![\"\"](\"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstikuvat\/contessa_01.jpg\" "\\"Bengt")
<\/a><\/p>\nsunnuntai<\/strong> 16.9.2018 Ennen veneen omistajan tapaamista meill\u00e4 oli hyv\u00e4\u00e4 aikaa k\u00e4yd\u00e4 Gr\u00e4dd\u00f6n vierasvenesatamassa. Gr\u00e4dd\u00f6 oli l\u00e4hin paikka, miss\u00e4 veneen tankkeja saattoi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja tyhjent\u00e4\u00e4. Asialla oli merkityst\u00e4 paluuta ajatellen.<\/span><\/p>\n Kun veneeseen oli tutustuttu ja pieni koepurjehdus tehty, iltap\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4. Arvelimme aloitusp\u00e4iv\u00e4n jatko-ohjelmaksi riitt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 purjehdimme kymmenkunta kilometri\u00e4 Kapellsk\u00e4rist\u00e4 kaakkoon ja j\u00e4\u00e4mme y\u00f6ksi sopivaan luonnonsatamaan.<\/p>\n Tuuli k\u00e4vi kohtalaisen navakasti etel\u00e4n ja lounaan suunnalta, ja samanlaista s\u00e4\u00e4t\u00e4 ennustettiin koko viikoksi. Vidinge-nimisen saaren pohjoisrannalta l\u00f6ytyi suojaisa lahti ja hyv\u00e4 kiinnittymispaikka. L\u00e4hell\u00e4 oli useita kes\u00e4m\u00f6kkej\u00e4, mutta t\u00e4h\u00e4n aikaan syksyst\u00e4 asukkaita ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt. Sen sijaan rannalta lehahti siivilleen iso parvi variksen sukuisia haaskalintuja.<\/p>\n Veneess\u00e4 oli kaksi ankkuria, per\u00e4ss\u00e4 Bengtin kovasti kiittelem\u00e4 mushroom. Mutta niin vain k\u00e4vi, ett\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 tuuli hieman k\u00e4\u00e4ntyi, ankkuri l\u00e4hti laahaamaan ja her\u00e4simme keulan kolahdukseen. Kippari laski otsalampun valossa kumiveneen vesille ja k\u00e4vi pudottamassa toisen ankkurin. Se oli perinteist\u00e4 mallia ja piti hyvin. K\u00e4ytimme sit\u00e4 jatkossa.<\/p>\n maanantai<\/strong> Lintuja n\u00e4kyi harvakseen, mukavimmista havainnoista vastasivat merikotka ja hylje. N\u00e4in jo kaukaa merikotkan, joka istahti kulkusuunnassamme loiston p\u00e4\u00e4lle ja istui paikallaan viel\u00e4 kun menimme ohi. Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen vanavedess\u00e4 pintaan nousi hylkeen py\u00f6re\u00e4 p\u00e4\u00e4.<\/p>\n Suunniteltu y\u00f6pymispaikka oli Stora Nassan saaristo, mist\u00e4 Navionicsin ansiosta l\u00f6ytyi helposti hyv\u00e4 kiinnittymispaikka Stora Bonden -saaren kaakkoispuolelta. Saarella oli joukko rakennuksia, mahdollisesti vanha kalastajakyl\u00e4. Keski- ja loppukes\u00e4n iltoina t\u00e4m\u00e4n luonnonsatamistaan kuuluisan saariston rannoille ker\u00e4\u00e4ntyy kymmeni\u00e4 veneit\u00e4, nyt muita veneit\u00e4 ei n\u00e4kynyt ainuttakaan koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n Iltalukemisina oli kes\u00e4kuisella N\u00e4sij\u00e4rvi-Toisvesi -purjehduksella kesken j\u00e4\u00e4nyt Melvillen Lumotut saaret<\/em>. Tuuli soi vanteissa l\u00e4pi y\u00f6n, mutta vene oli suojassa kallion takana.