![\"\"](\"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/blogikuvat\/purje_ja_pilvet.jpg\" "\\"N\u00e4kym\u00e4")
<\/a><\/p>\nAjoimme moottorilla ulos satamasta, ja Jouko nosti purjeet. Itse asiassa vain isopurje piti nostaa, keulassa oli rullagenua. Se on normaalia fokkaa vaivattomampi, mutta ei aivan yht\u00e4 tehokas. Ongelmana oli se, ett\u00e4 purjeen alaosa peitti tehokkaasti n\u00e4kyvyytt\u00e4 eteen. Minulle ik\u00e4ni pienill\u00e4 soutuveneill\u00e4 liikkuneelle n\u00e4kym\u00e4este oli aivan uusi asia.<\/p>\n
Aloitimme laitamy\u00f6t\u00e4isess\u00e4 kaakkoon ja kiersimme Siilinkarin, joka on yksi niit\u00e4 sis\u00e4vesien s\u00e4\u00e4asemia, jonka tiedot l\u00f6ytyv\u00e4t meri- ja rannikkoasemien joukosta. Katsoin k\u00e4yr\u00e4lt\u00e4 retken j\u00e4lkeen, ett\u00e4 tuuli oli aluksi 5 m\/s ja tyyntyi hieman iltaa kohti. Pystyimme tekem\u00e4\u00e4n kaikki man\u00f6\u00f6verit, joita purjehtiessa on tapana tehd\u00e4.<\/p>\n
Siilinkarin kohdalla Jouko muistutti 7. syyskuuta v. 1929 tapahtuneesta h\u00f6yrylaiva Kurun uppoamisesta<\/a>, jossa hukkui per\u00e4ti 136 matkustajaa. Vahinko on suurin Suomen sis\u00e4vesill\u00e4 tapahtunut kautta aikojen. Pelastuneita oli 22, joista 15 nosti veden varasta Mustalahden satamasta apuun rient\u00e4neen HL Tarjanteen miehist\u00f6.<\/p>\n Kuru nostettiin pohjasta kaksi viikkoa uppoamisensa j\u00e4lkeen ja jo lokakuussa se palasi takaisin liikenteeseen. Haaksirikossa menehtyneiden muistoa kunnioitetaan Tampereella kahdella muistomerkill\u00e4, joista toinen on Kalevankankaan hautausmaalla ja toinen N\u00e4sinkalliolla vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 uppoamispaikkaa.<\/p>\n Me gastit vuorottelimme per\u00e4simess\u00e4 ja kippari hoiti purjeita. Tuuli k\u00e4vi luoteesta, ja luovimme kohti Pallosaarta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yhdell\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 halssilla. Veneen per\u00e4ss\u00e4 oli nopeusmittari, joka n\u00e4ytti noin viiden solmun nopeutta. Vauhti tuntui hyv\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n Vene reagoi herk\u00e4sti pieniinkin tuulen voimistumisiin; mieleen tulivat\u00a0voimat, jotka\u00a0siirtelev\u00e4t joella liikuttaessa\u00a0venett\u00e4 osin yll\u00e4tt\u00e4viin suuntiin. Varsinkin koskissa t\u00e4m\u00e4 on joskus tuntunnut ik\u00e4v\u00e4sti sisuskaluissa, mutta minulle tutussa j\u00e4rviymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 tuntemukset olivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nautinnollisia.<\/p>\n Pitk\u00e4k\u00f6linen vene pysyi suunnassa todella hyvin, ja jos per\u00e4npit\u00e4j\u00e4 unohtui miettim\u00e4\u00e4n muita asioita, purjeiden lepattaminen muistutti roolista. Pallosaaren pohjoispuolella asetuttiin piihin ja pidettiin ruokatauko: kippari tarjoili miehist\u00f6lle kahvia ja l\u00e4mpimi\u00e4 voileipi\u00e4. Venett\u00e4 piti siirt\u00e4\u00e4 kahdesti sen ajauduttua turhan l\u00e4helle saarta.<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n