![\"\"](\"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/blogikuvat\/peltigenuakeli.jpg\" "\\"Oli")
<\/a><\/p>\nVesireitti oli upea kokemus. Selk\u00e4vedet seurasivat toistaan, kanavat ja kapeikot rytmittiv\u00e4t menoa. Yritimme kuvitella, mit\u00e4 kyytiin osunut suuren maailman cityihminen olisi sanonut n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 ihmetellyt, onko kaikki vesi ymp\u00e4rill\u00e4 todellakin makeaa! Ei kai sent\u00e4\u00e4n juomakelpoista?<\/p>\n
Y\u00f6vyimme veneess\u00e4: kolmesti luonnonsatamassa ankkurissa tai keula maissa, kerran laiturin ja poijun v\u00e4liss\u00e4. S\u00e4\u00e4skien paljous tuli ik\u00e4v\u00e4n\u00e4 yll\u00e4tyksen\u00e4. My\u00f6s joutsenten m\u00e4\u00e4r\u00e4 yll\u00e4tti, koska j\u00e4rvet olivat karuja ja kalliorantaisia. Yhdest\u00e4k\u00e4\u00e4n pesinn\u00e4st\u00e4 ei tosin saatu varmuutta. Kuikkia n\u00e4kyi ilahduttavan runsaasti, ja alkumatkalta ilmoitimme Tiiraan merimetson ja nelj\u00e4 kanadanhanhea.<\/p>\n
Kanavat ja k\u00e4\u00e4nt\u00f6sillat olivat minulle uutta. Murolen kanava oli miehitetty, mutta Herraskoskella toimittiin itsepalveluperiaatteella. Narusta nyk\u00e4isem\u00e4ll\u00e4 sulku avautui ja silta k\u00e4\u00e4ntyi pois edest\u00e4. Paluumatkalla y\u00f6vyimme kanavan suulla ja vierailimme kanavamuseossa. My\u00f6s se oli miehitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n.<\/p>\n Herraskoskella on my\u00f6s kaarisilta, jonka alituskorkeudeksi Liikenneviraston sivuilla ilmoitetaan 7 metri\u00e4. Toisvesi oli v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 j\u00e4\u00e4d\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4, sill\u00e4 veneemme masto ylt\u00e4\u00e4 8.5 metriin. P\u00e4\u00e4timme kuitenkin kokeilla, ja alitus onnistui. Maston tyvelt\u00e4 oli mahdotonta arvioida, paljonko pelivaraa j\u00e4i.<\/p>\n Ruovedell\u00e4 hy\u00f6dynsimme kulkutapaamme ja poikkesimme Kalelassa, mihin autolla ei p\u00e4\u00e4se. T\u00e4m\u00e4 Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1895 valmistunut er\u00e4maa-ateljee on vaikuttava oman aikansa kulttuurimuistomerkki.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n