<\/p>\n tiistai<\/strong> Ilta oli kaunis, ja tuuli tuntui hieman laantuvan y\u00f6t\u00e4 kohti. Kaakosta Sand\u00f6n takaa kuului laivan \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja pian n\u00e4kyviin ilmestyi suuri valaistu matkustaja-alus. Se oli vaikuttava n\u00e4ky pimenev\u00e4ss\u00e4 illassa. Laivatrakkerista n\u00e4in, ett\u00e4 kyseeess\u00e4 oli Tallink-varustamon Isabelle matkalla Riikaan. Tuttu alus, joka kulki pitk\u00e4\u00e4n Vikingin v\u00e4reiss\u00e4 Turun ja Tukholman v\u00e4li\u00e4. Silloin nimi oli Isabella.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n aikana n\u00e4imme kolme muuta purjevenett\u00e4, jotka kaikki viilettiv\u00e4t my\u00f6t\u00e4tuulessa kohti pohjoista. Toivoimme tuulen suunnan s\u00e4ilyv\u00e4n samana koko viikon, jotta p\u00e4\u00e4semme itsekin paluumatkalla nautiskelemaan vauhdikkaasta my\u00f6t\u00e4tuulipurjehduksesta.<\/p>\n Koska veneemme oli ruotsalaisomistuksessa, per\u00e4ss\u00e4 liehui kuningaskunnan sinikeltainen lippu. Siihen tottui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopeasti kun aina lippua katsoessaan ajatteli enemm\u00e4n prinsessoja kuin kuningasta…<\/p>\n keskiviikko <\/strong> Sandhamnin l\u00e4nsipuolella sattui hupaisa tilanne: olimme hetken aikaa t\u00f6rm\u00e4yskurssilla lentokoneen kanssa! Vaara oli toki vain teoreettinen: hetke\u00e4 my\u00f6hemmin vesitaso p\u00f6risteli ylitsemme etel\u00e4\u00e4n.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4 luovittiin niin pitk\u00e4\u00e4n kuin tilaa riitti, sitten jatkettiin moottorilla. P\u00e4iv\u00e4matka N\u00e4md\u00f6n tuttuun y\u00f6pymispaikkaan oli selv\u00e4sti lyhyempi kuin maanantaina ja tiistaina. P\u00e4\u00e4simme hyviss\u00e4 ajoin nauttimaan kauniista illasta.<\/p>\n Kun Kippari laski vesille keulakannella pidetyn kumiveneen, huomasimme veneess\u00e4 j\u00e4niksen\u00e4 matkustaneen isokokoisen h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin hyv\u00e4ksyneen sen uudeksi olinpaikakseen. Alkumatkasta h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki oli kutonut verkkonsa ahteriin kahteen paikkaan. Koska tuuli oli ollut koko ajan navakka, pyyntitulos lienee j\u00e4\u00e4nyt vaatimattomaksi.<\/p>\n Illan aikana saimme naapurin, kun l\u00e4hist\u00f6lle kiinnittyi meid\u00e4n venett\u00e4mme kookkaampi ja uudempi vene. Kahden hengen miehist\u00f6 siin\u00e4kin n\u00e4ytti olevan.<\/p>\n torstai <\/strong> Tavoitteenamme oli M\u00f6jan saarten it\u00e4inen osa, mist\u00e4 arvelimme l\u00f6ytyv\u00e4n hyvi\u00e4 kiinnittymispaikkoja.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen tutkimamme lahti oli uskomattomien rantakallioiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4. Erityisen hienoon paikkaan oli pystytetty soma k\u00e4ym\u00e4l\u00e4. Yhdell\u00e4 rannalla oli pystykallio, johon oli arvattavasti j\u00e4iden aikaan kiinnitetty nelj\u00e4 telk\u00e4np\u00f6ntt\u00f6\u00e4.