Kirjaston epävirallinen sivutoimipiste suositti iltalukemisiksi Antti Arnkilin esikoisteosta Lauantaiesseet (Siltala 2014). Ilmeisesti en vaikuttanut kovin innostuneelta, koska lisätäkynä kerrottiin yhden esseen liittyvän Hannu Raittilaan.

Siitä aloitinkin: Helvetin kuvia Hannu Raittilan teoksissa. Ei hullumpaa, päätin panna kirjoittajan nimen muistiin. Välillä tosin kävi mielessä, että putoan kärryiltä jos teksti menee vähänkään viisaammaksi. Onneksi ei mennyt.

Kun ei ollut vielä kiire nukkumaan, käänsin esiin sisällysluettelon ja valitsin kiinnostavimman otsikon: Asiallisia hommia ei suoriteta. Otsikon takaa löytyi lisää suosikkikirjailijoita.

Herman Melvillen Lumotut saaret -kokoelmaan sisältyy tarina Bartleby-kirjurista, jonka nöyrä passiivisuus ajaa työnantajan epätoivon partaalle. Juha Koirasen elokuvassa Partanen vuodelta 2003 toistuu sama painajaismainen kuvio, mutta Melvillen tekstin newyorkilainen toimistoympäristö on vaihtunut kotkalaiseksi konepajaksi.

Eilisillan kolmannen esseen aiheena on Suomen sana, WSOY:n taannoisen pääjohtaja Yrjö A. Jäntin toimittama 24-osainen ”kansalliskirjallisuutemme valiolukemisto”. Vuonna 1967 valmistunut suurteos sisältää tekstinäytteet peräti 1657 kirjoittajalta, sivuja on lähes 15 000.

Koska teos etenee aakkosjärjestyksessä eikä rajoitu pelkästään kaunokirjallisuuteen, lukija sukkuloi asiasta kolmanteen ja loikkii aikajanalla kuin jänis. Jukka Kemppinen luonnehtii blogissaan Suomen sanaa yhdeksi ”Yrjö A. Jäntin edesvastuuttomista päähänpistoista.”