/a>.\u00a0<\/p>\n

Marjut Paulaharjun artikkeli Kamoyv\u00e4rin kalastajakyl\u00e4<\/a> on julkaistu Ruijan Kaiku -lehdess\u00e4 12\/2019.<\/p>\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kansanperinteen ker\u00e4\u00e4j\u00e4n ja kirjailijan Samuli Paulaharjun vuonna 1934 julkaistu teos Tunturien y\u00f6puolta koostuu 15 fiktiivisest\u00e4 tarinasta. Yhdess\u00e4 niist\u00e4 kerrotaan Krikan Sammusta, joka ”soutelee saitatorkoa Porsanginvuonolla”. Sammu tarkkailee luonnon merkkej\u00e4 valmiina soutamaan rantaan, jos tuuli uhkaa ylty\u00e4. Erityisen huono ennusmerkki on vuonolla kuuluva outo valitus: -… oijoi … joi joi … jooooi… Sallan Murhahaarassa n\u00e4htiin elokuussa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[13],"class_list":["post-3797","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjallisuus-taide","tag-operaatio-paulaharju"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3797","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3797"}],"version-history":[{"count":65,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3797\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4685,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3797\/revisions\/4685"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3797"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3797"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstit\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3797"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}