Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2015

Muuttolintuja odotellessa

Kun Ounaskoskella ei ole tänä talvena näkynyt saukkoja eikä juuri muutakaan mainittavaa, olen suunnannut päivittäiset kävelylenkkini muualle. Seurannassa ovat olleet marjalinnut.

Syksyn ja alkutalven tilanne muistutti kahden vuoden takaista huipputalvea, mutta nyt ero on selvä. Pihlajissa olisi vielä syötävää, mutta marjojen laatu näyttää heikolta. Taviokuurnat ovat menneet muualle, pieniä tilhiparvia ja yksittäisiä räkättirastaita näkyy sentään vielä.

Aloin kiertää tammikuun alkupuolella vakiolenkkiä Karhunkaatajantieltä Santamäen kautta Kuusirinteelle ja takaisin. Eilinen, järjestysnumeroltaan 20. lenkki oli ensimmäinen, jonka aikana en havainnut ainuttakaan marjalintua.

Tapasin seurannan aikana räkättirastaan (1-8 yks.) 19 kertaa, tilhiä 14 kertaa ja taviokuurnia 4 kertaa, kaikki kuurnat tammikuun puolella. Räkätit juroivat suosikkipihlajissaan ja hävisivät marjojen loputtua. Muutama taisi jäädä varpushaukan kynsiin.

Kuvan räkätti on kuvattu Kuusirinteentiellä tiistaina.

Kehto vaihtui kaukaloon

Tarkkien jääkiekkoperheeseen syntyi toinen lapsi joulukuun lopussa, JYP:n ykkösmaalivahtina pelaava Tuomas jätti liigapelin väliin voidakseen olla vaimonsa Saijan tukena. Saija Tarkki on Oulun Kärpissä pelaava maajoukkuetason kiekkoilija.

Runkosarja jäi Saijalta pelaamatta, mutta kun pudotuspelit käynnistyivät viime viikolla, kehto vaihtui kaukaloon. Ilves pudotti Kärpät jatkosta otteluvoitoin 3-1, Saija pelasi kolme ottelua tehoin 0+1.

Kansallisella huipputasolla kiekkoilee äitejä enemmänkin, mutta tuskinpa kukaan heistä on palannut kaukaloon kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen!

Kuva on viime viikon keskiviikolta: kävin pitkän tauon jälkeen katsomassa RoKin pelin.

Kallioiden uudet ja vanhat kuvat

Helsingin Sanomissa kerrottiin sunnuntaina, että

Kolin kansallispuiston kallioihin ja puihin on raaputettu ja maalattu erilaisia symbolisia kuvia, kuten kuun tai auringon kuvia, hedelmällisyyden symboleja.

Metsähallituksen arkeologi Henrik Jansson löysi ”mystisiä” kuvioita jo vuosina 2009-2010 kartoittaessaan Kolia. Jansson arvelee, että

kuviot liittyvät uusiin luonnonuskontoihin, joiden harrastajat tekevät pyhiinvaelluksia erilaisille voimapaikoille ja muille pyhinä pitämilleen paikoille.

Uutisesta virisi vilkas keskustelu, jossa  merkkien tekemistä paheksutaan ja puolustetaan. Henrik Kauppi kirjoittaa:

Perusteletko vielä miten tämä uusiokalliomaalaus itseasiassa tuhoaa kansallismaiseman tai vähentää sen arvoa. Ukoisin että luontoa kunnioittavat ihmiset raapustavat ja kaivertavat kallioon todennäköisesti samoista syistä kun tuhansia vuosia aikaisemmin. Minkä takia tämä perinne pitäisi katkaista ja tuhota? Onko nykyäpäivän luontouskovan usko vähemmän merkittävää kun tuhat vuotta sitten eläneen?

Minua häiritsee asiassa eniten se, että kuvioita koverretaan ja maalataan kansallispuistossa, missä tämäntapainen toiminta on yksiselitteisesti kiellettyä. Eikö voimapaikkoja voisi etsiä ja löytää muualta kuin rauhoitetuilta alueilta?

* * *

Asia sattuu olemaan sillä tavoin ajankohtainen, että olen lueskellut viime päivät Ulla-Lena Lundbergin uusinta kirjaa, joka on kiehtova johdatus ikivanhan kalliotaiteen maailmaan.

Kirjoitin lukuelämyksestä sivuston puolelle:  Kallioiden kiehtovat kuvat.

Ääniharavat

Veteraanitoimittaja Unto Hämäläinen on tehnyt HS-kuukausiliitteeseen ison artikkelin eduskuntavaalien ääniharavista. Tarkastelu alkaa vuoden 1970 vaaleista.

Viidenkymmenen suurimman äänipotin listasta pistää silmään kiinnostava seikka: joukkoon on kiilannut peräti 19 kokoomuksen ehdokasta! En voi välttyä ajatukselta, että taustalla haiskahtaa raha. Samalla ihmettelen, että Hämäläinen ei sivua sanallakaan asian tätä puolta.

Pelkästään massiivinen ja ammattimaisesti toteutettu vaalikampanja ei takaa kenenkään läpimenoa, mutta auttaa ihmeesti jos ehdokkaalla on eväitä omastakin takaa.

Katselin viime kevään EU-vaalien alla vaalimainontaa Helsingin ja Jyväskylän katukuvassa, ja Sirpa Pietikäinen tuntui tulevan vastaan joka paikassa. Eikä ihme, sillä Pietikäisen kampanja oli koko porukan kallein.

Tuiskua ja pyryä

Pyry- ja tuiskupäivät ovat hallinneet päättyvän viikon säätä. Tänään oli vuorossa tuiskupäivä: tuulta puuskissa ajoittain kymmenen metriä sekunnissa.

Tuiskupäivinä lumi liikkuu pääasiassa vaakasuoraan eikä välttämättä lisäänny. Kaikki lumitöitä tehneet tietävät, kuinka tiiviiksi valliksi tuiskulumi osaa pakkautua.

Tuiskupäivän kuva on otettu Rovaniemellä viisi vuotta sitten. Silloin Lapissa puhalsi oikein kunnolla, esimerkiksi Saanan laella mitattiin myrskylukema 34 m/s.

Pyrykuva on torstailta. Lunta tuli vuorokauden aikana parikymmentä senttiä. Kun äsken tarkistin, lumipeitteen syvyys Rovaniemen lentoasemalla oli 87 cm. Täältä kaupungista virallista lukemaa ei ilmoiteta, mutta lunta on selvästi vähemmän. Veikkaukseni on 70 cm.