Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2016

Aikaa katsella puluja ja vähän muutakin

Juna lähestyy Oulua. Lähdin Jyväskylästä klo 10.13 ja saapumisaika Rovaniemelle on 21.10. Vaihtoja on kaksi, ensimmäinen Tampereella ja toinen Oulussa. Matkustusajaksi kertyy sievoiset 11 tuntia ja minuutit päälle.

Lapissa asuessani olen tottunut pitkiin matkoihin enkä valita niistä. Mutta se tuntuu nykymaailmassa kohtuuttomalta, että Tampereella joutuu odottelemaan jatkojunia tuntitolkulla: tullessa reilun tunnin, nyt palatessa yli kaksi tuntia. Vielä keväällä Jyväskylästä pääsi Haapamäen kautta Seinäjoelle ja jatkoyhteydet toimivat.

Enää eivät toimi, ”kehitys” on mennyt väärään suuntaan. On tietysti tyhmää asua Rovaniemellä, jos ja kun sukulaiset asuvat ja Kirittäret pelaavat Jyväskylässä. Kansanedustaja Pekkarinen lisäsi harmitusta haikailemalla Keskisuomalaisessa vielä nykyistäkin nopeampaa junayhteyttä Jyväskylästä Helsinkiin!

Miten kulutin ylimääräisen laatuajan, jonka VR järjesti väärään suuntaan matkustaneelle asiakkaalleen? Tulomatkalla luin kirjaa ja katselin puluja, sain kuvankin. Tänään hyödynsin kaksituntisen pistäytymällä Lenin-museossa.

Uudistuneesta näyttelystä kerrottiin varsin laajasti Helsingin Sanomissa 5.7. Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallio korosti muuttunutta käsittelytapaa ja laajentunutta näkökulmaa:

Kun aikaisemmin museo keskittyi myötäsukaisesti Leninin elämään ja tekoihin, nyt tarina on laajempi: se tarkastelee Neuvostoliiton ja Suomen itäsuhteiden historiaa.

Minulle uusi näyttely oli jonkinasteinen pettymys: pidin enemmän siitä vanhasta. Mielestäni se olisi kannattanut säilyttää sellaisenaan ja tehdä sen lisäksi uusi.

Hesarin jutussa muistutetaan, että Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut 25 vuotta. Se on joillekin lyhyt aika, toisille ilmeisesti pitkä. Kalle Kallio kertoo:

Meillä oli vieraina matkailualan opiskelijoita, joilta kysyimme kuka oli Lenin, eikä kukaan tiennyt. Neuvostoliitosta oli yksi kuullut.

Etäfani matkusti mestaruusjuhliin

Matkustin Jyväskylään sillä mielellä, että pääsen Kirittärien juhliin. Mestaruus oli ratkeamaisillaan jo lauantaina Hippoksella, mutta loistavan alun jälkeen kotijoukkueen pelaajien ajatukset karkasivat tapahtumien edelle. Lapuan Virkiä onnistui voittamaan ottelun ja sai ensimmäisen kiinnityksensä.

Pettymys oli katkera mutta luotin siihen, että pelaajat osaavat käsitellä tilanteen kannattajia paremmin. Lisäksi Kirittärillä oli edelleen yksi voitto enemmän.

Tänään jatkettiin Lapualla. Kotijoukkue voitti ensimmäisen jakson, Kirittäret toisen. Supervuoro palattiin juoksuitta, mutta kotiutuskisan aloittanut Kirittäret onnistui täydellisesti: viisi paria, viisi juoksua.

Lapuan ensimmäisen parin epäonnistuttua Kirittärien pelaajat vetäytyivät kentän rajoille estämään kunnareiden synnyn. Ilman niitä Lapua ei voinut voittaa. Taktiikka toimi ja juhlat saattoivat alkaa.

Etäfani onnittelee!

PS
JYP Naiset oli keväällä vastaavassa tilanteessa, lajina jääkiekko. Näin paikan päällä finaalisarjan kaikki kolme ottelua ja kirjoitin tämän tekstin.

Nyhtökaurasta kelpo sörsseli

Sain viikolla eteeni lautasellisen nyhtökauraa ja riisiä. Kyseessä oli minulle aivan uudenlainen ruoka, josta haluttiin kuulla lausunto. Kerrotaanpa samalla muillekin.

Ulkonäkö oli ruokaisan sörsselimäinen ja maistamaan houkutteleva. Tuoksu ei herättänyt intohimoja suuntaan eikä toiseen, mutta suutuntuma oli ällistyttävän lihamainen. Mausta voi sanoa samaa kuin tuoksustakin: melko mitäänsanomaton, mutta ei missään nimessä vastenmielinen.

Lautasellisen syötyäni olo oli kylläinen ja pysyi sellaisena pitkälle iltaan. Täyttävyys oli siis hyvä ja ravintoarvot kuulemma kohdallaan. Yleisarviona totesin, että kokemus jäi reilusti plussan puolelle. Ruokana ajaa asiansa.