Jukolan viesti kuuluu alkukesäni kohokohtiin. Toinen kova juttu on perinteiseksi muodostunut Finnmarkin retki. Se toteutui kuun alussa, viikonloppuna oli Jukolan vuoro.

Fanittajan tunnelma lätsähti heti Venlojen viestin ensimmäisellä väliaikarastilla, kun Punahilkkojen ykkösjoukkueesta ei kuulunut pitkään aikaan mitään. Lopulta tuli tieto, että kovimpiin voittajasuosikkeihin kuulununeen TP:n aloittaja oli leimannut ensimmäisellä väliaikarastilla (2.9 km) neljä ja puoli minuuttia kärjen takana. Sijaluku oli siinä vaiheessa 107. Vaihdossa Tampereen Pyrinnön ykkösjoukkueen sijoitus oli hieman parantunut (87), mutta ero kärkeen oli jo yli yhdeksän minuuttia.

Syyksi selvisi, että avausosuuden juossut Lotta Karhola ei ollut ehtinyt tervehtyä kilpailukuntoon alkuviikon sairastelun jäljiltä. Manageri oli ottanut riskin, joka kävi kalliiksi. Ratkaisua on vaikea ymmärtää, koska nimenomaan Punahilkoilla olisi riittänyt terveitä ja tasokkaita juoksijoita. Venlojen viestissä oli mukana peräti 18 Pyrinnön joukkuetta, joista sadan parhaan joukkoon selviytyi 4 ja viidensadan joukkoon 12. Pyrinnön edustusjoukkue oli lopputuloksissa sijalla 12 ja nimellinen kakkosjoukkue neljäs.

Miesten viestissä suomalaisten ennakkosuosikkien kilpailu käynnistyi hyvin. Kun vetäydyin yöpuulle toisen vaihdon jälkeen, kilpailua johtaneiden ruotsalaisjoukkueiden takana oli neljä suomalaisryhmää, mukana viime vuoden voittaja Koovee. Lopullinen voittaja IFK Göteborg johti siinä vaiheessa kisaa selvällä erolla. Se oli yllätys, että Göteborgin ankkurin sekoiltua Koovee oli käväissyt kärkipaikalla ankkuriosuuden alussa. (Hännät vahvistettu ja Gb IFK:n väri vaihdettu)

Kotimaisiin voimiin luottavat Punahilkat pysyvät suosikkijoukkueena jatkossakin; miesten puolella uudeksi ykkössuosikiksi nousi samasta syystä Helsingin Suunnistajat. Haastattelussa ennen kilpailua positiivista energiaa uhkuneet nuorukaiset arvelivat voivansa nousta Jukolan kärkikahinoihin 2-3 vuodessa. Upea kuudes sija osoittaa, että pojat ovat huipulla jo nyt! Ounasvaaran väreistä helsinkiläisryhmään siirtynyt tulevaisuuden nimi Olli Ojanaho oli ankkuriosuuden paras suomalainen. Hänellekin kakkosrastin löytäminen tuotti vaikeuksia.

Otan lähempään tarkasteluun kakkososuudella juosseen Tampereen Pyrinnön Elias Kuukan. Mies itse ei ollut täysin tyytyväinen suoritukseensa, vaikka aika oli kakkososuuden seitsemänneksi paras, ero Göteborgin Johan Högstrandiin 4:05.

Väliajoista näkyy, että kolmea rastiväliä lukuun ottamatta Elias Kuukan juoksu sujui mukavasti kärjen vauhdissa. Yli minuutin hitaampi vauhti näkyi välittömästi sijoituksessa: pieni hapuilu 13. rastille tullessa pudotti sijoituksen kärkipaikalta kakkoseksi. Kuvassa vahvistetun hännän pituus on 2 minuuttia.

Telkkarissa nähty vaikea hetki ennen 25. rastia maksoi enemmän, sijaluku vaihtui kakkosesta kuudenneksi. Kuten näkyy, vaikeuksia oli jo rastilla 24. Elias huomaa nopeasti virheensä ja käy leimaamassa. Sitten hän kuitenkin lähtee väärään suuntaan ja juoksee reilusti rastin ohi. Kun tieura tulee vastaan, Elias lähtee ensin väärään suuntaan. Uudella yrityksellä rasti löytyy, mutta aikaa tuhrautuu yhteensä alun kolmatta minuuttia. Häntä tässä kuvassa on 4 minuuttia.

Kannattaa muistaa, että virheen sattuessa Elias oli juossut jo 13 kilometriä ja yö oli pimeimmillään. Mies naurahti haastattelussa, että juuri pahimpaan aikaan kintereille ilmestynyt kameramies ei varsinaisesti helpottanut tilanteen selvittämisessä! Uskotaan.

* * *

Lopuksi muistuma Pyhä-Luosto Jukolasta vuodelta 1994, jolloin kuvasin tapahtumaa ja osallistuin lasten kanssa jälkitöihin umpimetsään rakennetussa kisakeskuksessa.

Sinä kesänä oli määrä maalata talo ja tarvittiin kunnolliset telineet. Niinpä ostin sopuhintaan kenttäravintolan pöydät, purimme ne ja kuljetimme kotipihaan kirkonkylän keskustaan. Urakan valmistuttua telineet palvelivat polttopuina.

Kolme vuotta sitten kirjoitettu aiheeseen liittyvä teksti löytyy sivuston puolelta – Suunnistus ja minä.

Edit
Lisäsin kaksi kuvaa ankkuriosuuden kakkosrastilla (IFK Göteborg ja HS).