Aihearkisto: Linnut

Kevättä ilmassa

Voiko olla keväisempää kuin aurinkoisena maaliskuun päivänä järvenselältä kuuluva harmaalokin kaklatus?

Ääni kuului eilen Pyhäjärveltä Pyynikin edustalle ulottuvan sulan vaiheilta. Jään reunalla istui 15 lokkia; edellisenä päivänä Tiiraan ilmoitettiin peräti 160!

Soutupaviljongin rannassa oli kolme ornia ja menin kysymään, mitä kaukoputkella näkyy. Viikinsaaren takana kuului kaartelevan merikotka ja pian kaksi lisää. Kiikarilla lintuja ei näkynyt. Kaksi harmaalokkia lensi keskikaupungille päin.

Tapasin mahdollisesti samat kaksi lokkia Hämeenkadulla rautatieaseman lähellä. Sain toisesta kuvan.

Istuntoja metsäruokinnalla

Perustin tammikuussa Makkarajärven rantametsään pienimuotoisen lintujen ruokintapaikan. Parinkymmenen yksilön asiakaskunta koostuu tiaisia, joita on odotetusti neljää lajia. Suunnilleen puolet on talitiaisia, muut lajit runsausjärjestyksessä hömö-, töyhtö- ja sinitiainen. Kuusitiainen ei ole vielä ilmoittautunut.

Närhi, käpytikka ja punatulkku ovat käyneet tutustumassa tilanteeseen, mutta tarjottuun ruokaan ne eivät ole vielä koskeneet. Oravien vierailuilla näyttää olevan muitakin tavoitteita kuin syöminen: mielipuuhaa on ruokintalaitteiden tuhoaminen. Talipötköt ja pähkinäpussit kestävät pureskelua yllättäen paremmin kuin niiden suojaksi tarkoitetut muovihäkit.

Eilen orava temppuili talipötkön kimpussa. En kiistä oravan oikeutta hyödyntää kotimetsäänsä tuotua tarjoilua, mutta hyvät tavat olisi syytä muistaa!

Panin aikoinaan Vuotsossa asuessani merkille, että sinitiainen piti hyvin puoliaan kookkaamman talitiaisen kanssa. Makkarajärvellä voimasuhteet menevät koon mukaan, ja sinitiainen väistää kaikkia muita. Toistaiseksi sillekin on järjestynyt rauhallisia ruokailuhetkiä.

Ruokintapaikan varsinaisia metsätiaisia ovat töyhtö- ja hömötiainen. Töyhtis on reipas ilopilleri, jota kannattaa hetki odottaa. Yleensä ei enempää kuin kymmenen minuuttia.

Suosikikseni on noussut liikuttavan luottavainen hömötiainen. Istuntojen kohokohtia ovat hetket, jolloin hömötiainen on tullut oksalle killistelemään 30 sentin päähän. Muut lajit käväisevät yhtä lähellä vain hurahtaessaan pähkinä nokassa jonnekin taakseni.

Päivä Tukholmassa

Käväisin Tukholmassa yhdistetyllä lintu- ja kulttuuriretkellä. Koska ”päivä” tarkoittaa Viking Linen ajanlaskussa noin kuutta tuntia, ohjelmaani kuului vain yksi kohde kumpaakin lajia: kävin Strömmenillä (lintujen) ruokintapaikalla ja Vasa museossa. Kulkuvälineenä oli tällä kertaa pieni yhteysalus Emelie, jolta katseltuna kaupunki esittää parhaat puolensa.

Strömmenin talviruokintapaikalla meno oli entisellään. Kaukalon äärelle oli kokoontunut kymmeniä kyhmyjoutsenia, tukkasotkia, sinisorsia, nokikanoja; joukossa myös joitakin kanadanhanhia ja telkkä. Ruokavieraista naakka ja pulu olivat kuivan maan asukkaita.

Kyhmyjoutsenten seassa oli neljä laulujoutsenta, jotka näyttivät pitävän hyvin puolensa – tyylistä tinkimättä. Edellisellä käynnillä näin samalla ruokintapaikalla laulujoutsenperheen.

Kaiteella päivystäneet naurulokit riehaantuivat, kun paikalle saapui perhepäivähoitaja (arvaus) neljän hoitolapsen ja leipäpussin kanssa. Keskinäinen ja harmaalokkien kanssa käyty kilpailu leivästä oli ankaraa. En sanoisi lokkeja röyhkeiksi, mutta äärimmäisen tuttavallisia ne olivat.

