Tallinnan Vanhasta kaupungista löytyi kuollut mies. Pää oli sivallettu miekalla irti ruumiista ja asetettu seipään nokkaan, suusta löytyi kolikko. Elettiin vuotta 1409.

Kaikki olivat järkyttyneitä ja ymmällään, myös raadin oikeusvouti, jonka tehtäviin murhan selvittäminen kuului. Onneksi hän saattoi turvautua ystävänsä ja luottomiehensä apteekkari Melchior Wakensteden apuun.

Indrek Harglan dekkari vie lukijan 1400-luvun Tallinnaan, joka tuntuu oudon tutulta. Apteekkari asuu ja harjoittaa ammattiaan Rataskaivunkadulla, mutta haaveilee pääsystä Raatihuoneentorin laitaan valmistuneeseen uuteen taloon.

Työpaikallaan apteekkari sekoittaa lääkkeitä ja juttelee asiakkaiden kanssa. Melchiorin menestysartikkeli on maistuva ja kielenkannat voiteleva apteekkisnapsi, joka saa varomattomat puhumaan sivu suunsa. Eipä silti, apteekkari on kyllä muutenkin erinomaisen hyvin selvillä kaupungin asioista.

Olen lukenut 4/5 Harglan Melchior-dekkaria ja pitänyt lukemastani. Erityisesti historiallisten yksityiskohtien tarkkuus ja uskottavuus miellyttää: huomaamattaan saa tietoa Tallinnan keskiaikaisesta elämästä. Murhat tulevat siinä sivussa ikään kuin mausteena.

Juonet ovat monimutkaisia ja vaikka lukijalle annetaankin vihjeitä ihan perinteiseen dekkarityyliin, loppuratkaisut onnistuvat yllättämään. Syyllinen selviää – joskus myös apteekkarille itselleen – vasta loppukohtauksessa, johon kutsutaan kaikki epäilyksenalaiset.

Luen dekkareita satunnaisesti mutta saatan innostua, jos tapahtumapaikat ovat tuttuja. Pari vuotta sitten luin puolenkymmentä Markku Ropposen mainiota dekkaria, joissa yksityisetsivä Otto Kuhala seikkailee Jyväskylän maisemissa.

Silloinkin annos tuntui aika pian riittävältä ja tuli tarve palata muunlaisten kirjojen pariin.