Aihearkisto: Linnut

Kuulumisia kaakkurilammelta, osa 2

Kirjoitin kuulumisista kolme viikkoa sitten, pian sen jälkeen kun poikaset olivat kuoriutuneet. Poikasia oli todellakin aluksi kaksi. Kävi kuitenkin niin kuin kaakkureilla usein käy, että toinen poikanen menehtyi tavalla tai toisella. En ole nähnyt sitä 2.7. jälkeen.

Ainokainen kasvaa hyvää vauhtia ja näytti tältä kahden viikon ikäisenä. Kokoa on jo aika mukavasti eikä nokka ei ole enää huvittava töpö.

Keskiviikkona lammella vietettiin poikasen 3-viikkoissynttäreitä. Sopivasti paikalle sattunut seurue tarjosi kahvit ja tykötarpeet, minä tietopuolisen osuuden ja mahdollisuuden katsoa lintuja kaukoputkella. Oli taas kerran mukava tavata kaakkureista kiinnostuneita kulkijoita!

Käyn lammella joka päivä. Toisinaan jään suustani kiinni, joskus taas istun ja toivon näkeväni vahdinvaihdon. Eilen onnisti. Kalavesiltä tulijalla oli kala nokassaan, mutta poikasella ei ollut mitään kiirettä mennä ottamaan sitä. Kovin nälkäinen se ei ilmeisesti ollut.

Tänään istuin lammella puolitoista tuntia. Nyt en nähnyt vahdinvaihtoa, mutta poikanen esitteli oppimansa uuden tempun! Se ojensi toisen räpylänsä korkealle takaviistoon, taisipa vähän ravistaakin sitä. Räpylä oli yllättävän iso.

Poikaselta menee kaakkureille tärkeimpien taitojen oppimiseen vielä monta viikkoa. Järjestys on sellainen, että lentäminen opitaan ensin, jotta pääsee kalaisammille järville harjoittelemaan kalojen pyydystämistä.

Kuulumisia kaakkurilammelta

Keskiviikko (29.6.)
Kymmenen tunnin istuminen laivassa ja bussissa väsytti sen verran, että lammelle lähtöä piti illalla hetki arpoa. Koska poikasten kuoriutumisaika alkoi olla käsillä, päätin kuitenkin lähteä.

Ilta oli kaunis ja tyyni, emo istui pesässä kuten aina ennenkin. Jäin odottamaan, josko jotain tapahtuisi. Pian tapahtuikin: koiraslintu laskeutui keskelle lampea ja lähti välittömästi uimaan kohti pesämätästä. Ilman kiikariakin näin, että linnulla oli pikkukala nokassa. Arvelin ensin kalaa tuliaiseksi puolisolle, mutta kalan taisikin saada poikanen! Luovutusta en nähnyt.

Torstai
Heti rantaan päästyäni kiikaroin pesälle ja näin emolinnun. Jatkoin matkaa pesän kohdalle, ja pesämättään vesirajassa oli kaksi ruskeaa untuvapalloa!

Kotvasen odoteltuani koiraslintu laskeutui melko lähelle pesää. Toinen poikasista, varmaankin se nälkäisempi, lähti välittömästi uimaan kohti kalantuojaa. Poikasen kokoon nähden kala näytti suurelta, mutta nieleminen onnistui hyvin. Toista poikasta ruokailumahdollisuus ei kiinnostanut, se ehkä sulatteli kylläisenä aiemmin saamaansa kalaa.

Palasin kotiin iloisena ja onnellisena. Tunsin saaneeni palkinnon toukokuun alkupuolelta asti jatkuneesta seurannasta, kyseessä oli käynti numero 30.

Perjantai
Menin lammelle aamupäivällä. Poikaset uskaltautuivat jo pitkille uintiretkille ja todistivat osaavansa sukeltaa!

Koiras ilmoitti saapumisestaan, mutta vastoin odotuksiani sillä ei ollutkaan kalaa tuomisinaan. Naaras tarkkaili etäämpää kun koiras ui suoraan pesälle ja otti poikaset valvontaansa. Varmaankin näkemäänsä tyytyväisenä naaras lensi ruokailemaan suuremmalle järvelle. Sain kuvan, jossa näkyy koko perhe, taustalla siivilleen nouseva naaras.

Vahtivuoron vaihtaminen kävi niin tottuneesti, että sitä on varmastikin tehty koko haudonnan ajan. En vain ollut päässyt näkemään vaihtoa aiemmin. Jos naaras syö kyllikseen esimerkiksi aikaisin aamulla, tarvetta toiseen ruokailuun saman päivän aikana tuskin on.

Kaakkureiden kesän tärkeä välietappi on nyt saavutettu, mutta urakka on vasta puolivälissä. Huoli poikasten selviytymisestä koskettaa myös minua. Linnut eivät näytä piittaavan ihmisistä, mutta yhtään uimaan päästettyä koiraa en haluaisi enää lammella nähdä!

