Aihearkisto: Rovaniemi

Lokit ja Pohjanhovi

Ounaskoskella oli enimmillään satoja naurulokkeja, mutta hyytävän kylmä pohjoisvirtaus karkotti linnut niin perusteellisesti, että eilen en nähnyt ainuttakaan lokkia. Tänään sää oli miellyttävämpi, ja kosken rannalla tarkeni jopa istua hetken.

Naurulokkeja oli aamulla kuusi ja illalla kolmekymmentä, lisäksi joukkoon oli lyöttäytynyt kolme kalalokkia. Naurulokeista yksi on nuori lintu, sen siipien yläpinnoilla näkyy ruskeaa ja pään tumma alue on valkeankirjava. (kuvassa takana vasemmalla)

Huomasin ilokseni Pohjanhovin saaneen päivän aikana takaisin vanhan nimensä; hotelli oli hetken aikaa persoonattomasti pelkkä Cumulus.

Sähköä jäällä

Kirkonjyrhämällä ongittiin, ja näppäsin kuvan ohi mennessäni. Kotona huomasin, että perinteinen mutkakaira oli saanut kilpailijakseen sähköllä toimivan. Tilanne jäällä oli 8-4 perinteisen eduksi.

Kaveri valisti, että sähköporakoneen vääntö riittää mainiosti kairan pyörittämiseen, mutta akun kesto jäi arvailujen varaan. Makitan sivuilta selvisi, että yhdella akulla tekee viitisenkymmentä reikää puolimetriseen jäähän.

Pohjoisen rautuvesillä jäätä on helposti toista metriä, ja niissä oloissa perinteinen kaira lienee vielä pitkään järkevin ratkaisu.

 

 

Peloton

Kirkkolammelle ilmestyi eilen yllättävä vieras, metsähanhi. Lintu näyttäisi olevan tämän vuoden poikanen, mutta jo aikuisen kokoinen ja päällisin puolin kunnossa. Lammelle hanhi lienee tullut jalkaisin ja/tai uimalla: lentoon se ei pääse, vaikka on yrittänyt.

Hanhi on täysin peloton ja saattaa lähestyä oma-aloitteisesti ihmisiä parin metrin päähän. Poikkeava käyttäytyminen herättää epäilyksiä, että lintu on ollut elättinä eli aljona, kuten täällä päin sanotaan.

Aikuista metsähanhea pidetään erityisen varovaisena lintuna, mutta toisaalta hanhien tiedetään pieninä poikasina leimautuvan helposti ihmiseen. On mielenkiintoista seurata, mitä jatkossa tapahtuu.

PS
Lintu otettiin kiinni ja sijoitettiin Ranuan eläinpuistoon.

Reitin varrella raksa

Päivittäisten kävelyreittien varrella on montakin rakennustyömaata, mutta yksi pääsi maaliskuussa erityiseen tarkkailuun. Näytti nimittäin siltä, että taloon tulee kovin vähän ikkunoita. Mieleen tulivat hölmöläiset, jotka puhkoivat ikkunansa jälkikäteen, kulloisenkin valontarpeen mukaan.

Ymmärsin toki, mistä asiassa oli kysymys. Talon runko oli koottu elementeistä, joissa ikkuna-aukkoja oli aivan normaali määrä. Seuraavaksi nosteltiin paikalleen lämpöeristelevyt, jolloin aukot menivät umpeen. Kuva on siitä vaiheesta.

Parhaillaan muurataan tiiliverhousta. Se tapahtuu nykyaikaisesti ilman telineitä, nostettavaa lavaa käyttäen. Vanhanaikaista on se, että muurari tekee työtään tiili kerrallaan.

Ennen elementtirakentamisen aikaa tiilitalo muurattiin tällä tyylillä alusta alkaen. Muurarit tekivät työtään kuten Kairatien raksalla, mutta erikseen rakennetuilla telineillä. Aputyöntekijät kantoivat laastin ja tiilet heidän käyttöönsä. Jos raksa oli suuri, töissä ahersi satamäärin työmiehiä.

Takatalvi

Heräsin torstaina viiden jälkeen ja kävelin uteliaana keittiöön. Maa oli todellakin valkoisena ja lunta tuli koko ajan lisää, lämpötila aavistuksen verran plussalla. Jäin seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Kelikameroista näin, että lumisade oli alkanut vasta hetkeä aikaisemmin, ja sakeimman pyryn aluetta taisi olla Rovaniemen seutu. Lentoasemalla lumen syvyydeksi ilmoitettiin viisi senttiä.

Kävelin lenkin kaupungilla nähdäkseni, miten linnut suhtautuvat tilanteeseen. Naurulokit eivät odotetusti olleet moksiskaan, mutta vain kaikkein reippaimpien pikkulintujen pelihuumori riitti lauluyrityksiin: peipon ja punakylkirastaan.

Vuorenkilpi kukki lumisella pihamaalla.

Joki purkaa jäitä

Kemijoen jäät lähtivät kaupungin kohdalta jo ennen vappua, mutta Ounasjoki pidätteli hieman kauemmin.

Helatorstaina joki oli jäitä valkoisenaan, eilen avovesi oli jo vallitsevana ja tänään huilasi enää rippeitä.

Kuovit ottivat kyytiä jäälautalla.

Taidokkaasti tuulessa

Toissapäivänä käväistiin plus kymmenessä asteessa ja vielä eilenkin oli keväisen lämmintä. Tänään tuulee hyytävästi luoteesta ja lämpötila on pysytellyt koko päivän pakkasella.

Näin eilen Ounasjoella leijahiihtäjän, jolla oli homma hanskassa. Aloittelijan tuuli olisi pyyhkäissyt mukaansa, mutta tämä taituri viiletti jokea edestakaisin rannasta rantaan pysyen valitsemallaan kaistalla.

Kilolasit

Kevät on ehtinyt jo niin pitkälle, että otin tänään käyttöön kilolasit. Aurinko taltutti aamun ärhäkän pakkasen miellyttäväksi ulkoilusääksi.

Eilen otettu kuva kertoo oleellisen: lunta on mukavasti, ja vaatimattoman lintutalven parhaita sulostuttajia ovat varikset.

Huomenna alkava maaliskuu tuonee Lappiin ensimmäiset muuttolinnut; etelään niitä lienee jo saapunut.

Syksy eikun jatkuu

Toinenkaan talven yritys ei tuottanut toivottua tulosta, mutta sentään tämän kuvassa näkyvän tilanteen:

Sorsa liukastelee jäällä, joka on ohuen vesikerroksen peittämä. Kirkkolampi oli pari päivää kuin peili.

Maanantaina en nähnyt Ounasjoen suistossa yhtään joutsenta, eilen yhden perheen ja tänään pienen parven. Lintuja oli yhteensä 22, 10 aikuista ja 12 tämän vuoden poikasta.

Joutsenet eivät pelänneet kuvaajasetää, vaan ruokailivat kaikessa rauhassa.

Ensimmäinen talven yritys

Lokakuussa talvi muistuttaa itsestään, mutta alkaa oikeasti yleensä vasta marraskuussa.

Ensimmäinen yritys on jo nähty, kohtalaisia yöpakkasia mutta ei vielä lunta. Kirkkolampi jäätyi kauttaaltaan niin vakuuttavan tuntuisesti, että odotin näkeväni luistelijoita.

Kun lämpötila nousi plussan puolelle, rantaan ilmestyi levenevä sulan veden vyöhyke. Sorsat saattoivat valita kulkutapansa.

Tänään avovettä oli enemmän kuin jäätä.