Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2015

Vuoden kohokohtia

Maanantaisin Femmalta tuleva 12-osainen sarja Yksineläjä Severin on mukavaa seurattavaa kaikille Norjan ystäville. Viidennessä jaksossa Severin nauttii keväästä ja harventaa lähijärven ylitiheää kalakantaa: verkotus tuottaa 117 ”sinttiä” ja yhden hieman kookkaamman kalan. Sen Severin päästää kasvamaan.

Sarjaa katsellessa muistelin monia matkojani Norjaan. Esimerkiksi sitä, jonka teimme sisareni kanssa kesäkuussa 2008. Reitillä Runden lintusaarelta Trollstigenin kautta Rørosiin ohitimme Severinin kotipaikan hyvinkin läheltä, toki Storfjorden-vuonon pohjoisrantaa kulkevaa tietä.

Kaikki kolme tänä vuonna Norjaan tekemääni matkaa ovat olleet täynnä elämyksiä. Jo monen vuoden ajan suunniteltu vierailu Fram-museossa, Nasjonalgallerietissa ja Holmenkollenilla toteutui pääsiäisenä, ja marraskuun puolivälin matka Tromssan valasvesille onnistui yli odotusten.

Lopuillaan oleva vuosi on tarjonnut viisi ennennäkemätöntä lintulajia. Vaikuttavimmat lintuelämykseni eivät kuitenkaan selity harvinaisuuksilla, vaan niihin tarvitaan erityisiä maisemia ja olosuhteita. Ja sellaisiahan löytyy Norjasta!

Matkalla Gamvikiin kesäkuun alussa  saimme kokea kevään toiseen kertaan Nordkinnhalvøyan ylängöllä. Kirsikkana kakun päällä oli rantasulasta siivilleen noussut kaakkuripariskunta, joka intoutui huimaan lentonäytökseen.

Teatteriretki Lemmenjoelle elokuun lopussa kuuluu elämyksenä  samaan sarjaan edellisten kanssa.

Vuoden pitkäkestoinen kohokohta ja suuren kiitollisuuden aihe on se, että olen saanut olla terveenä. Kiitokset myös hyville retkikavereille: Jounille, Raunolle, Lealle ja Olli-Pekalle!

Amundsenin kirjoituskone

Tromssan Polar Museumissa on nähtävänä runsaasti esineistöä, jota norjalaiset tutkimusmatkailijat Fridtjof Nansen ja Roald Amundsen käyttivät retkillään. Kuvan kirjoituskone oli mukana, kun Amundsen purjehti Gjøa-aluksellaan Luoteisväylän v. 1903-06.

Gjøa vietti jäiden vankina kolme pitkää talvea, joiden aikana Amundsenilla oli hyvää aikaa naputella koneella. Matkasta kertova kirja Nordvestpassagen julkaistiin Norjassa vuonna 1907 ja Suomessa  jo vuotta myöhemmin. Kääntäjänä kunnostautui monilahjakkuus Into Konrad Inha. Näyte tekstistä löytyy täältä.

I.K. Inha on juuri nyt ajankohtainen kahdesta syystä: hänen syntymästään tuli tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta, ja Panu Rajalan Inhan elämästä kertova kirja Intoilija nousi Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon.

Luen kirjaa parhaillaan ja harmittelen sitä, että Inhan alkuperäisiä tekstejä ei eroteta mitenkään Rajalan kirjoittamista. Lisäksi lainauksia on mielestäni kohtuuttoman paljon: Pietari Kylmälä arvioi YLE:n verkkosivuilla, että 416-sivuiseen teokseen sisältyy noin 100 sivua Inhan tekstiä!

Maailman laita

Merenranta on kuin maailman laita, hänestä tuntui. Kova ja suhteellisen lämmin maankamara päättyy siihen ja alkaa vesi, jonka päällä ei ole puita eikä taloja. Hän mietti, miksi se tahtoi tuntua vähän vastenmieliseltä.

Kirjoissaan enimmäkseen kuivalla maalla pysyttelevälle Antti Hyrylle maailman laita tarkoittaa vaikkapa kesäpaikan rantaa, missä Pietari, appiukko ja velipoika astuvat veneeseen ja suuntaavat keulan kohti Ulko-Krunnia.

Veneily ei suju suunnitelmien mukaan, mutta eksymisestä ja yltyvästä merenkäynnistä huolimatta kukaan ei joudu todelliseen vaaraan. Suurin huoli kohdistuu veneisiin: hinauksessa ollut pikkuvene lähtee omille teilleen ja isompi joudutaan jättämään vieraaseen rantaan. Matkaa jatketaan jalkaisin.