Santalahdessa tänään

Jos veneet osaisivat puhua, olisin kuullut  Santalahdessa monta tarinaa. Jotenkin tähän tapaan ne enimmäkseen menivät:

– On ootettu täällä koko pitkä talvi jäiden sulamista ja vesillelaskua. Nyt on (voimasana) jo juhannus ja vieläkin ollaan pukeilla!

Kurjaan tilanteeseen on päteviäkin syitä, mutta niitä pitäisi kysyä veneiden omistajilta. Minulla ei ole omaa venettä, mutta pääsen sukulaismiehen veneellä vesille koska vain haluan. Nyt juhannuksena en halunnut, mutta heti kuumimman sesongin mentyä lienee taas aika lähteä. Jos Minicoy olisi hevonen eikä vene, se olisi varmaankin hirnahtanut minut nähdessään.

Katselin Näsijärven rannalla veneiden lisäksi myös hanhia. Näin Santalahdessa ja Onkiniemessä yhteensä 32 valkoposkihanhea,  joista 9 poikasia. Santalahdessa valkoposkien joukkoon oli lyöttäytynyt yksi kanadanhanhi.

Hyvää Juhannusta!

Onnea on

Polku polveilee kuusivaltaisessa, paikoin järeytyneessä metsässä. Pohjantikka on käynyt kopistelemassa pystyyn lahoavia runkoja. Pitkostus helpottaa kulkemista kosteiden paikkojen ja puiden kohollaan olevien juurten yli.

Kauan sitten kaatunut suurikokoinen kuusi on sammaloitunut kauttaaltaan.

Pian puiden välistä pilkottaa vettä. On makuasia, onko metsän ja kapean suon saartama vesialue järvi vai lampi. Kartan mukaan se on järvi, tavattoman kaunis joka tapauksessa. Pohjoisrannalta löytyy tulipaikka ja laituri.

Luonnonystävän onnen uudesta ympäristöstä täydentää lammella pesivä kaakkuri. Mikä parasta, kaikki tämä alle kilometrin etäisyydellä kotoa!

Sinivuokkoja ja kaakkureita

Alustavasti vaikuttaa siltä, että muuttaminen Tampereen Hervantajärvelle oli hyvä idea. Ratikan ja uuden talon lisäksi lähellä sijaitseva Makkarajärven-Hervantajärven osin suojeltu metsäalue oli keskeinen syy asettua nimenomaan tänne. Alue on ylittänyt odotukset esimerkiksi näin: Lapissa keväisin vuokkojen perään haikaillut Arja voi ihailla sinivuokkoja melkein porraspielessä!

Minulle ovat tuottaneet suurta iloa lähimetsän pohjoiset piirteet ja ”erämaisuus”, jonka tunnusmerkkejä ovat vaikkapa alueella viihtyvät pohjantikka ja korppi. Mikä parasta, olen päässyt seuraamaan kaakkureiden pariutumisseremonioita.

Aiemmin viikolla katselin kuikkaa Hervantajärven uimarannan laiturilta, ja kaukoputken läpi nähtynä lintu oli henkeäsalpaavan kaunis. Kuvat jäivät ottamatta, mutta kaakkureita olen kuvannut senkin edestä. Linnut ovat tottuneet rantapitkoksilla liikkuviin ihmisiin, ja kuvaussopimus syntyi helposti.

Talvi jatkuu

Maaliskuu on täällä Rovaniemellä yleensä selvä talvikuukausi, niin nytkin. Lauhan sääjakson jälkeen palattiin normaaliin – ja näköjään pitkäksi aikaa. Viidentoista vuorokauden sääennuste on todella talvinen:

Vasta ensimmäiset muuttolinnut ovat ehtineet Lappiin. Kuukauden haku Tiirasta tuotti 45 havaintoa taviokuurnista, 26 laulujoutsenista, 17 pulmusista ja 10 harmaalokeista. Itse olen nähnyt vasta viisi muuttolintulajia, joista neljä Jyväskylässä ja/tai Tampereella.

Laulujoutsenpariskunta on viihtynyt Rovaniemen Veitikanlammella jo viikon ajan. Suosiolan lämpölaitoksen lauhdevesi pitää lammen pakkasillakin osittain sulana, ja yhden joutsenettoman käynnin jälkeen linnut olivat tänään taas paikalla. Kovin pieneksi sula oli kuitenkin kuroutunut.

Pihabongaus

Pihabongaus on mainio keksintö. Se esimerkiksi aktivoi suuren joukon kansalaisia ja tuottaa kattavaa tietoa hetkellisestä talvilintutilanteesta. Tänä vuonna havaintoja kertyi viikon ajalta 17000 havaintopisteestä 100 lintulajista ja 800000 yksilöstä. Bongata sai muuallakin kuin pihapiirissä, mikä selittää yllättäviltä tuntuvat lajit tyyppiä harmaalokki tai merikotka.

Birdlifen tulossivulta näkee talitiaisen säilyttäneen asemansa todellisena jokapihan lajina. Hyvänä kakkosena tulee sinitiainen ja kolmosena harakka. Kuluvan talven erikoisuutena on lähelle kärkiryhmää kiilannut mustarastas. Eteläisen Suomen hyvä pihlajanmarjatilanne selittää myös räkättirastaan ja tilhen hyvän sijoituksen. 50 kärkilajista esitetään numerotietojen lisäksi kuva lajista, havaintopisteet kartalla ja trendi vuodesta 2006 alkaen.

