Aihearkisto: Jääkiekko, urheilu

Tasapuolisesti kylmää

Palasin illalla keskiseen Suomeen suuntautuneelta matkaltani. Lumi lisääntyi Rovaniemeä lähestyttäessä, mutta keli ei ollut merkittävästi kylmempi kuin etelämpänä. Aurinko paistoi, mutta ei lämmittänyt.

Aamulla pihalla vieraillut jänis oli yhtä valkoinen kuin vappuna 2012 samassa paikassa kuvattu lajitoveri. Jänis tietää ihmistä paremmin, että puvunvaihdon kanssa ei kannata hätäillä.

Täällä Lapissa kylmiin keväisiin on totuttu, mutta etelässä tilanne herättää ihmetystä ja hysteerisiä naurukohtauksia. Minua ei naurattanut, kun tämänkertaisen matkan hartaasti odotettu urheiluosuus eli Kirittärien sarja-avaus peruttiin.

Pesisväkeä on muutenkin koeteltu kovalla kädellä: kuuluisa Saarikenttä oli harjoituspelin alla hiihtostadion, ja torstaina Tamperella pelattua Mansen ja Rauman ottelua nimitettiin leikkisästi Talviklassikoksi.

Jyväsjärvi oli juuri vapautunut jäistä, mutta Pielisen suuret selät hohtivat viikko sitten valkoisina. Hattusaaren ja mantereen välisen salmen vaiheille oli auennut pieni sula. Ounaskoskelle en ole vielä ehtinyt, mutta tuskinpa sula sielläkään on mainittavasti suurentunut.

Iivo ja Pessi – fanitusta hyvässä hengessä

Jääkiekkoliigan pronssimitalit ratkottiin eilen ja koska käytössäni ei ole maksukanavaa, seurasin JYPin ja HIFKn ottelua muista viestimistä: Liigan sivuilta, Jatkoajasta, radiosta ja teksti-tv:stä. Viimeksi mainittu tarjosi sivutuotteena Slovakian ja Suomen maaottelun.

Kiekkokevät jatkuu tänään alle 18-vuotiaiden välieräottelulla ja osittain samaan aikaan pelattavalla kolmannella finaalisarjan ottelulla. Pikkuleijonat löysäilivät ensimmäisessä pudotuspelissään siihen malliin, että jatkoaikatappio ei olisi ollut suuri vääryys. Tänään nähdään, maistuuko puolustaminen yhtään paremmin.

Kevään menestysjoukkue on ollut kuopiolainen KalPa, jonka ns. asiantuntijat sijoittivat ennakkokaavailuissaan sarjataulukon tyvipäähän. KalPa hakee tänään jo kolmatta voittoa Tapparasta.

Matkalla loppuotteluun KalPa voitti ensin Pelicansin (otteluvoitoin 4-1) ja seuraavaksi seitsemän ottelun välieräsarjassa JYPin. Heti game sevenin ratkettua Harri ”Pessi” Pesonen julkaisi Twitterissä näin mainion kuvan:

KalPaa kannattava Iivo on repäisemäisillään fanipaitansa ennen aikojaan, kun taas  Pessi yrittää näyttää pettyneeltä. Todellisuudessa arvelen Pessin iloitsevan ”pikkuveljen” mahdollisuudesta päästä tavoittelemaan mestaruutta. Pessi tietää omasta kokemuksesta, miltä tuntuu voittaa mestaruus. Niin toki tietää Iivokin.

Toivon kaikesta sydämestäni KalPan nostavan pokaalia. Minulla ei ole mitään Tapparaa vastaan, mutta Hakametsän halli on jo ennestään täynnä tamperelaisjoukkueiden viirejä. KalPalle mestaruus olisi ensimmäinen, se mestaruuksista makein. Tampereella tietenkin odotetaan viime kevään uusintaa. (kuva Arja Vasama)

Joukkue pelasi Mikolle

JYP palautti luottamuksen tekemisiinsä eilisellä voitollaan KalPasta. Ilta oli surunauhoissa pelanneelta JYPiltä hieno kunnianosoitus perjantaina menehtyneelle pitkäaikaiselle fanilleen Mikko Jaatiselle.

