Friday, October 26th, 2012<\/p>\n
Olen t\u00e4ss\u00e4 aprikoinut, voiko sodasta kertova kirja olla sopimattoman hauska.<\/p>\n
Lainaus sivuilta 158-159 selvent\u00e4\u00e4 pohdiskelun taustalla olevan teoksen luonnetta ja tapaa, jolla kauhavalaisporukka k\u00e4y sotaansa:<\/p>\n
V\u00e4nrikki sanoi, ettei ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4 Arvo puhui. Se kysyi, mink\u00e4 arvoinen sotaherra Arvo oli ja kuinka suurta sotavoimaa se johti pohjoista kohti. Arvo sanoi, ett\u00e4 meit\u00e4 oli kahdeksan miest\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4n ollut sotaherra lainkaan vaan sotamies, joka johti joukkoa, koska saksalainen oli telonut meilt\u00e4 kaikki sotaherrat Torniossa. Arvo sanoi taas, ett\u00e4 me olimme demokraattinen joukko, jossa asiat p\u00e4\u00e4tettiin \u00e4\u00e4nest\u00e4m\u00e4ll\u00e4, mutta \u00e4\u00e4nten menness\u00e4 tasan h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 ratkaisi.<\/p><\/blockquote>\n
Sivulta 42-43:<\/p>\n
Vesi valui sen lakinlipasta kirkkaina pisaroina, ja kun se nosti toista jalkaansa, n\u00e4in, ett\u00e4 saappaan reunassa oli niin iso repe\u00e4m\u00e4, ettt\u00e4 siit\u00e4 roikkui pala jalkar\u00e4tti\u00e4. Sanoin siit\u00e4 Arvolle, mutta sen mielest\u00e4 irvistelev\u00e4 saapas ja saappaan reunasta pilkottava jalkar\u00e4tti eiv\u00e4t olleet mit\u00e4\u00e4n verrattuna siihen, ett\u00e4 h\u00e4n oli talvella nelj\u00e4kymment\u00e4kolme Sukevalla joutunut marssimaan joka p\u00e4iv\u00e4 kymmenen kilometri\u00e4 mets\u00e4ty\u00f6maalle ja takaisin paljain jaloin lumihangessa, ja kantanut usein viel\u00e4 sel\u00e4ss\u00e4\u00e4n Raoul Palmgrenia ja Arvo Turtiaista.<\/p><\/blockquote>\n