Esimerkkilaji pikkuvarpunen kuuluu linnustomme menestyjiin: se on levittäytynyt parinkymmenen vuoden aikana jopa pohjoisimpaan Lappiin ja ajanut ”tavallisen” varpusen ohi.

Koska omalta pihalta ei ole juurikaan ilmoitettavaa, en osallistunut tapahtumaan. Tarkkailen kyllä lintuja päivittäin, viime aikoina varsinkin puluja Harjulammen suunnalla. Pulut istuskelevat Kemintien katuvalolamppujen päällä näköjään täysin piittaamatta kovasta pakkasesta tai purevasta viimasta.

Mitä ihmettä linnut odottavat? Sitäkö, että alkaisi janottaa ja pääsisi juomaan? Harjulampeen laskevan putken suulla on pieni sula, josta janon voi sammuttaa. Myös Ounaskosken sula houkuttelee puluja läpi talven.

Paannejäätä

Kiipesin eilen Ounasvaaralle. Luontopolkua kelpasi kävellä ja keli oli mainio: Urheiluopiston mittarissa -15, tuuli heikko ja aurinko paistoi nätisti.

Ennen Välirakan laavua kulkijoita varoitettiin jäisestä polusta. Syytä olikin, sillä kaltevaa paannejäätä oli laajalti. Minulle ilmiö on tuttu, mutta osalle polun käyttäjistä paannejää tulee varmaankaan eräänlaisena bonuksena.

Laavulla on hyvin huollettu lintujen ruokintapaikka, jonka ansiosta toivoin heikon lajitilanteeni kohentuvan merkittävästi. Niin tapahtuikin. Kahvinjuonti keskeytyi, kun kuusen latvasta viereeni putosi käpy. Asialla oli hieman yllättäen pähkinähakki, joita lenteli paikalla ainakin kolme.

Lisäksi laavulla näyttäytyivät tali- ja hömötiainen, töyhtötiainen, käpytikka ja puukiipijä. Tiiraan ilmoitettua harmaapäätikkaa en onnistunut näkemään.

Tielle kävellessäni ihastelin auringon valoa lumisten puiden latvuksissa.

Nenät ja nokat

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Otsikko liittyy 7000 askeleen kävelylenkkiin, jonka tein tänään raikkaassa 17 asteen pakkassäässä. Arvaatko montako lintua, lentokonetta ja hiihtäjää näin lenkillä? No et, mutta mitä niistä eniten?

Ennen ensimmäistäkään lintua ylitseni oli suhissut jo kolme lentokonetta, Finnairin vuorokone ja kaksi charterkonetta. Chartereista toinen oli kuvan Easyjet, tulossa luultavasti Italiasta.

Pian koneen mentyä näin ensimmäiset linnut, variksen ja harakan. Kirkkolammella lisäsin listaan kaksi varista ja talitiaisen, joka oli minulle vuoden ensimmäinen. Eilisellä retkelläni näin varisten ja harakoiden lisäksi joitakin puluja, naakkoja ja kaksi viherpeippoa. Vuodenpinnoja on koossa vaatimattomat kuusi.

Kirkkolampea kiertävällä ladulla näin 7-8 hiihtäjää tositoimissa tai valmistautumassa suoritukseen. Yksi heistä oli ilokseni alle kouluikäinen juniori, tekniikka hyvin hallussa.
Kirkonjyrhämän jäällä oli kolme pakkasta pelkäämätöntä onkijaa. 

Kun pari lentokonetta suhisi ylitseni, tilanne niiden ja hiihtäjien kilpailussa tasoittui, linnut pitivät perää. Odotin niiltä loppukiriä torin vaiheilla. Sellaista ei kuitenkaan tullut, joten jaetun kärkisijan valtasivat hiihtäjät ja lentokoneet.

Aamulla ensimmäisen havainnon Lapista Tiiraan ilmoitti Pekka omalta ruokinnaltaan Kolarista, 13 kuukkelia. Samaan nokkalukuun päästäkseni minun on laskettava yhteen kaikki vuoden aikana näkemäni linnut!

Edit
3.1. lintutilastoni kohentui hurjasti: näin 90 pulua, 9 naakkaa ja 20 tilheä, 

Joulupostaus 15 vuoden takaa

Tilhet ovat lopultakin oivaltaneet, mitä varten pihlajat marjoja kasvattavat. Tällä viikolla Rovaniemen pihlajissa on nähty monen sadan yksilön parvia. Lisäksi kaupungissa on useita räkättirastaita, ja tiistaina näin kolme taviokuurnaa.

Suuri tilhiparvi syö hetkessä marjattomaksi valitsemansa pihlajan, mutta ei koske viereisen puun vähintään yhtä mehevän näköisiin marjoihin. Kumma juttu.

Maistoin lintujen hyljeksimiä marjoja, eikä niissä minun mielestäni ollut mitään vikaa. Mutta minähän olenkin ihminen enkä tilhi!