Minullakin oli kunnia tuntea Mikko. Tapasimme ensi kerran joulukuussa 2003. Olin lämmittelyn aikana kuvaamassa pelaajia, ja Mikko kiinnostui puuhistani. Kerroin olevani myös fani ja tulleeni Rovaniemeltä seuraamaan ottelua. Mikko ihmetteli huonosti valittua asuinpaikkaani. Tarinatuokion päätteeksi pyysin kuvauslupaa ja otin tämän kuvan:

Myöhemmin tapasimme usein Hippoksen hallissa tai pesäpallokentän laidalla, kerran myös Koskenharjulla Lohen pelissä. Mikko taisi olla Jyväskylän tunnetuin penkkiurheilija.

Mikolla oli Hippoksen hallissa vakiopaikka. Kun JYPin taustajoukot marssivat ottelun alkaessa pelaaja-aitioon, Mikon (#33) kanssa läpsäistiin yläfemmat. Kuva tästä tilanteesta on elokuulta 2010, jolloin päävalmentajana oli Risto Dufva ja kakkosena Jyrki Aho. He valmentavat nykyisin muualla, mutta porukan viimeisenä tuleva huoltaja Pekka ”Vesis” Vesamaa on edelleen JYPin mies.

Kiitos JYP, voitosta ja Mikon muistamisesta!

Sattuiko sopivasti?

Perjantain liigakierroksen puhuttanein tilanne nähtiin Jyväskylässä: HIFK:n puolustaja Joe Finley taklasi JYP:n Michel Miklikin sairaalakuntoon. Toipuminen vie vähintään kaksi kuukautta.

Ottelun tuomareiden ja Liigan kurinpitäjän tulkinnan mukaan taklaus oli ”puhdas”. Sikäli totta, että taklaajan kädet olivat alhaalla eikä taklaus osunut päähän. Ikävät seuraukset johtuvat siitä, että taklaus tuli ns. puun takaa ja vastapalloon. Finley lähti hyökkäyssiniviivalla hakemaan taklausta tilanteessa, jossa kaikki muut pelaajat olivat liikkeessä kohti IFK:n maalia. Finley näki vuorenvarmasti, että Miklik ei ollut valmis ottamaan vastaan taklausta, mutta ajoi silti päin täydellä teholla. Usein peräänkuulutettu vastustajan kunnioittaminen puuttui taysin.

Jääkiekon harmaan alueen erityisasiantuntija Jarkko Ruutu väittää muistelmakirjassaan, että kovatkaan jätkät eivät taklaa vahingoittaakseen vastustajaa. Tarkoitus on vain satuttaa. Otaksuttavasti samoilla linjoilla oleva Finley voi itse arvioida, sattuiko sopivasti. Minun mielestäni nähdyllä tyylillä taklattaessa jonkinasteinen loukkaantuminen on väistämätöntä. Toisaalta vähemmälläkin teholla olisi nähty komea avojään pommi.

Jääkiekkosivusto Jatkoajassa taklauksesta keskusteltiin vilkkaasti. Lainaan kaksi kommenttia, joista ensimmäinen tulee IFK:n leiristä:

Nyt tosiaan pitkää jatkosopparia tälle ukolle! Aivan mahtava pelaaja ollut ja ollut myös kiekollisesti parempi kuin odotin. Pelkäsin, että on täysin turhake kiekollisena ja jää jalkoihin vauhdillisesti, mutta ollut positiivinen yllätys vaikkei toki mikään Erik Karlsson tietenkään ole.

Sitten vielä nämä taklaukset. Hyviä pommeja ja kyllä se aivan varmasti luo pelotetta myös tuleville vastustajille aina kun tietävät, että Finley on kokoonpanossa. Oliko nyt eilen neljäs vai viides ukko, joka on Finleyn niitin jälkeen talutettu ulos pelistä. Kyllä se luo alitajuntaan pienen pelon sinne pelaajille, että ei saatana se voin olla minä seuraavaksi joka makaa naama verissä jäässä ja alkaa semmoinen kuikuilu ja pieni varovaisuus pelaamisessa.

En todellakaan toivo, että kukaan loukkaantuu mutta silti perverssillä tavalla tykkään siitä että Finley tasasesti lanailee vastustajia pois peleistä. Kyllä ollaan taas siellä maaseudulla ihmeissään ja vihoissaan, kun iso paha IFK ”sikailee kun ei muuten pärjää!”.
Puolet vihaa puolet rakastaa. Juuri niitä pelaajia, joita ihmiset lähtevät katselemaan halleihin ja luo hyvää pöhinää ja keskustelua Liigan ympärille.

