![\"\"](\"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/tekstikuvat\/kultala5.jpg\" "\\"Kultaa")
<\/a><\/p>\nMinulla tai useimmilla muilla luonnonsuojelijoilla ei ole mit\u00e4\u00e4n perinteisin menetelmin tapahtuvaa kaivamista vastaan, mutta kaivinkoneiden k\u00e4ytt\u00e4minen valtauksilla her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ristiriitaisia tuntemuksia. Kannattaa kuitenkin pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 mets\u00e4- tai porotalouteen verrattuna kullankaivuun ymp\u00e4rist\u00f6vaikutukset ovat eritt\u00e4in pienialaisia.<\/p>\n
Nousua tuntui riitt\u00e4v\u00e4n kilometritolkulla. M\u00e4nty hallitsi mets\u00e4kuvaa, mutta v\u00e4lill\u00e4 n\u00e4kyi komeita kuusikoitakin. Kun polku Patatunturin kohdalla nousi avotunturiin, poikkesin kurkistelemaan Ivalojoen laaksoa ja joen pohjoispuolisia n\u00e4kymi\u00e4. Ne olivat niin vaikuttavia, ett\u00e4 oli pakko pystytt\u00e4\u00e4 jalusta. Kesken kuvauspuuhan alkoi sataa tihuuttaa.<\/p>\n
Polku jokirantaan laskeutui jyrkk\u00e4n\u00e4. Muutamat kullerot kukkivat viel\u00e4, vaikka hein\u00e4kuu oli jo pitk\u00e4ll\u00e4. Tunturilatulaisten rakentama riippusilta Ivalojoen yli oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 insin\u00f6\u00f6ri- ja talkooty\u00f6n n\u00e4yte, pitk\u00e4 ja kev\u00e4ttulvan varalta korkealle ripustettu.<\/p>\n
Kultalan saunan rannassa n\u00e4kyi erin\u00e4isi\u00e4 vesikulkuneuvoja ja moottoreita, joita arvelin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n pohjasoran imuroinnissa. Kello n\u00e4ytti kolmea: en viitsinyt menn\u00e4 k\u00e4mp\u00e4lle kolistelemaan, vaan pystytin teltan er\u00e4\u00e4lle jokivarren harvoista tasaisista ja kivett\u00f6mist\u00e4 maatilkuista. Sade jatkui, ei kuitenkaan kovin rankkana.<\/p>\n
Her\u00e4tty\u00e4ni tutustuin paikkaan tarkemmin. Vanhaa rakennuskantaa edustivat p\u00e4\u00e4rakennus, kellari, aitta ja sauna. ”Leipomo”, Kultalas\u00e4\u00e4ti\u00f6n yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4 varaustupa ja mets\u00e4hallituksen kaksiosainen autio\/varaustupa olivat uudempaa perua. Imuriporukka piti majaa varaustuvassa.<\/p>\n
Jo 120 vuotta paikallaan seissyt p\u00e4\u00e4rakennus on varsinainen n\u00e4ht\u00e4vyys. Ulkosein\u00e4t olivat patinoituneet vuosikymmenten paahteissa kauniin ruskeiksi. Rakennukseen p\u00e4\u00e4si sis\u00e4lle, mutta pettymyksekseni perinteisess\u00e4 kaivuussa k\u00e4ytetty\u00e4 esineist\u00f6\u00e4 ei ollut esill\u00e4.<\/p>\n Ter\u00e4v\u00e4n p\u00e4\u00e4n nurkkakaapin hyllylle oli koottu arvokkaan n\u00e4k\u00f6inen pulloasetelma, joka ensi vilkaisulla ajoittui viime vuosisadalle. L\u00e4hempi tarkastelu kuitenkin paljasti, ett\u00e4 asialla olivat olleet my\u00f6hemm\u00e4t kulkijat. Vilkas vesi- ja moottorikelkkaliikenne tuo er\u00e4maiseen Kultalaan monenlaisia vieraita.<\/p>\n Hain tavarani jokivarresta ja asetuin autiotupaan. Imuriporukka sonnustautui t\u00f6ihins\u00e4 ja niin min\u00e4kin. Kuvasin ensin siltaa k\u00e4velevi\u00e4 retkeilij\u00f6it\u00e4 ja kahta yl\u00e4juoksulta tullutta kanoottia. Ensimm\u00e4inen tuli kosken alas hallitusti ja kaikella kunnialla, j\u00e4lkimm\u00e4inen l\u00e4hinn\u00e4 p\u00f6lj\u00e4n tuurilla. Onneksi kolmas matkustaja ymm\u00e4rrettiin jalkauttaa ennen pahimpia paikkoja.<\/p>\n Nousin nimett\u00f6m\u00e4n puron vartta Korhosenojalle ja edelleen Keh\u00e4p\u00e4\u00e4n etel\u00e4iselle laelle. Valoissa ei ollut kehumista ja aina v\u00e4lill\u00e4 sataa tihuutti. Palasin k\u00e4mp\u00e4lle puolen y\u00f6n j\u00e4lkeen. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 taloksi asettunut porukka veteli jo sikeit\u00e4, poissa ollessani asukkaat olivat lis\u00e4\u00e4ntyneet kahdella.<\/p>\n S\u00e4\u00e4 tuntui y\u00f6n aikana kuivahtaneen. Aloitin kuvaustouhun taas sillan pielest\u00e4. Kuvasin pitk\u00e4n tovin kallion rakoihin juurtuneita kasveja ja jatkoin sitten jokivartta yl\u00e4virran suuntaan. Appisjoen suussa oli toinen imurivaltaus; kaivaja koirineen asusteli joen etel\u00e4puolella. Tapasin retken ensimm\u00e4iset porot. Toinen olisi ty\u00f6nt\u00e4nyt p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kainalooni, elleiv\u00e4t sarvet olisi olleet esteen\u00e4.<\/p>\n Appisjoen suussa oli laajahko niitty ja koivikko. Paikalla on asuttu vakinaisemminkin, nykyisin jokisuu n\u00e4ytti olevan retkeilij\u00f6iden suosima leiripaikka. Osa koivuista oli revitty tuohettomiksi, joku oli askarrellut aikansa kuluksi pienoiskokoisen laavun asukkaineen.<\/p>\n V\u00e4h\u00e4n matkaa Appisjokea seurattuani nousin rinteeseen ja otin suunnan kohti Keh\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4 edellisiltaa parempien valojen toivossa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa valo olikin suotuisa, mutta kova tuuli haittasi kuvaamista.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n