Hailuodon teatteritapahtumasta palattuani tartuin tosimielellä Samuli Paroseen. Nyt kun seitsemän kirjaa on luettu ja kolme jäljellä, voin kertoa Parosen murtautuneen ryminällä kirjallisten suosikkieni kärkijoukkoon. Kiitoksia vain Juha Hurme, Nyljettyjen ajatusten hehkutukset ovat täyttä totta!

Voi v***u, tämä jätkä, joka kirjoitti nämä sanat, kuoli syksyllä 1974. Kouluja käymätön raksajätkä ja sekatyömies. Siinä on semmoinen testamentti meille about akateemisille soutajille, että oksat pois!

Suositan Parosen tuotantoon tutustuvalle oheislukemistoksi Hannu Mäkelän muisteluteosta: SAMULI Muistelma Samuli Parosesta (Otava 2006). Mäkelä oli Parosen ystävä ja pitkäaikainen yhteistyökumppani Otavassa, mahdollisimman oikea henkilö valottamaan erikoislaatuisen kirjailijan elämäntyötä.

Ensi töinään kustantajan palkkalistoilla Mäkelä joutui perehtymään ”massaan”,  Otavaan lähetettyihin kirjaehdotuksiin. Yksi niistä oli Samuli ”Porosen” sotaromaani Kuolismaantie, ”musteella käsin kirjoitettu ja vaikeasti luettava manus”. Mäkelä ei innostunut tekstistä ja oli lisäksi kuullut, ”ettei kukaan kunnon kirjailija enää kirjoittanut käsin”.

Onneksi myös Tuomas Anhava tutustui tekstiin ja syttyi siitä, luki Mäkelälle puhelimessa pitkiä otteita ja kysyi lopuksi: ”No, mitäs pidit?” Näin tarjoiltuna Mäkelä tunnusti pitäneensä. Koulutusmielessä hän joutui kirjoittamaan puhtaaksi koko nivaskan. Aikanaan selvisi myös kirjailijan oikea sukunimi.

Omalla tavallaan yhtä ansiokas oheislukemisto on ollut Yrjö Hosiaisluoman väitöskirja JÄRJESTYKSEN KOURISTA VAPAUDEN VALTAKUNTAAN Samuli Parosen elämä, tuotanto ja yhteiskuntakritiikki (SKS 1990). Samuli Parosen käsialanäyte on osa tämän kirjan kuvitusta.