Ja sitten JYP:n kannattajan puheenvuoro:

Itse sinällään arvostan taklauksia ja ne kuuluvat lajiin. Mutta jokaisen taklaajan tulisi myös kunnioittaa vastustajaa ja sitä Finley ei eilisessä tilanteessa tehnyt millään muotoa. Ja kyllä itse koen niin, että jääkiekosta pitäisi karsia pois sellaiset temput, joilla taitopelaajien urat pahimmillaan päättyvät ennakkoon. Finley tiesi eilen varmasti voivansa satuttaa vastustajaa ja on aivan liirumlaarumia väittää, kuten joku tällä palstalla teki, etteikö hän olisi voinut vaimentaa taklaustaan, kun vastustaja ei selkeästikään taklauksen tuloa näe. Aidosti kova jätkä olisi niin tehnyt – Finley päätti olla väärällä tavalla kova ja on minun silmissäni melkoinen reppana. (…)

Eli jos ja kun pelaajilla ei toisiaan kohtaan ole riittävää kunnioitusta, niin kyllä sääntöjä silloin pitäisi hieman muuttaa – eikä vastustajan vahingoittamista sallia.

PS
Taklaustilanteessa tulleen vamman vuoksi uransa lopettanut ex-liigakiekkoilija Tommi Kovanen otti Twitterissä ja Iltalehdessä kantaa tapaukseen. Nojailulla Kovanen tarkoittaa Finleyn ja Yonkmanin ”tappelua”, jota Liigan kurinpitäjä piti pahempana juttuna kuin Finleyn teloitustyyppistä taklausta.

Halli hiljeni

Kun puhelin herätti kolmelta, en hetkeen tajunnut mistä oli kysymys. Ai niin, nuorten loppuottelu! Karistin unihiekat ja asetuin vastaanottimen ääreen. Kyllä kannatti, ottelu oli häkellyttävän kovatasoinen ja jännittävä.

Kun jatkoerä jäi maalittomaksi, ratkaisu jouduttiin hakemaan rankkareilla. Pelitilanteissa kovalla teholla viimeistelleet nuorukaiset jäätyivät täysin: kymmenestä yrittäjästä vain USA:n Troy Terry onnistui. Sama rankkarispesialisti ratkaisi USA:n voitoksi välieräottelun Venäjää vastaan. Kuvassa torjunta, joka hiljensi hallin.

Onnittelut mestareille! Nimimerkki number91 kiteytti Jatkoajan otteluseurannassa sen, mitä minäkin ottelun nähtyäni ajattelin:

Tällaisen matsin jälkeen osaa kyllä antaa taas enemmän arvoa noille Suomen junnumestaruuksille.

Tampereelta Tallinnaan

Liigakiekkoilun seuraaminen kuului tavan mukaan etelän retkeni urheiluosuuteen. Keskiviikkona olisi ollut tarjolla JYP-Sport Jyväskylässä, mutta jätin sen väliin. Ratkaisu oli oikea: JYP sössi kolmen maalin johdon tappioksi jatkoajalla.

Eilen näin ottelun, jossa olivat vastakkain Tappara ja KalPa. Peli oli hyvätasoinen niin kuin kärkiottelun kuuluukin olla. Kalpa antoi hyvän vastuksen, mutta joutui taipumaan numeroin 3-2. Oli mukava seurata peliä kun ei tarvinnut jännittää.

Kävimme katsomassa Sorsapuiston ulkojäätapahtuman rakennelmat ja matkalla Hakametsään näimme Kalevan kirkon. Se on vaikuttava pyhäkkö, vaikka muistuttaakin enemmän viljasiiloa kuin perinteistä kirkkoa.

Postaus tulee Tallinnasta. Täällä on mukava pikkupakkanen, mutta valitettavasti ei lainkaan lunta. Tänään katsastin Kumun. Vaikuttava rakennus sekin ja täynnä taidetta. Ehdin ajoissa takaisin hotellille nähdäkseni salibandyfinaalin loppuvaiheet. Hieno voitto!

Peliletit ja Jätkänkynttilä

Kävin lauantaina pitkästä aikaa Lappi Areenalla katsomassa jääkiekkoa.

Kaukalossa kohtasivat kotijoukkue RoKi ja JYP Jyväskylästä, siis naisten viime kauden mestarijoukkue. Pahasta pelaajakadosta johtuen JYP luopui sarjapaikastaan ja ottaa vauhtia Mestiksestä. Entisellään oli vain pelipaidan kiekuralogo.