<\/p>\n Ymp\u00e4rist\u00f6 vaikutti meid\u00e4n makuumme turhan asutulta, joten jatkoimme eteenp\u00e4in. P\u00e4\u00e4timme yritt\u00e4\u00e4 kiinnostavan n\u00e4k\u00f6iseen lahteen, mihin mentiin kapean ja matalan salmen l\u00e4pi. Navionicsin mukaan vett\u00e4 oli 1.8 metri\u00e4, ja veneen kaiku ilmoitti saman lukeman. Reilusti siis mahduttiin, koska veneen k\u00f6li ylt\u00e4\u00e4 ”vain” 1.65 metrin syvyyteen.<\/p>\n Lahden rannoille oli merkitty useita kiinnittymispaikkoja; my\u00f6s ankkuriin j\u00e4\u00e4minen olisi ollut mahdollista. Kiersimme rannat ja valitsimme parhaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Kippari vei kumiveneell\u00e4 k\u00f6yden rantaan ja veti veneen keulan sopivaan paikkaan.<\/p>\n Lahdella pesineell\u00e4 kyhmyjoutsenpariskunnalla oli kolme potraa poikasta. Perheidylli h\u00e4iriintyi kun paikalle laskeutui vieras pariskunta, jota koiraslintu l\u00e4hti karkottamaan: ensin uhkaavassa asennossa kohti uimalla, lopuksi lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Tilanne p\u00e4\u00e4ttyi yll\u00e4tt\u00e4en siihen, ett\u00e4 tulokasparin koiras sai henkisen yliotteen ja enemmist\u00e4 vihollisuuksista luovuttiin. Alkukes\u00e4ll\u00e4 t\u00e4llainen sopuratkaisu ei varmaankaan olisi ollut mahdollinen.<\/p>\n Kippari souteli pitk\u00e4n lenkin kumiveneell\u00e4, min\u00e4 k\u00e4vin maissa. Mets\u00e4 oli vanhaa ja n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kallioilla m\u00e4ntyj\u00e4 ja sisemp\u00e4n\u00e4 lehtoa. L\u00f6ysin luonnonvaraisen vaahteran ja tammen. Joutsenten suosikkipaikalla oli hieno sammaleinen rantakallio ja valtavan korkea j\u00e4rviruokokasvusto.<\/p>\n perjantai <\/strong> Taas mentiin pelk\u00e4ll\u00e4 genualla ja koska suunta oli tarkasti my\u00f6t\u00e4tuuleen, spiirapuomin tarve oli huutava. Kippari otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n spinnupuomin ja sai sen avulla purjepinnan valtavan kokoiseksi: paikallaan puomi oli sopivan kokoinen, mutta todelliset mittasuhteet paljastuvat viritysvaiheessa otetusta kuvasta. Ratkaisun ansiosta veneen keskivauhti nousi l\u00e4helle kuutta solmua ja hetkellisesti p\u00e4\u00e4stiin yli kahdeksaan.<\/p>\n Purjehdimme ensimm\u00e4isen y\u00f6pymispaikkamme ohi Tj\u00f6ck\u00f6n saaren pohjoispuolelle, mist\u00e4 olimme katsoneet suojaisen lahden. Ennen sinne saapumista Kippari k\u00e4vi kovan kamppailun saadakseen puomisysteemin puretuksi. Saaren suojassa se lopulta onnistui.<\/p>\n Lahdessa oli valmiina kaksi venett\u00e4, purjevene ja moottorilla liikkuva. Purjeveneen puheesta p\u00e4\u00e4telleen umpiruotsalainen kippari ei antanut saalingin sinivalkoisten v\u00e4rien h\u00e4irit\u00e4, vaan meni parhaaseen paikkaan ottamaan vastaan kiinnittymisk\u00f6ytt\u00e4.