![\"\"](\"https:\/\/www.veikkovasama.fi\/blogikuvat\/ennen_ja_nyt.jpg\" "\\"Leiripaikka")
<\/a><\/p>\n\n\nPaikka osoittautui samaksi, jonka olin pannut merkille k\u00e4ydess\u00e4ni lasten kanssa Tsarmissa kes\u00e4kuussa 1995. Silloin leirimme oli j\u00e4rvien v\u00e4lisell\u00e4 harjulla, ja teimme sielt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4retken Akalauttap\u00e4\u00e4lle. Lapset k\u00e4veliv\u00e4t reippaasti, vaikka Maarit oli vasta kahdeksan ja Jouni kuuden ik\u00e4inen.<\/p>\n\n\n
Nyt meit\u00e4 oli viisi aikuista muistelemassa Operaatio Paulaharjun<\/a> kuutena kes\u00e4n\u00e4 tarjoamia el\u00e4myksi\u00e4. Tunturiteatterin merkeiss\u00e4 olimme tutustuneetkin, ennest\u00e4\u00e4n toisillemme aivan vieraat ihmiset. Muut olivat alueella ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa, min\u00e4 kuudetta. Mieleen pulpahteli muistumia aiemmilta retkilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kaverina oli Jouko, kun k\u00e4vin Tsarmissa ensi kerran alkukes\u00e4ll\u00e4 1980. Mets\u00e4autotie Nanguj\u00e4rven etel\u00e4puolitse it\u00e4\u00e4n oli juuri valmistunut, mutta hakkuita ei ollut viel\u00e4 aloitettu. Silloinen y\u00f6pymispaikka Pahakurun l\u00e4nsipuolisen lammen rannalla ei osunut silmiin, vaikka pidimme kunnon ruokatauon saman lammen rannalla. Jossain l\u00e4hell\u00e4 sen t\u00e4ytyi olla. <\/p>\n\n\n Perustimme retken toisen leirin pienen lammen rantaan Akalauttap\u00e4\u00e4n juurelle. Paikka oli ”ihan kiva”, mutta ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n t\u00e4ydellinen: esimerkiksi juurakot ja maapuut puuttuivat. Veden haimme varmuuden vuoksi pikkupurosta hieman kauempaa. <\/p>\n\n\n\n Luppop\u00e4iv\u00e4n ohjelmassa oli k\u00e4ynti Akalauttap\u00e4\u00e4ll\u00e4, joka on seutukunnan korkein tunturi. S\u00e4\u00e4 oli poutainen ja muuten mukava, mutta n\u00e4kyvyys olisi saanut olla parempi. Hiipin\u00e4n tunturit j\u00e4iv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4, puhumattakaan yhden laelle rakennetusta tutka-asemasta. Kiikaroimme sit\u00e4 Jaskan kanssa syyskuussa 1993.<\/p>\n\n\n\n Puhelin oli ollut mykk\u00e4n\u00e4 koko ajan, mutta virkosi tunturin rinteess\u00e4. Laella tolppaa oli vaikka kuinka, mutta it\u00e4naapuri painoi p\u00e4\u00e4lle, ja nettiyhteydet j\u00e4iv\u00e4t hetkellisiksi. Onneksi Mika sai siepatuksi naisten Superpesiksen sarjatilanteen. Siit\u00e4 n\u00e4in, ett\u00e4 Kiritt\u00e4ret oli voittanut Mansen Tampereella ja samalla runkosarjan.<\/p>\n\n\n\n Leiriin palattuamme saimme kokea erikoisen s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6n. Ukkonen r\u00e4s\u00e4hti aivan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaikka aurinko paistoi kirkkaasti. Pikkuruisesta pilvest\u00e4 putosi leiriin parikymment\u00e4 suurta ja kimaltelevaa vesipisaraa. <\/p>\n\n\n<\/a><\/p>\n\n\n<\/a><\/p>\n\n\n