Hyttini löytyi upouuden Finncanopuksen kannelta 9, paapuurin puolelta. Sijainnilla oli sikäli merkitystä, että pystyin näkemään vastaan tulevat laivat omasta ikkunasta. Ennakkovaroitukset kohtaamisista sain puhelimen appista.

Ikkunan läpikin olisi voinut kuvata, mutta ei tarvinnut: muutamalla askeleella pääsi terassille, mistä oli näkymä laivan sivuille ja avoimelle autokannelle. Terasseja oli kolmessa kerroksessa ja ylimmästä näki hyvin kulkusuuntaan. Kun vielä istuimia oli runsaasti joka puolella, olosuhteet lintujen ja laivojen kuvaamiseen olivat erinomaiset.

Ahterin avoin autokansi oli täynnä rekkoja, ja pilvien aukosta paistoi täyteläinen kuu. Laivasta nähtynä valaistu satama-alue oli kuvauksellinen. Liikkeelle lähdettyämme panin merkille, että jäätilanne oli ”huonompi” kuin olin toivonut: kulkuväylää reunusti rikkoutuneista lautoista muodostunut ajojää.

Nukuin katkonaisesti ja kun nousin jalkeille, Canopus seisoi Kapellskärissä kiinnittyneenä laituriin. Kuljettajat olivat syöneet varhaisen aamiaisensa ja odottelivat autoissa maihin pääsyä. Nokka laivan menosuuntaan pysäköidyt autot kävivät laivan sisäosissa kääntymässä ja laskeutuivat ramppia alemmalle kannelle, mistä jatkoivat peräramppia maihin. Seurasin toimintaa kiinnostuneena samalla kun ihmettelin laivan mittavaa kuljetuskapasiteettia. Esitteessä kerrottiin autokaistan pituudeksi peräti 5200m; laivan koko pituus on 235m ja leveys 33m.

Naantalin satamassa oli kuulunut lokkien ääniä, mutta matkan ensimmäiset linnut näin vasta Kapellskärissä: kaksi muuttavaa merimetsoa matkalla kohti pohjoista, joitakin kalalokkeja ja kyhmyjoutsenia, merilokki ja töyhtöhyyppä. Nukkuessani viereen kiinnittynyt Baltic Princess lähti kohti Maarianhaminaa ja Turkua, Sirena Seaways saapui Paldiskista ja kiinnittyi paapuurin puolelle. Brunssin aikana styyrpuuriin oli kiinnittynyt niin ikään Paldiskiin liikennöivä Tallinkin Regal Star.

Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli kolea eikä lämmin talvitakki ollut liioittelua. Laivan lähdettyä istuin kannella Söderarm-majakkasaaren kohdalle toivoen näkeväni esimerkiksi muuttavia haahkoja. Niitä tai muitakaan lintuja ei näkynyt, mutta Tukholman suunnasta horisonttiin ilmestyi Viking Grace.

Menin hyttiini ja palasin kannelle kun lähestyimme Båtskärin tuulivoimalasaaria. Pian niiden jälkeen vastaan tuli aamulla Turusta lähtenyt Viking Glory. Se kääntyi Maarianhaminaan mutta Canopus jatkoi kohti Långnäsiä, joka on myös Gloryn ja Gracen yöajan poikkeamispaikka. Långnäsissä näin naurulokin ja ennestään tutun Fjärdvagen-rahtialuksen. Odottamani haahkat ilmestyivät näköpiiriin Ahvenanmaan vesillä; komeanväriset koiraslinnut olivat parvissa selvänä enemmistönä. Kyhmyjoutsenia oli näkynyt pitkin matkaa saarten rantavesissä.

Loppumatkan kohokohta oli sisaraluksen kohtaaminen. Finnsirius otettiin käyttöön syyskuussa 2023, ja helmikuussa aloittaneen Finncanopuksen kanssa uudet alukset tarjoavat raskaan liikenteen suosiman nopean meritien Ruotsiin. Pienemmätkin autot huolitaan kyytiin, samoin motoristit, polkupyöräilijät ja uutena ryhmänä myös risteilymatkustajat.

Jäitä näkyi enemmälti vasta lähempänä Turkua: röysyinä kareilla ja ajojäänä väylän molemmin puolin. Yhtenäistä jääpeitettä oli vain joidenkin lahtien pohjukoissa. Naantalia lähestyttäessä risteilymatkustajajia kehotettiin saapumaan infon lähettyville terminaaliin siirtymistä varten. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja puhuin kyydin Naantalin keskustaan; satamassa bussia olisi pitänyt odotella toista tuntia.

Pääsimme tällä kertaa autokannelle hissillä, se oli Kone Oy:n toimittama ja 20 hengelle mitoitettu – muuta Suomeen liittyvää tässä Kiinassa valmistetussa laivassa ei näkynyt. Piilossa matkustajien katseilta suomalaistekniikkaa oli todennäköisesti enemmänkin. Pääkoneiden merkki ei kuitenkaan ole Wärtsilä vaan MAN.

Turun kauppatorilta jatkoin Aurajoen rantaan, missä odotteli hostellina palveleva Bore. Hyttiin ehdittyäni tarkistin, että Ilves oli voittanut KalPan illan ottelussa. Uhka ennenaikaisesta kesälomasta ei kuitenkaan väistynyt yhdellä voitolla.

Retken kolmas laiva oli Viking Glory. Hytti oli styyrpuurin puolella kannella 8, ikkuna tälläkin kertaa puhdas. Muilta osin kuvausmahdollisuudet olivat paljon huonommat kuin Canopuksella: ulkoilmaan pääsi luvallisesti vain kansilta 6 ja 7. Kannen 11 avoin takaosa oli liukkauden vuoksi suljettu ja pärskeet olivat sumentaneet katetun terassin sivuikkunoita niin, että niiden läpi ei kannattanut kuvata. Tunnustan käyneeni muutamia kertoja kielletyllä alueella kuvaamassa vastaan tulleita laivoja. Sää oli edellispäivää pilvisempi.

Ennen Maarianhaminaa vastaan tulivat Canopus, Baltic Princess ja Grace, sain tyydyttäviä kuvia kaikista. Sen sijaan retken ainoiksi jääneet merikotkat pääsivät yllättämään. Istuin juuri terassilla, kun laivan yläpuolella kaarteli hetken ajan viisi komeaa lintua.

Canopusta kuvatessani rajaukseen osui merimerkki, jonka päällä istui muutamia merimetsoja. Näin niitä jatkossa enemmänkin kun osasin kiikaroida. Sain hytistä kuvan, mistä on laskettavissa 35 pääosin nuorta, vaaleavatsaista merimetsoa. Joukossa on ainakin yksi kokomusta vanha lintu, jonka reiden valkea täplä näkyy selvästi.

Maarianhaminaa lähestyneen Gracen keulan edestä nousi lentoon niin valtava parvi haahkoja, että en edes yrittänyt laskea niitä kuvista. Erittäin karkea arvio lukumäärästä on 3000. Lähistöllä sijaitsevalta Lågskärin lintuasemalta ilmoitettiin samana päivänä Tiiraan 7000 paikallista haahkaa. Oma havainto ilahdutti, koska matkan aikana lintuja oli näkynyt hieman odottamaani vähemmän.

Tukholman väylällä vastaan tulivat reittiä ja väriä vaihtanut Viking Cinderella perässään Silja Symphony; rannasta irtosi keltaiseksi maalattu Jupiter, paikallinen lossi. Ilta oli jo alkanut hämärtyä, ja Tukholmaan saapuessamme oli jo pimeää.