Näytöksen päätyttyä suuntasin Vasa-museoon, missä olen vieraillut usein ennenkin. Näin mainittavan, että kyseessä on maailman suosituin merenkulkuaiheinen museo, mikä on kova juttu! Aseman säilyttäminen vaatii jatkuvaa uudistumista ja hereilläoloa. Tällä kertaa uutta oli esimerkiksi Vasa-laivan rakennustyömaalla kuvattu video.:)

Huomattava osa silloisista Tukholman asukkaista (10 000) seurasi rannoilta Vasan ensipurjehdusta vuonna 1628. Laiva oli paitsi suuri, myös runsaasti koristeltu ja riikinkukkomaisen värikäs. Äkillinen tuulenpuuska sai sen kallistumaan voimakkaasti, ja vesi tulvi sisään kunnialaukauksia varten avatuista tykkien ampuma-aukoista. Laiva upposi nopeasti juhlayleisön silmien edessä.

Onnettomuudessa hukkui 30-50 laivassa työskennellyttä. Heistä tiedetään paljon muutakin kuin se, millaisiin vaatteisiin he olivat pukeutuneet. Ihmeen arkisiin laivan muuhun olemukseen verrattuna!

BirdLife Suomi 50 vuotta

Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi täytti eilen 50 vuotta. Järjestön tiedotuslehdessä kannustettiin juhlimaan merkkipäivää lintuteolla, ihan millaisella tahansa.

Oma lintutekoni oli kaksivaiheinen: ostin eilen pähkinänannostelijan ja ripustin sen paikalleen tänään. Koska Makkarajärven rantapuissa riippuu ennestään kaksi talipötköä, vein oman tarjoukseni syvemmälle metsään. On kiinnostavaa nähdä, kuinka pian tiaiset löytävät sen.

Otin muovipakkaukseen karanneet irtopähkinät mukaani, ripottelin ne lumelle talipötkön lähelle ja istuin odottamaan. Jo parin minuutin kuluttua ensimmäinen hömötiainen huomasi tarjoilun ja kävi sieppaamassa pähkinänmurun. Töyhtötiaiset seurasivat pian esimerkkiä. Yksi lintu jäi hetkeksi miettimään ja sain kuvan.

* * *
Lisäys 22.1.
Tarjous oli hyväksytty: paikalla oli kolmenlaisia tiaisia kaksin kappalein, siis tali-, hömö- ja töyhtö-. Kuvassa töyhtötiainen.

Lisäys 25.1.
Kuten näkyy, pähkinöiden menekki on ollut hyvä.

Ahvenisjärven sorsat

Ahvenisjärvelle tuli asiaa, kun kuulin sorsien siirtyneen keskellä järveä olevaan suureen hapetussulaan. Pikkusulassa laiturin pielessä oli enää pieni osa parvea.

Ison sulan sorsat sai parhaiten lasketuksi kuvasta, jonka yhdistin Photoshopissa neljästä järven yli telellä otetusta ruudusta. Päädyin kokonaismäärään 290, jonka ilmoitin Tiiraan. Lintuja oli nyt hieman enemmän kuin joulukuun puolivälissä.

Keskitalven eläinhavaintoja

Hiiripöllö on viihtynyt Hatanpäällä 21.11. lähtien. Kuva on kolmannelta tapaamiselta (28.12): lintu poseerasi ensin hieman kauempana, lennähti hetkeksi pois näkyvistä ja palasi saaliin kanssa paikalla olleiden ornien ihasteltavaksi. Myyräkanta on ilmeisen hyvä eikä linnulla ole ollut tarvetta vaihtaa olinpaikkaa.

Seuraavana päivänä (29.12) kävin uudelleen Viinikanlahden sulalla toivoen näkeväni Tiiraan ilmoitetut merilokin ja kalalokit. Merilokki vaihtoi paikkaa moneen kertaan, ja sain komeasta linnusta kuvia kohtuullisen läheltä.

Kalalokkeja jouduin katselemaan kauempaa ja kunnollinen kuva jäi saamatta. Myös nuori harmaalokki ja korppi näyttäytyivät.

Lokit ovat bongauksia, mutta tiklit osuivat eteen spondena. Linnut ruokailivat takiaisilla Hatanpään puhdistamon alueella.

Metsäkauriskuva on otettu Suolijärvellä 13.12. Lyhyen harkinnan jälkeen kolmikko päätti palata takaisin metsän siimekseen. Kolmesta Tampereen kaurishavainnostani yksi on tehty ratikasta Hakametsän ja Turtolan välisellä osuudella. Kesällä näin ratikasta meriharakan nurmikolla Kalevan kirkon lähellä.

Talven tuntua Tampereella

Talvi näyttää tulevan Tampereellekin. Pikkupakkanen on jatkunut puolitoista viikkoa ilman että olisi käyty kertaakaan plussalla. Makkarajärvi oli kauttaaltaan jäässä viime viikon keskiviikkona (23.11.). Lunta piti odotella, mutta viikonlopun aikana sitä satoi sen verran, että maa on kunnolla valkoisena.

Kävelin eilen Hatanpäälle ja pääsin näkemään pitkään paikalla viihtyneen hiiripöllön. Iidesjärven multakasoilla tapasin kaksi tikliä ja Viinikanojan suulla pienen parven sinisorsia. Sen sijaan toiveena ollutta koskikaraa en nähnyt. Päivän mainittavin eläinhavainto oli se, kun varis sieppasi lumella vipeltäneen myyrän tai päästäisen.

