Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2014

Omin siivin maailmaan

Avarassa luonnossa näytettiin eilen, kuinka kondoriemo työnsi poikasen vuorenseinämälle rakennetusta pesästä. Alapuolella oli satojen metrien pudotus, mutta ei hätää: poikanen levitti siipensä ja huomasi osaavansa lentää!

Samuli Paulaharju kertoo syvästi myötäeläen vastaavanlaisesta tilanteesta kirjassaan Ruijan äärimmäisillä saarilla. (ladattavissa kansalliskirjaston sivuilta)

Monta kalaveroa saavat pahtapesän perilliset ahtaa laajaan kurkkuunsa, ennenkuin siivet ovat siksi varttuneet, että emo saattaa uskoa lapsensa niiden varaan. Ja sitten pitää korkeimmiltakin ylituvilta ja lohtakamareista roikaista alas kauheaan mustana pauhaavaan syvyyteen…
Pientä päätä tämä kovin vistottaa. Ei auta, vaikka emo monta kertaa näyttää tempun: heittäytyy kallionkielulta alas, laukoo siipiään ja laskeutuu sievästi aalloille keikkumaan. Perillinen yhä vain kauhtuen siirtyy pois kielulta. Se on niin vistottava temppu, että voi, voi. Eikä emolla lopulta ole muuta neuvoa kuin survaista lapsensa kalliolta alas. Silloin sikiökin löytää lentoneuvonsa ja tulla roikkelehtii mereen, itse vähääkään tajuamatta, millä tavalla.
Mutta tämän jälkeen perillinenkin kohta on jo oikea merilintu, lentäjä ja soutaja sekä taitava kalamies.

Paulaharju ei mainitse lajia, mutta ehdokkaita on useita. Itse olen päässyt näkemään etelänkiislan poikasten hurjia hyppyjä Hornøyan lintusaarella.

Tapasin kuvan räkättirastaan poikasen pari viikkoa sitten. Kuten näkyy, pyrstö on vielä pahasti keskeneräinen. Lentopyrähdykset jäivät maksimissaan muutaman metrin mittaisiksi, mutta jostain on aloitettava.

Liian pitkä kaava?

Jalkapallon MM-kisojen pudotuspelien avausottelu Brasilia vs. Chile ratkaistiin pitkän kaavan mukaan. Varsinkin ensimmäinen puoliaika oli vauhdikas ja hyvätasoinen. Toisella puoliskolla meno hieman rauhoittui ja huipputilanteet olivat kortilla. Chile oli ratkaista pelin viime minuutilla, mutta laukaus osui ylähirteen.

Jatkoaika oli melkeinpä pitkästyttävä. Peli oli passiivista ja ylivarovaista paljolti sen vuoksi, että pelaajien fysiikka joutui liian kovalle koetukselle. Esimerkiksi aiemmissa peleissä huippuiskussa ollut Neymar hävisi kuvasta täysin ensimmäisen jakson jälkeen. Rankkarikisassa hän toki kesti valtavat paineet ja viimeisteli hallitusti. Jatkoon meni siis Brasilia, mutta toisinkin olisi voinut käydä.

Kisoissa on nähty makeita yllätyksiä ja poikkeuksellisen runsaasti maaleja, toisaalta myös heikkoa tuomaritoimintaa ja systemaattista filmaamista. Siihen syyllistyvät kaikki joukkueet, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Kun lohkovaihetta oli pelattu kaksi kierrosta, filmaustilaston kärjessä oli Brasilia ja kakkosena Chile. Kymmenen pahimman filmaajajoukkueen joukossa oli kuusi joukkuetta Etelä-Amerikasta ja vain yksi Euroopasta. Aineisto ei ole kovin laaja, mutta suunta on selvä.

Mielestäni tuomarin pitäisi nostaa korttia pahimmille filmaajille, mutta tämä on äärimmäisen harvinaista. Näissä lisoissa en muista nähneeni yhtään tapausta ja aikaisemmistakin tulee mieleen vain yksi.

Kortin sai Romanian tähtipelaaja, ”Karpaattien Maradonaksi” nimitetty Gheorghe Hagi. Kun pelissä oli näytetty jo kertaalleen keltaista, kortin väri oli punainen.

