Rovaniemen pääkirjaston Lapponica-sali täyttyi eilisiltana ääriään myöten, kun professori Jukka Kemppinen kertoi Lapin eräretkeilyn edelläkävijöihin kuuluneesta isästään Kullervo Kemppisestä. Ajatuksia herättäneen tarinoinnin ohessa saimme katsella edustavan näytteen KK:n retkillään ottamia värivalokuvia.
Jukka Kemppinen pohdiskeli monia kiinnostavia kysymyksiä kuten sitä, miksi eräretkeily käynnistyi Suomessa vuosikymmeniä myöhemmin kuin Ruotsissa. Yksi syy oli sota: esimerkiksi KK:n jo 1930-luvun puolella suunnittelema hiihtovaellus Pallastuntureille jäi sodan vuoksi tekemättä.
Toisaalta KK pääsi sotatoimissa olleessaan näkemään aitiopaikalta tulevan suosikkialueensa. Luirojärvi ja sitä ympäröivä tunturierämaa teki ilmasta nähtynä niin väkevän vaikutuksen, että KK päätti tutustua alueeseen heti kun se on mahdollista. Ensin piti kuitenkin selviytyä hengissä sodasta.
Kun Kemppinen kavereineen sodan päätyttyä ilmestyi retkivarusteissa Rovaniemelle, poliisi katsoi aiheelliseksi kysellä miesten aikeita. Poliisin mielestä touhussa ei ollut paljoakaan järkeä, mutta ei toisaalta mitään rikollistakaan, joten matka kohti Vuotsoa ja tuntureita sai jatkua.
Ensimmäisillä retkillä varusteet olivat nykymittapuun mukaan jokseenkin käyttökelvottomia. Esimerkiksi jalkineina käytettiin vuodenajasta riippumatta monoja. Karttojen kehno taso oli omiaan lisäämään seikkailun tuntua.
Jukka Kemppinen mainitsi ohimennen isansä ja Urho Kekkosen varauksellisista väleistä. Poliittisten syiden lisäksi taustalla hiersi muuan tapaus Käsivarresta, josta Kullervo Kemppinen kertoo teoksessaan Laamanni muistelee (WSOY 2000).
Kun Kekkonen ja Kemppinen hiihtelivät samaan aikaan Käsivarren keväthangilla, Meekonjärven autiotupa oli autiotupaidean vastaisesti varattu Kekkosen käyttöön. Kun Kemppinen saapui paikalle, presidentin seurue oli poistunut – jätettyään jälkensä siivoamatta. Näin Kemppinen:
Ja todellisena katseenvangitsijana kämpän edustalle hankeen heiteltyinä tarkalleen ja yksin kappalein laskettuna 168 tyhjää keskiolutpulloa, Lapin kultaa tietenkin. Ilmeisesti herrat olivat järjestäneet kämpän portailta pullonheittokilpailun. Me keräsimme pullot kämpän seinustalla olleisiin seitsemään tyhjään olutkoriin ja tietenkin harmittelimme, kun eivät edeltäjämme olleet jättäneet meille edes yhtä täyttä pulloa maistiaisiksi.
Niinpä kuvasin – ihan ilkeyksissäni, sen myönnän – Meekonjärven majan vieraskirjaan havaintomme seikkaperäisesti ja liimasin näytöksi ja todisteeksi vieraskirjan sivuille parikin Kekkos-sikarin vatsavyötä. Sen saattoi hyvin arvata, että tekoseni saatettiin Kekkosen korviin, joten ei ollut syytä ihmetellä, kun ’perästä kuului’…
Kullervo Kemppisen esikoisteos Lumikuru vuodelta 1958 vauhditti osaltaan eräretkeilyn alkuvaiheita Suomen Lapissa. Toinen merkittävä tekijä oli se, että suosituimmilta retkeilyalueilta alkoi saada tarkkoja topografikarttoja.
Lumikuru-kirjan liitteenä oli oheinen kartta nykyisen UK-kansallispuiston alueesta. Kemppisen käyttämä nimi Saariselkä vakiintui jatkossa tarkoittamaan Kaunispään eteläpuolelle syntynyttä taajamaa. Kartan piirtämisen aikoihin sitä ei vielä ollut olemassa.
