Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2016

Pienet ruudut ja marginaalit

Näin Tallinnan Miehitysmuseossa ensimmäisen Neuvostoliitossa massatuotantoon tulleen television, muistaakseni vuodelta 1956. Ohjelman näkyminen pikkuruiselta kuvaruudulta oli varmistettu massiivisella suurennuslasilla.

Naureskelu oli ennenaikaista, koska siinä vaiheessa hotellihuoneeni telkkari oli vielä näkemättä: taulu-tv toki, mutta kuvaruutu oli naurettavan pieni ja kuvan laatu kehno. Mitä väliä, mutta illalla pelattiin loppuottelu.

Sinnittelin ensimmäisen erän huoneessani. Sitten lähdin kaupungille siinä toivossa, että Suomella on vain käynnistymisvaikeuksia samaan tapaan kuin välierässä Venäjää vastaan. Suomalaispubiin olisi mahtunut sisäänkin, mutta seurasin toisen erän lopun jalkakäytävällä.

Näytti siltä, että suomalaiset olisivat mielellään tehneet maaleja, mutta Kanada ei antanut, puolusti hyvin ja johti erän päättyessä edelleen 1-0. Tunnelma kapakassa oli vaisu.

Antaapa olla, ajattelin. Hotellille kävellessä muistelin hyvillä mielin edellistä iltaa ja välieräottelua.

Museossa ja museon takana

Sunnuntaina luovutin auton ja vaihdoin vielä kerran majapaikkaa. Huoneen vapautumista odotellessani tutustuin Miehitysmuseoon. Vaikuttava ja tarpeellinen paikka, jos kohta neuvostomiehityksen kaikkialla näkyvät jäljet pitävät tämän ankean ajanjakson museoita tehokkaammin matkailijoiden tietoisuudessa.

Miehittäjät milloin mistäkin suunnasta ovat koetelleet sukulaiskansaa niin pitkään ja perusteellisesti, että Viro voisi olla julisteessa Hitlerin paikalla. Jaan Kross antoi Uppiniskaisuuden kronikalle Viron asemaa kuvaavan nimen Kolme katku vahel. Kirjaimellisesti katku tarkoittaa ruttoa, mutta asian voi nähdä laajemmin. Museossa keskitytään kuitenkin uudempiin asioihin eli Natsi-Saksaan ja Neuvostoliittoon.

Koska kirjallisuus oli matkani keskeinen innoittaja, luettelo kielletyistä kirjoista vuodelta 1980 oli erityisen riipaiseva näyttelyesine.

Surkuhupaisten kulutustavaroiden seasta jäi mieleen kuvan laite, jonka ainoana käyttötarkoituksena on kirjeiden höyryttäminen auki tarkempia tutkimuksia varten. Salakuuntelulaitteet edustavat alan uudempaa tekniikkaa.

Päivän toinen museo/taide-elämys on sikäli erikoinen, että Viron historiallisen museon takapihan ”näyttelyä” ei mainosteta turisteille. Ei toisaalta kielletä menemästäkään: työmaa-alueen aitaan oli jätetty miehen mentävä aukko…

.

Pietarin tietä Pärispeaan

Jaan Krossin romaani Pietarin tiellä odottaa vielä lukuvuoroaan, mutta tutustuin asiaan autoilijan näkökulmasta siirtyessäni perjantaina Hiidenmaalta Pohjois-Viroon.

Tämän päivän Pietarin tie on moottoritie, jota ajetaan myös Narvaan tai vaikkapa Rakvereen, mihin romaanin tapahtumat sijoittuvat. Katselin tieopasteiden yllytyksiä u-käännöksiin ja muistelin Hannu Raittilan Pakosarja-novellikokoelman suomalaisinsinöörejä japanilaisella moottoritiellä.

Miehet päättivät lähteä käväisemään Fuji-vuorella, mutta huomasivat muutamia tunteja ajettuaan, että aika ei riittäisi. Tuli tarve tehdä u-käännös, mutta ajoratojen välissä oli teräsverkkoaita. Sehän ei ollut hyvään vauhtiin päässeille miekkosille este vaan pelkkä hidaste.

Loksa-nimi oli jo vilahtanut opasteissa ja odottelin liittymää. Kun sellainen sitten tuli, minun olisi nimenomaan pitänyt tehdä u-käännös ja vaihtaa ajosuuntaa. Ei onnistunut, vaan tein paluuperän. Otsikon Pärispea on kylä Suomenlahteen pistävän niemen kärjessä, ja tien päästä löytyi kuvan rakennus.

Paluumatkalla Tallinnan Nommeen olisin tarvinnut harkinnassa ollutta navigaattoria. Pelkäsin joutuvani Tallinnan keskustaan, kuten pääsi käymään ensi kertaa Virossa autoillessani. No, en joutunut ja pääsin perille jotenkin.

Rahumäen hautausmaa oli kävelymatkan päässä, ja majapaikan suomea puhuva isäntä neuvoi reitin. Sen sijaan Krossin haudan sijainnista hänellä ei ollut aavistustakaan. Sain ohjeen kysyä hautausmaan konttorista.

Konttori löytyi, mutta olisikohan ollut auki lauantaina, tuskinpa vain. Kysyin asiaa ensimmäiseltä näkemältäni asiakkaalta ja heti tärppäsi. Varttuneempi naisihminen ei puhunut englantia, mutta kun sanoin avainsanat ”Jaan Kross” ja katselin neuvottomana ympärilleni, hän viittasi minut mukaansa ja lähti määrätietoisesti liikkeelle.