<\/p>\n Koska s\u00e4\u00e4tiedotus oli lupaillut kovaa tuulta lauantaiksi, olimme pyrkineet l\u00e4helle veneen kotisatamaa. Illaksi ennustettiin tuulta, sadetta ja ukkosta. Suomen puolella odotettiin syysmyrsky\u00e4 Maurinp\u00e4iv\u00e4n kunniaksi, ja saimme siihen liittyen huolestuneita viestej\u00e4. Uutisissa oli sanottu, ett\u00e4 Ruotsinlaivat joutuivat j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n Maarianhaminan v\u00e4liin kovan tuulen takia.<\/p>\n Sade ja ukkonen alkoivat illalla ennustettuun aikaan, sade niin suurilla pisaroilla ett\u00e4 jouduimme kiireen kaupalla siirtym\u00e4\u00e4n sis\u00e4tiloihin. Salamat v\u00e4lkehtiv\u00e4t aika taajaan, mutta jyrin\u00e4\u00e4 kuului vain kerran. Luimme Melville\u00e4 ja nautimme tunnelmasta.<\/p>\n lauantai <\/strong> Suomessa oli mitattu myrskylukemia esimerkiksi Kuuskajaskarissa ja Tahkoluodossa 20 metri\u00e4, puuskissa enimmill\u00e4\u00e4n 24. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 korkein lukema taisi olla Sandhamnin it\u00e4puolen majakkasaarelle ennustettu 18 metri\u00e4. Mist\u00e4\u00e4n syysmyrskyst\u00e4 ei siis todellakaan voinut puhua.<\/p>\n Illalla ihmettelimme kovaa kitin\u00e4\u00e4, jonka syyksi paljastui mastonlaskuoperaatio. Niit\u00e4 varten paikalla oli lihasvoimin toimiva nosturi. Vierasvenesatama ei ollut en\u00e4\u00e4 virallisesti auki, mutta palvelut olivat k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Seh\u00e4n sopi meille, maksuakaan ei peritty. Joku olisi ehk\u00e4 tarvinnut s\u00e4hk\u00f6\u00e4, mutta me emme sit\u00e4k\u00e4\u00e4n. V\u00e4h\u00e4isest\u00e4 koneen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 huolimatta veneen akuissa oli riitt\u00e4nyt virtaa k\u00e4ynnistyksiin ja s\u00e4hk\u00f6laitteisiin. Osaltaan auttoi, ett\u00e4 emme k\u00e4ytt\u00e4neet j\u00e4\u00e4kaappia.<\/p>\n sunnuntai<\/strong> 23.9. Kippari arveli, ett\u00e4 vene saattoi nauttia tilanteesta aivan yht\u00e4 paljon kuin miehist\u00f6kin. Talvella senkin on mukava muistella mahtavassa s\u00e4\u00e4ss\u00e4 tehty\u00e4 siirtymist\u00e4 Gr\u00e4dd\u00f6st\u00e4 kotisatamaan.<\/p>\n Kun tavarat oli kannettu autoon ja vene siivottu luovutuskuntoon, kannella n\u00e4ytt\u00e4ytyi h\u00e4m\u00e4h\u00e4kki…<\/p>\n Kuvia kahdelta purjehdukselta:<\/p>\n Tukholman saaristo – retkipurjehtijan paratiisi<\/a><\/p><\/blockquote>\n
\nLautan saavuttua Kapellsk\u00e4riin menimme katsomaan varaamaamme venett\u00e4. Ensi n\u00e4kem\u00e4lt\u00e4 Adequate<\/em> vaikutti suurelta ja sit\u00e4h\u00e4n se olikin verrattuna edellisvuoden veneeseen ja varsinkin Kipparin omaan 23-jalkaiseen Amigoon.<\/p>\n<\/a><\/p>\n
\nY\u00f6ll\u00e4 satoi, mutta aamulla oli poutaa. Tuuli jatkui navakkana entisest\u00e4 suunnastaan, siit\u00e4 johon olimme menossa. Moni olisi ajanut moottorilla, mutta me olimme tulleet purjehtimaan. Contessa n\u00e4ytti hyv\u00e4t luoviominaisuutensa, nousi hyvin tuuleen ja vauhti pysyi hyv\u00e4n\u00e4. Ja kun veneell\u00e4 oli mittaa l\u00e4hes kymmenen metri\u00e4, ny\u00f6kkiminen korkeassa vasta-aallokossa pysyi siedett\u00e4v\u00e4n\u00e4. P\u00e4rskeisiin olin varautunut t\u00e4ysill\u00e4 sadekamppeilla.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n