Tänään kävin Ahvenisjärvellä tarkistamassa sorsatilanteen. Yllätyksekseni laiturin kohdalla oli iso sula täynnä sorsia! Arveluni mukaan sulaa pidetään auki keinotekoisesti; muutoin Ahvenisjärvi olisi Iidesjärven tavoin kauttaaltaan jäässä. Tulipa seurattavaa kauppareissuille!

Edit 29.11.
Viidentoista vuorokauden sääennuste lupailee päivittäisiä lumisateita ja pakkasen jatkumista. Tällä menolla voisi päästä hiihtämään ennen joulua!

Edit 19.12.
Avasin hiihtokauden 17.12.

Välillä hetki aurinkoa

Lauantain (12.11.) oli määrä olla vuoden harmain päivä, mutta mitä vielä: sää oli aurinkoisin pitkään aikaan, ja loputtomalta tuntunut harmaiden päivien ketju katkesi. Eilen sää oli vielä parempi, koska kova tuuli oli laantunut.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin kumpanakin päivänä Iidesjärvellä. Lauantaina katselin ja kuvasin uiveloita, joita oli järvellä parikymmentä, joukossa yksi lähes juhlapukuinen koiras. Enimmäkseen linnut olivat naaras- tai vaihtopukuisia. Yhdellä linnulla oli valkea otsa.

Eilen uivelot olivat edelleen paikalla, mutta pysyttelivät turhan etäällä kuvattaviksi. Tapasin multakasoilla pikkuparven tiklejä ja sain kuvan, josta suoritusta on hyvä lähteä parantelemaan. Eräs tapaamani orni kertoi kuvanneensa tiklejä kyllästymiseen asti, mutta minulle tiklikuva on ensimmäinen. Rovaniemellä tikliä on vaikea päästä näkemään.

Tänään palattiin päiväjärjestykseen. Näkymä Insinöörinkadulla oli näin harmaa.

Neljäs, viimeinen kaakkuriraportti

Hammastunturin erämaa on sillä tavoin nimensä veroinen, että puhelin toimi viiden päivän aikana vain oikukkaasti jos ollenkaan. Sain kuitenkin kotoa hartaasti odottamani viestin:

Ti iltana kävin lammella, kovalla kaakatuksella yksi lintu laskeutui, en nähnyt muita. Teekkareita tulilla lauma, kaakatus kova heilläkin.

Viesti tarkoittaa sitä, että toukokuun alusta seurannassa olleiden kaakkureiden pesintä onnistui ja perhe lähti muihin maisemiin. Laskeutunut lintu oli todennäköisesti naapurilammen kaakkuri tai joku muu tarinaan liittymätön lintu. Kerroin asian retkikavereille, ja nostimme juurakkotulilla pokaalin.

Ennen Lappiin lähtöäni ehdin nähdä, että poikanen ui lammen itäisen lahden pohjukkaan, juoksi vettä pitkin ja nousi siivilleen. Suoritus oli kokonaisuudessaan noin 50 metrin mittainen ja hämmästyttävän hallittu.

Kävin seuraavan päivän aamuna hyvästelemässä linnut ja näin poikasen tekevän parin tunnin aikana kolme nousua, kaikki lupauksia antavia. Tarkastuskäynnin järjestysnumero oli 89.

Tuntui mukavalta, kun myös poikanen halusi heittää hyvästit minulle: se ui oma-aloitteisesti lähemmäksi kuin kertaakaan koko kesänä.

Kuulumisia kaakkurilammelta, osa 3

Poikanen on saanut nuoren linnun puvun ja on jokseenkin emolintujen kokoinen, ehkä jopa hieman näitä painavampi. Lintukäsikirjan mukaan kaakkurit oppivat lentämään suunnilleen kuusiviikkoisina, ja sen rajapyykin poikanen saavutti tänään.

Lammella harjoitellaan ahkerasti. Vesi roiskuu kun poikanen viuhtoo siivillään, välillä paikallaan, toisinaan jaloilla auttaen. Joitakin päiviä sitten näin poikasen jäljittelevän emolinnun rinnalla oikeaa lentoonlähtöä noin kymmenen metrin matkan. Emo nousi ilmaan, poikanen ei vielä.

Postauksen kuvat on otettu 4.8. Siivet ovat jo yllättävän kehittyneet, mutta poikasen lihaskunnossa ja painoindeksissä lienee toivomisen varaa.

Toivon historiallisen lentoonlähtöpäivän koittavan ennen ensi viikon perjantaita, koska lähden silloin viikoksi pohjoiseen. Lentämään opittuaan poikanen ei enää palaa pesälammelle, vaan keskittyy emojen opastuksella harjoittelemaan kalastamista jossakin siihen tarkoitukseen paremmin sopivssa paikassa.