Pari sataa metriä käveltyämme hän pysähtyi ja osoitti kädellään: etsimäsi hauta on tuossa. Kumarsin syvään ja ihmettelin, voisiko tällaista tapahtua Suomessa.

Matsalunlahti

Retken lintuosuus käynnistyi maanantai-iltana Keemussa. Lintuja ei näkynyt ihan odotetusti, mutta joka tapauksessa ruhtinaallisesti verrattuna siihen, mihin olen tottunut kotiseudullani.

Nautin kauniista illasta. Katselin arktikaa ja paikallisten merikotkien, harmaahaikaroiden ja kyhmyjoutsenten touhuja. Käväisin myös lintutornissa ihailemassa maisemia.

Aamulla tarkkailin tilannetta majapaikan rannasta ja siirryin iltapäivällä Puisen niemelle Matsalunlahden pohjoispuolelle. Majapaikan sijainti oli yhtä hyvä kuin edellisenkin, mutta nyt bonuksena oli näköala merelle. Jossain välissä tuli kiire ottaa kamera esiin.

Illan päätteeksi seurasin Suomen ja Kanadan peliä. En kuitenkaan kuvaruudulta, vaan netin kautta kisasivuston tilanneseurannasta ja Jatkoajan keskustelusta. Jos lauantaina vastaan luistelee isäntämaa Venäjä, on pakko päästä telkkarin ääreen! Eiköhän se Tallinnassa onnistu.

Oleviste

Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikka alkaa kohtauksella, jossa Balthasar Russow livahtaa pikkupoikana Olevisten kirkon torniin tarkkailemaan lähietäisyydeltä nuorallakävelijöiden toimintaa. Lumoavan teoksen tapahtumat sijoittuvat suurelta osin 1500-luvun lopun Tallinnaan.

Koska olen Virossa paitsi linturetkellä myös Krossin ja Russowin jäljillä, kipusin ensi töikseni Olevisten kirkon näköalatasanteelle. Sileäksi kuluneissa kiviportaissa on 232 askelmaa. Nousu kysyi voimia, mutta suurempi ongelma oli kierreportaiden kapeus ja vastaantulijat. Vielä ahtaampaa tulee, kun varsinainen turistisesonki käynnistyy!

Aion tutkia Tallinnaa tarkemmin paluumatkalla, eilen katsastin Russowin taannoisen työpaikan (Pyhän Hengen kirkko) ja Westholmin lyseon. Matkalukemistoksi varaamassani romaanissa Wikmanin pojat Kross on nimennyt entisen koulunsa Wikmanin lyseoksi.

Tänään saan auton alleni ja suuntaan Matsalunlahdelle ja Hiidenmaalle.

Virtsu

Suomen peli jää näkemättä, mutta junanetti toimii.

Ensimmäisessä erässa Ranskaa vastaan ei oltu hereillä ja tämän voi ehkä ottaa kirjaimellisesti. Suomen puolustaja Lindell onnistui hetki sitten tekemään avausmaalin.

Suuntana on Tampere ja sitten Viro: Tallinnan ja Matsalunlahden kautta Hiidenmaalle, Lahemaan kansallispuistoon ja takaisin Tallinnaan.

Sääennusteet olivat välillä hyvinkin epämääräisiä, mutta nyt näyttää hyvältä. Viikonloppu on Virtsussa sateinen, mutta sitten lupaillaan poutaa ja aurinkoa.

Kävin Läänemaalla ja Saarilla edellisen kerran päivälleen kymmenen vuotta sitten. Matkan teemana oli arktika, arktisten vesilintujen muutto. Tällä kertaa matkaan on muitakin syitä.

Juna saapuu Ylivieskaan ja Suomi johtaa toisen erän lopulla 3-0.

Joki purkaa jäitä

Kemijoen jäät lähtivät kaupungin kohdalta jo ennen vappua, mutta Ounasjoki pidätteli hieman kauemmin.

Helatorstaina joki oli jäitä valkoisenaan, eilen avovesi oli jo vallitsevana ja tänään huilasi enää rippeitä.

Kuovit ottivat kyytiä jäälautalla.

Kisakuume nousee

Suomi ja Ruotsi valmistautuvat perjantaina alkaviin jääkiekon MM-kisoihin kovin erilaisissa tunnelmissa. Suomi voitti Moskovassa tiukoissa ja tasokkaissa otteluissa Venäjän kahdesti, mutta Tsekki nöyryytti Ruotsia runsasmaalisen tuplamaaottelun jälkimmäisessä osassa 7-1.

Kari Jalosella oli edessään ns. positiivinen ongelma, mutta päävalmentaja Pär Mårts järjesti joukkueelleen krismöten. Asenneongelmien lisäksi  naapurin huolena on usein ennenkin nähty tilanne: kun seurajoukkueen kausi päättyy, monet Ruotsin tähdet karkaavat lomaparatiisien golfkentille.

Meillä vastataan kutsuun. Suomen joukkueessa on NHL-apuja enemmän kuin moniin vuosiin. Kun harjoituspelit ovat ilman heitäkin olleet iloista katsottavaa, kisoista on lupa odottaa menestystä.

Valinnat eivät tällä kertaa aiheuttaneet kummoisia soraääniä, pari rajatapausta olisi toki voinut ratkaista toisinkin. Itse olisin ottanut joukkueeseen Ilari Melartin ja Liigan pudotuspeleissä vakuuttaneen Kristian Kuuselan.