\nTiukkaa luovimista koko iltap\u00e4iv\u00e4. Tuuli oli niin navakka, ett\u00e4 kippari reivasi isopurjeen. Ajatuksena oli ehti\u00e4 illaksi N\u00e4md\u00f6n pohjoisrannan lahteen, mutta Sandhamnin tasalla kova merenk\u00e4ynti pakotti muuttamaan suunnitelmaa. J\u00e4imme y\u00f6ksi Kroks\u00f6n saaren etel\u00e4rannan lahdelmaan pari kilometri\u00e4 vierasvenesatamasta it\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n
\nAamulla ajoimme moottorilla vierasvenesatamaan ja k\u00e4vimme suihkussa ja kaupassa. Purjeveneit\u00e4 oli alle kymmenen, muuta liikennett\u00e4 selv\u00e4sti enemm\u00e4n. Toisin kuin vuosi sitten, meid\u00e4n veneemme ei ollut sataman pienin vaan toiseksi pienin.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n
\nP\u00e4\u00e4simme odottamiimme my\u00f6t\u00e4tuuliin nauttimaan miellytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 menosta. Pelkk\u00e4 keulapurje takasi riitt\u00e4v\u00e4n vauhdin, 5-6 solmua. Muutamia purjeveneit\u00e4 oli liikkeell\u00e4, joukossa yksi suomalainenkin. Vaivalloiselta n\u00e4ytti ponnistelu vastatuuleen, vaikka konevoimalla liikuttiinkin. Vastaan tuli my\u00f6s ruotsalainen sotalaiva.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n
\nAamulla selvitimme kapeikon ja s\u00f6imme puurot vasta Kalliolahdessa. Kippari k\u00e4vi tutustumassa rantakalliolle pystytettyyn s\u00f6p\u00f6\u00f6n hyyssikk\u00e4\u00e4n. Kaikki oli t\u00e4ydellist\u00e4, mutta ikkuna puuttui. Olisin halunnut tiet\u00e4\u00e4, olivatko verhot purjehdusaiheiset kuten Fif\u00e5ngissa vuosi sitten. Kippari oli illalla selvitt\u00e4nyt liputuss\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja veti paapuurin saalinkiin Suomen lipun. Sitten jatkoimme matkaa.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n
\nTuuli jatkui kovana ja k\u00e4vi nyt suoraan l\u00e4nnest\u00e4. Alkumatkasta p\u00e4rskytti aika tavalla, mutta mantereen suojassa kulku helpottui. Gr\u00e4dd\u00f6ss\u00e4 sieppasimme poijun; vieress\u00e4 oli kylki laiturissa hollantilainen ter\u00e4svene, jonka kippari tuli avustamaan kiinnittymisess\u00e4. Toisella puolella oli jonkinasteisen takilavaurion k\u00e4rsinyt pieni purjevene, jonka per\u00e4\u00e4n oli unohtunut Ruotsin lippu.<\/p>\n<\/a><\/p>\n
\nViimeisen purjehdusp\u00e4iv\u00e4n s\u00e4\u00e4 oli aivan t\u00e4ydellinen. L\u00e4nsituulta alle 5 metri\u00e4 ja aurinko paistoi. Nyt isopurje oli ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja genua auki sen verran, ett\u00e4 alta n\u00e4ki kulkusuuntaan. Muitakin purjehtijoita oli liikkeell\u00e4, parhaimmillaan n\u00e4kyviss\u00e4 puolenkymment\u00e4 samaan aikaan. Kaunis s\u00e4\u00e4 ja viikonloppu houkuttelivat p\u00e4iv\u00e4purjehdukselle.<\/p>\n<\/a><\/p>\n