Upeat vanhat autot

Jäähallin parkkipaikalla Rovaniemellä oli 14.6. esillä joukko upeasti entisöityjä vanhoja kuorma-autoja, jotka kaikki olivat saapuneet paikalle omin voimin. Kyseessä oli kokoontumisajo, Napapiirin keikka, järjestäjänä Veteraanikuorma-autoseura ry. Kuvia kuormureista löytyy YLEn sivuilta .

Kesken kaiken paikalle ilmestynyt musta kaunotar varasti shown.

Volga oli yleinen näky taksijonoissa siihen aikaan, kun valinnan varaa ei juuri ollut. Taksamittari kuului tämänkin auton varusteisiin, samoin karusti muotoiltu radio.

Keulaa koristi tuttu tunnuseläin:

Koukussa kuka mihinkin

Katson mielelläni huipputason jalkapalloa, mutta en uhraa yöuniani lohkovaiheen otteluiden takia.

Inhimilliseen aikaan näytettyjen pelien perusteella suosikeiksi ovat nousseet pirteästi esiintyneet Etelä-Amerikan joukkueet Chile, Costa Rica ja Uruguay. Saksa oli vakuuttava, samoin Hollanti; eilistä Ranskan iloittelua en nähnyt.

En ole koukussa jalkapalloon, mutta Jukolan viestiin olen! Niin ovat monet muutkin, esimerkiksi viikko sitten Vehmersalmella kisaa seurannut presidentti Sauli Niinistö. Hän oli kolmatta kertaa paikan päällä ja kertoi seuraavansa Jukolaa televisiosta aina kun se on mahdollista. Presidentti mainitsi erikseen lisäarvon, jonka gps-seuranta tuo lähetyksiin.

Kilpailijoiden perässä juokseva kameramies taisi olla tämän vuoden keksintö, aivan mainio lisä televisiointiin! Yöosuuksillakin pystyi mukavasti eläytymään kärkipään menijoiden tunnelmaan. Asiantuntija Janne Salmi tosin piti omien muistikuviensa perusteella kameran välittämää kuvaa epätodellisen terävänä, mutta arveli, että aktiiviajan visioiden sumeutta saattaa selittää kahtasataa lähentelevä syke!

Jos huippusuunnistajien tekemien pummien suurta määrää pidetään mittarina, ratamestari onnistui loistavasti.

Kuvan syherö on Venlojen viestistä viime vuodelta: Tampereen Pyrinnön Anni-Maija Fincke on tulossa suoraan rastille, mutta uskon puute iskee ja tuloksena on monen minuutin harhailu. Kuvassa ”hännän” pituudeksi on säädetty 5 minuuttia.

Kuva tämän vuoden Jukolan toiselta osuudelta:

Jukolan, Tiomilan ja monien muiden kilpailujen gps-seurannat löytyvät täältä: www.tulospalvelu.fi/gps/

Vain kaksi kerrallaan

Tuesday, February 26th, 2008

Mäkihyppääjä Harri Olli tuntuu vastaavan melko täydellisesti Tohmajärven ajattelijan, Seppo Rätyn, käsitystä parikymppisen huippu-urheilijan keskittymiskyvystä:

Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, niin siinä on yksi liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin.

Niinpä. Harri Ollia odottaa opiskelupaikka Oulun yliopistossa.

Oulussa opeteltiin äänestämään

Oulun valtuusto päätti eilen, että kaupunki menee mukaan Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen. Sen sijaan kh:n esitys Sanginjoen ulkometsän suojelemiseksi kaatui tiukassa äänestyksessä.

Suojeluhankkeesta äänestettäessä ”väärää” nappia painanut keskustan Anna-Kaisa Lepistö sai ryhmätoveriltaan ohjeistusta äänestystapahtuman ollessa vielä kesken. Lepistön äänestämiseen sekaantui puolueen politrukki, keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Matias Ojalehto.

Anna-Kaisa Lepistö kertoo äänestämisestään YLE Oulun verkkosivuilla:

Minä äänestin oman mielipiteeni mukaisesti suojelun puolesta. Kun ryhmän toiset jäsenet totesivat, miten olin äänestänyt, niin Matias Ojalehto tuli ehkä äkkipikaisuuksissaan ja vähän säikähtäneenä aika vahvasti ohjeistamaan minua. Päädyin siinä sitten äänestämään tyhjää, jotta tilanne rauhoittuu.