Koska Hyry on Hyry, kesäretki tehdään selvin päin ja hyvässä hengessä. Miehet eivät kiroile, syytä toisiaan tai harrasta jälkiviisautta.

Maailman laita ja muut Hyryn kirjat ovat täynnä pieniä viisauksia ja oikeita asioita, joista monista kuulin ensi kertaa. Yksi uusi sana on savusaunan vesihuoltoon liittyvä porottaminen.

Kun Antti Hyry sai vuonna 2009 Finlandia-palkinnon romaanistaan Uuni, tein blogissani julkisen lupauksen lukea hänen kirjojaan. Oli virhe aloittaa palkitusta kirjasta. Uuni on paksu romaani, jonka lukeminen on melkoinen suoritus. Ennen siihen ryhtymistä olisi pitänyt lukea muutamia Hyryn novelleja tai pienoisromaaneja. Minä en verrytellyt, ja kirja jäi kesken.

Kuluneena syksynä tartuin uudelleen Hyryyn Hannu Mäkelän innostamana. Nyt voin ilokseni sanoa lunastaneeni korkojen kanssa taannoisen lupauksen. Se vähän harmittaa, että kirjat loppuvat ja luku-urakka päättyy juuri kun olen oppinut pitämään Hyryn tekstistä toden teolla!

Tanskalaiset sanoivat ei

Tanskassa järjestettiin menneellä viikolla kansanäänestys maan EU-politiikasta. Lainaus HS:n uutisesta:

Yksinkertaistaen kansanäänestyksessä oli kyse siitä, haluavatko tanskalaiset lähentyä EU:ta ja lisätä ylikansallista päätöksentekoa vai säilyttää tilanteen nykyisellään. Ei-äänten voittaessa nykytilanne säilyy.

Tanskalaiset torjuivat EU:n vaikutusvallan lisääntymisen. Äänestystulosta suurempi uutinen on kuitenkin se, että Tanskassa – toisin kuin meillä Suomessa – kansalaisilla on päätösvaltaa EU-asioissa.

Kaikesta huolimatta; hyvää itsenäisyyspäivää!

 

 

Räntää ja mursunnahkaa Pohjolan Pariisissa

Perjantain, kaupunkipäivän sää oli aamusta asti valaspäiviä tuulisempi, mutta sade alkoi vasta iltapäivällä. Näytteen paikallisesta räntäkuurosta saimme jo torstaina: se oli sakea.

Jatkoimme taidemuseolta kirjastolle. Olin katsellut kuvia netissä ja halusin nähdä, milta rakennus näyttää paikan päällä. Arkkitehti oli varmaankin ajatellut Tromssan hallitsevaa vuodenaikaa ja suunnitellut talon, joka loistaa kaamoksen hämärässä kuin jättilläismäinen lyhty. Sisältä päin kirjasto vaikutti toimivalta laitokselta, ja asiakkaita oli mukavasti.

Räntäsade olisi järkytys oikeassa Pariisissa, mutta tromssalaiset eivät olleet koiranilmasta moksiskaan, painuivat menemään niska kyyryssä. Olin pannut merkille, että monet paikalliset käyttivät työmatkoillaan ja ulkoillessaan huomioliivejä. Varmasti järkevä valinta! Kaupungin keskustassakin liivejä näki, mutta lähinnä junioreilla.

Matkalla Polar Museumiin näimme satama-altaassa viisi juhlapukuun sonnustautunutta allia. Kun sain telen paikalleen ja valmistauduin kuvaamaan, linnut olivat hävinneet. Fridtjof Nansen istui työpöytänsä takana museon yläkerrassa, ja tervehdin häntä kunnioittavasti. Alakerrassa kuvasin kappaleen mursunnahkaa. Paras iskukyky oli tiessään ja vierailu jäi lyhyeksi. Se ei haitannut, koska olimme tutkineet museon läpikotaisin edellisellä käynnillämme.

Kierroksen päätteeksi kävelimme satamaan. Rännän ja hämärän seasta kuului sumutorven törähdys ja Polarlys, tuttu Hurtigruten-alus ilmestyi näkyviin aikataulun mukaisesti. Muutamia matkustajia jäi laukkuineen maihin, ja joukko urhoollisia risteilyasiakkaita lähti tutustumaan Tromssan keskustaan.

Me palasimme mökkiimme leirintäalueelle. Pitkän sillan korkeimmalla kohdalla tuuli oli navakka ja räntä lensi vaakasuoraan. Alkuviikolla vieraita hemmotellut sää oli lähdön kynnyksellä normalisoitunut, ja hyvä niin.