Äskettäin kysyttiin kuvaa paksun lumipeitteen alta jäkälää kaivavasta porosta. Päänsisäinen hakukone alkoi raksuttaa: avainsanoista jäkälä viittasi kasvikuviin, paksu lumi kevättalveen, kaivaminen historiallisiin kuviin.

Sopiva kuva löytyi kuin löytyikin. Se on otettu Kittilässä maaliskuussa 1977. Porot kaivoivat täyttä päätä, vaikka lunta oli toista metriä. Kannatti kaivaa, sillä kuvanottopaikalla oli jäkälää nelinkertaisesti nykyiseen verrattuna, parhaimmillaan yli tuhat kiloa hehtaarilla.

Mikä hävitti jäkälän? Poromiehet ja valikoivasti kriittiset metsäaktivistit syyttävät laitumien kulumisesta muita maankäyttäjiä, lähinnä metsätaloutta. Selitys on helppo mutta huono: surkeimmassa kunnossa olevat laitumet löytyvät pohjoisista tunturipaliskunnista, joissa metsätaloutta ei ymmärrettävistä syistä harjoiteta ja joiden alueella kilpailevasta maankäytöstä vastaavat lähinnä repputuristit. Tosiasiassa tärkein syy jäkälikköjen kulumiseen on korkea porotiheys, toisin sanoen ylilaidunnus.

Luppometsien merkityksestä porojen ravinnonsaannille on viime aikoina puhuttu niin paljon, että voisi luulla porojen kiipeilevän puissa. Anteeksi vain, mutta kyllä poron ruoka edelleenkin kasvaa pääosin maassa. Olipa metsä millaista hyvänsä, porojen ulottuvilla olevan lupon määrä on parhaimmillaankin vain joitakin kiloja hehtaarilla. Tilanne muuttuu poron kannalta tilapäisesti edullisemmaksi, jos tuuli pudottaa luppoa hangelle tai luppopuu kaadetaan. Moottorisahan (tai rehukuormaa kiskovan moottorikelkan) pärinä on nykypäivän poron vellikello.

Porotalouden ongelmista puhuttaessa on tehty monia rimanalituksia. Tunnettu inarilainen poromies ja saamelaispoliitikko Väinö Seurujärvi syytti 22.3.01 TV2:n Silminnäkijä -ohjelmassa jäkälän häviämisestä ilmansaasteita. Nämä uudet ilmansaasteet ovat sikäli erikoisia, että ne eivät vaikuta aidattujen alueiden jäkälikköön. Asiasta voi vakuuttua pistäytymällä vaikkapa Sevetin hautausmaalla, missä jäkälä ”kukkii” ja voi hyvin.

Ilmeisesti sama tieteelle tuntematon täsmäsaaste säästää puiden latvaosien lupon, vaikka tuhoaa sen lähes totaalisesti parin metrin korkeuteen asti.
6/2001