Siinä syntyi tosi voimakas häly, kun muu väki tajusi, mitä oli tapahtunut. Hetken mietin ja puheenjohtaja totesi, että äänestys on vielä käynnissä ja ajattelin sitten palauttaa oman alkuperäisen mielipiteeni voimaan, enkä anna vaikuttaa sen, mitä minulle käytiin sanomassa.

Tilanne oli tosi hämmentävä ja äänestysrauha oli rikkoutunut. Olin sen verran hämmennyksissäni, että painoin koneesta väärää nappia. Näin mielipiteekseni jäi suojelun vastustaminen.

Näin pääsi käymään: vahingossa annettu ei-ääni ratkaisi käsiteltävän asian.

 

Oppia elämää varten

Friday, November 16th, 2007

Viiden Pohjois-Kymenlaakson kunnan yhdistyessä syntyvän uuden kaupungin nimeksi näyttäisi tulevan Kouvolankoski. Kuten asiaan kuuluu, sekä nimen kannattajille että sitä vastustaville on avattu lista osoitteessa www.adressit.com. Vastustajat ovat selvässä johdossa.

Ulkopuolisen korvaan Kouvolankoski kuulostaa ihan hyvältä, mutta kirjain kerrallaan kirjoitettavaksi se on pelottavan pitkä K-o-u-v-o-l-a-n-k-o-s-k-i. Jos mennään toiseen äärimmäisyyteen, Suomen kuntien ylivoimainen ykkönen on Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Ii.

Lukiovuosinani historian lehtori Börje Åkerfelt heitti varsinaisen opetuksen ohessa arvoituksen: miten lyhennetään Iisalmi? Tietenkin I:salmi. Luokka hörähti, ja ohje tulee mieleen aina silloin tällöin, viimeksi tänään Kouvolankoskesta puhuttaessa.

Jyväskylän lyseossa opiskeltiin elämää varten!

Hengessä mukana

Wednesday, March 12th, 2008

En usko ihmeisiin, vaikka joskus mieli tekisi. Tänään toivoisin omenan putoavan johonkin muualle kuin puun alle.

Tsemppiä ja tuurintynkää matematiikan yo-kokeeseen osallistuvalle Jounille!

Keskikesän autoilu-uutisia

Thursday, July 24th, 2008

Useimmat ylimääräisiä rahojaan kalliisiin erikoisautoihin sijoittaneet varmaankin toivovat, että valinnat huomataan ja päät kääntyvät.

Toisinaan toiveet toteutuvat. Nyt tiedän, että toimitusjohtaja Tapio Sariola ajelee Jaguarilla ja ammatikseen palloa potkiva Alexei Eremenko Jr. Porschella. Automerkit mainittiin keskeisenä taustatietona herrojen autoiluun liittyvissä uutisissa.

Sariola tankkasi S-tyypin Jaguariinsa vääränlaista polttoainetta ja sekös harmitti niin, että “piti mennä metsään kiroilemaan”.

Omissa rajoittuneissa mielikuvissani olen luokitellut Jaguarin autoksi, jonka keulalla hyrisee bensiinikäyttöinen voimanlähde. Nyt trenditietoiset saavat siis Jaguarinsa myös dieselversiona.

Ilmeisesti seuraan jalkapalloa tarkemmin kuin autonvalmistajien tuotekehittelyä, koska Eremenkon 1.7 promillen takatuulitulos ei erityisesti yllätä. Sen sijaan minulla ei ollut hajuakaan, millainen auto on Porsche Cayenne. Piti tarkistaa (kuvat maahantuojien sivuilta)

Näyttää epäilyttävästi citymaasturilta. Masentavaa, että urheiluautoilla maineensa luonut Porsche on lähtenyt juoksemaan muodin perässä. Olisi vain pysynyt linjallaan!

Kahdelle keskikoiselle aikuiselle ja pikkukassille mitoitettu, hivelevästi muotoiltu ja miehekkäästi muriseva perinteinen Porsche ei edes yritä olla muuta kuin lelu. Lelujahan citymaasturitkin ovat, mutta tökerön tyylittömiä ja perusidealtaan keinotekoisia.

Olen pettynyt. Mihin tämä maailma on menossa?