Tuesday, August 14th, 2012

Viime viikko kului kesäflunssan vuoksi sisäruokinnassa: katselin olympialaisia ja värkkäsin kuvien kanssa. Kun Arja lähti kirjastoon ja kysyi toivomuksia, pyysin tuomaan “jotain purjehdukseen liittyvää” ja jäin uteliaana odottamaan.

Tuomisina oli kaksi kirjaa, joista tartuin ensimmäiseksi Joshua Slocumin klassikkoon nimeltä Yksinpurjehdys maapallon ympäri. Slocum oli ensimmäinen yksin pallomme ympäri purjehtinut; merikarhu lähti matkalleen Bostonista huhtikuussa 1895 ja palasi samaan paikkaan kesäkuussa 1898.

Slocumin kirja on hyvin kirjoitettu ja käännetty (Eino Koivistoinen), paras mahdollinen valinta viime viikolla luettavaksi! Pidin kovasti Slocumin tavasta häivyttää oma roolinsa taka-alalle ja korostaa joka käänteessä purtensa Sprayn erinomaisuutta. Lukijan tehtäväksi jää sen tosiasian ymmärtäminen, että ilman Slocumin perusteellista ja monipuolista merikokemusta projekti olisi tökännyt alkuunsa.

Spray miehistöineen purjehti aluksi Atlantin yli Gibraltariin, palasi Etelä-Amerikan rannikolle ja jatkoi sitä seuraillen etelään. Jostain syystä kippari pyrki Tyynelle Valtamerelle Magalhaesin salmen kautta, vaikka Kap Hornin kiertäminen olisi tuntunut luontevammalta vaihtoehdolta. Näin varsinkin siksi, että salmessa odottivat koko matkan suurimmat ongelmat.

Myrskyjä oli tiedossa Kap Hornin vesilläkin, mutta tämä reitinvalinta olisi säästänyt kohtaamiselta salmessa saalista väijyneiden paikallisten merirosvojen kanssa.

Sandy Pointin (Punta Arenas) satamakapteeni varoitti heistä ja neuvoi Slocumia palkkaamaan miehiä, jotka taistelisivat salmen läntisessä osassa asustavia intiaaneja vastaan. Hän yritti myös suostutella purjehtijaa viipymään satamassa, kunnes jokin tykkivene ajaisi salmen kautta ja hinaisi Sprayn perässään. Kun Slocum piti päänsä eikä halunnut jäädä odottamaan, satamakapteeni

neuvoi minua ampumaan kohti ja ajoissa, mutta välttämään mikäli mahdollista villien tappamista, jos nämä yrittäisivät piirittää minut kanooteillaan, ja tämän neuvon lupasin ottaa varteen.

Kippari selviytyi tiukoista tilanteista henkilövahinkoja aiheuttamatta, koska keihäin ja jousipyssyin asestautuneet “villit” eivät uskaltautuneet winchesterillä ja revolverilla varustautuneen purjehtijan ulottuville.

Sprayn ilmiömäinen kyky pysyä suunnassa ruori sidottuna oli matkan onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Kippari pystyi keskittymään muuhunkin kuin ohjaamiseen ja purjeiden hoitoon, esimerkiksi nukkumaan riittävästi tai vaikkapa lueskelemaan hereillä ollessaan.

Intian Valtamerta ylittäessään Slocum teki ylittämättömän ennätyksen purjehtimisessa ruoriin koskematta:

Noiden kahdenkymmenen kolmen vuorokauden aikana en ollut oleillut kauempaa kuin yhteensä kolme tuntia ruorissa, mihin sisältyi luoviminen Keelingin satamaan. Sidoin ruorin kiinni ja annoin purren mennä; eipä väliä, oliko tuuli sivulta tai suoraan perästä: pursi kulki aina suuntaansa.

Kuulostaa helpolta: 2700 meripeninkulmaa “automaattiohjauksella”! Ei ihme, että Sprayn mallin mukaan on rakennettu sadan vuoden aikana suuri määrä aluksia, uusimmat tietenkin nykyaikaisista materiaaleista.

Kirja on julkaistu piirroksin kuvitettuna netissä nimellä Sailing Alone Around The World.

Posted in , Matkailu, Taide, kulttuuri | Edit | Comments Off