Juhannus on hyvää aikaa viihtyä kaupungissa, seurata jalkapalloa ja värkätä kuvien kanssa.
Olen tuskaillut jo jonkin aikaa skanneriongelman kanssa. Hankin aikoinaan kinokokoisille originaaleille tarkoitetun Canon FS 4000 US -skannerin. Se on oikein laadukas laite joskaan ei aivan tämän sarjan huippuna pidetyn Nikonin tasoinen. Hinta oli edullisempi, mutta silti suolainen.
Kuvassa näkyvän 1990-luvun työpisteeni laitteista muut kuin kinokoon skanneri ovat menneet aikapäivää vaihtoon: 19-tuumainen Nokian Trinitron-putkinäyttö, HP-mustesuihkutulostin ja Canonin tasoskanneri.
Näyttö oli viiltävän terävä ja väreiltään erinomainen, mutta kooltaan tyyppiä sontaluukku. Tasoskanneri vaihtui melko nopeasti Epsoniin (Perfection 4870 Photo), johon olen ollut kaikin puolin tyytyväinen.
Kinoskanneri toimii edelleen moitteettomasti kunhan käyttöliittymä on tarpeeksi vanha. Windows Vistalle löytyy vielä ajuri, mutta ei 64-bittiselle versiolle, jollainen pöytäkoneessani on.
Sain skannerin toimimaan pöytäkoneen kanssa hankkimalla VueScan-skannausohjelman, joka ei kaipaa Canonin omaa ajuria. (lienee toimiva ratkaisu muillekin vanhan laatuskannerin omistajille)
Skannaustulos on hyvä, mutta softan käyttöliittymä on niin armottoman kökkö, että skannerin omakin tuntuu sen rinnalla alansa huipulta. Paremman version Vuescanista saisi maksamalla vähän lisää, mutta luonto ei oikein anna periksi.
Huushollin muiden tietokoneiden käyttiksinä ovat Windows XP ja 7. Äskettäin turvauduin XP-läppäriin skannatakseni jonkun kuvan. Koneeseen aiemmin asennettu SilverFast SE -skannaussofta ilmoitti halustaan päivittyä. Annoin luvan. Tässä työpisteessä päivittämisestä ei seurannut näkyviä muutoksia.
Viereisessä huoneessa vaikutukset olivat sitäkin merkittävämmät. Kytkin uteliaisuuttani skannerin pöytäkoneeseen ja kas kummaa, kone ilmoitti löytäneensä monet kerrat turhaan etsimänsä skannerin. Mainiota! Avasin henkeä pidättäen Photoshopin, ja SilverFast oli kuin olikin aktiivisena Import-valikossa. Huikeaa!
Tietotekniikan järjestämästä yllätyksestä ilahtuneena skannasin muutamia tavalla tai toisella ajankohtaisia kuvia.
Kuvista vanhin on otettu v. 1977 Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa. (nykyisin Pallas-Yllästunturin kp.) Osuimme Sepon kanssa paikalle juuri kun Näkkälän paliskunnan eteläisen tokkakunnan miehet olivat ajamassa suurta porotokkaa Maraston aitaan vasojen merkitsemistä varten.
Vasanmerkintään lähdetään normaalikesinä pian juhannuksen jälkeen, ja aitaan saadut vasat merkitään “yöllä”. Kuvaustaidoissa oli paljon parantamisen varaa ja tekniikka nykyiseen verrattuna alkeellista. Filminä oli 50 ASAn (ISO) Agfachrome 50 S ja valotusajat hitaasta filmistä johtuen tilannekuviin aivan liian pitkät.
Seuraava kuva on Berlevågista ensimmäiseltä käynniltäni kesäkuulta 1998. Jalkapallon MM-kisat olivat edenneet pudotuspelivaiheeseen ja Norja oli selviytynyt jatkoon pelaamalla tasurit Marokon ja Skotlannin kanssa ja voittamalla Brasilian 2-1 kolmannessa alkulohkon ottelussaan.
Voitto hallitsevasta mestarista nostatti vuonojen maassa ennennäkemättömän futisbuumin, ja berlevågilaisravintola kalasti asiakkaita kuvassa näkyvällä mainoksella. Paikalle osuneet suomalaisturistit olivat jääkiekkotaustastaan huolimatta sen verran perillä myös jalkapallosta, että osasivat suhtautua naapureiden hurmokseen myötämielisen huvittuneesti.
Italia voitti neljännesvälierässä Norjan 1-0. Mestaruuden vei Ranska, joka kaatoi loppuottelussa Brasilian puhtaasti 3-0. Kotikatsomossa maaleja tuuletettiin villisti, sillä ottelua seurasi kanssamme urheilullinen ranskalaistyttö Sandrine.
Alkulämmittelynä illan ohjelmaan kuului Jeesiönrannan koulun kentällä pelattu pesäpallon kansainvälinen ystävyysottelu. Ensimmäistä kertaa elämänsä aikana pesismailan nähnyt ja siihen tarttunut Sandrine osoittautui ilmiömäiseksi luonnonlahjakkuudeksi, josta olisi pienen harjoittelun jälkeen tullut lyöjäjokeri mille tahansa naispesiksen huippujoukkueelle.
Suomalainen selostaja onnistui lausumaan Ranskan toisena laitapuolustajana pelanneen Lizarazun nimen niin vastaansanomattoman hassusti, että Sandrine hörähteli ääntämykselle koko ottelun ajan.
Neljäs kuva on otettu Lokan altaalla kesäkuussa 1991. Aurinko on käväissyt Terävä-Nattasen takana ja lähtee kipuamaan poutaista päivää enteilevälle taivaalle.
En kaipaa juhannukseeni sosiaalista rantaelämää tai grillaamista, mutta vesille olisi kieltämättä mukava päästä…
6/2012