RoKi hallitsi tapahtumia, mutta JYP vei pisteet mennessään: torjunnat 10-37, lopputulos 2-4. Istuin pelaaja-aition takana ja sain kuvan hienoista pelileteistä:

Pitkillä pelimatkoilla on aikaa askarrella. Vierasjoukkueen verkkosivuilla pelaajia kehotettiin ottamaan mukaan neuloja ja mustaa lankaa. Joukkue oli saanut uusia tukijoita, ja mainokset piti saada omatoimisesti paikalleen.

Kotiin palatessa otin kuvan Ounaskoskesta ja Jätkänkynttilästä:

Etäfani matkusti mestaruusjuhliin

Matkustin Jyväskylään sillä mielellä, että pääsen Kirittärien juhliin. Mestaruus oli ratkeamaisillaan jo lauantaina Hippoksella, mutta loistavan alun jälkeen kotijoukkueen pelaajien ajatukset karkasivat tapahtumien edelle. Lapuan Virkiä onnistui voittamaan ottelun ja sai ensimmäisen kiinnityksensä.

Pettymys oli katkera mutta luotin siihen, että pelaajat osaavat käsitellä tilanteen kannattajia paremmin. Lisäksi Kirittärillä oli edelleen yksi voitto enemmän.

Tänään jatkettiin Lapualla. Kotijoukkue voitti ensimmäisen jakson, Kirittäret toisen. Supervuoro palattiin juoksuitta, mutta kotiutuskisan aloittanut Kirittäret onnistui täydellisesti: viisi paria, viisi juoksua.

Lapuan ensimmäisen parin epäonnistuttua Kirittärien pelaajat vetäytyivät kentän rajoille estämään kunnareiden synnyn. Ilman niitä Lapua ei voinut voittaa. Taktiikka toimi ja juhlat saattoivat alkaa.

Etäfani onnittelee!

PS
JYP Naiset oli keväällä vastaavassa tilanteessa, lajina jääkiekko. Näin paikan päällä finaalisarjan kaikki kolme ottelua ja kirjoitin tämän tekstin.

Tuomarin tulkintoja ja joutavaa jargonia

Asiantuntija ovat kiitelleet erotuomareiden toimintaa eilen päättyneessä jalkapallon EM-turnauksessa, eikä syyttä. Skandaali oli kuitenkin lähellä. Lainaan Ilta-Sanomien selostusta:

Ratkaisu oli erittäin lähellä 108 minuutilla! Portugali sai vaarallisesta paikasta vapaapotkun, kun erotuomari Mark Clattenburg vihelsi Laurent Koscielnyn tehneen käsivirheen. Todellisuudessa pallo osui Portugalin Ederin käteen. Vaparia ampumaan astunut Guerreiro pamautti ylärimaan. Ranska selvisi kyseenalaisesta tuomiosta säikähdyksellä.

Mainittu Eder viimeisteli ottelun ratkaisumaalin seuraavalla minuutilla ja totesi ottelun jälkeen, että Portugalin voitto oli ”ansaittu”. Mitähän olisi kuultu, jos Euroopan mestaruus olisikin voitettu väärin tuomitulla vapaapotkulla? Varmaankin yhtä tyhjänpäiväistä jargonia tyyliin: ”olimme onnekkaampia, mutta onni pitää ansaita”.

Jossitellaan hieman lisää: Jos vapari olisi mennyt sisään, Ranska olisi ehkä sisuuntunut kärsimästään vääryydestä ja voittanut lopulta kamppailun. Siinä tapauksessa muutkin kuin Ranskan kannattajat olisivat huokaisseet: ”oikeus voitti”.

Jännitin vain Islannin puolesta eikä muiden otteluiden voittajilla ollut minulle mitään väliä. Nautin hyvistä suorituksista ja pitkästyin jos niitä ei näkynyt.

Mielestäni Saksan ja Ranskan välieräottelu oli selvästi loppuottelua tasokkaampi. Saksa hallitsi täysin ensimmäistä puoliaikaa, mutta Ranska sai otetta peliin päästyään johtoon saksalaispelaajan käsivirheestä tuomitulla rankkarimaalilla. Sillä kertaa erotuomari näki tilanteen oikein.

Pysyykö pesäpallo pinnalla?

Otsikon kysymys tuli mieleen vieraillessamme viime sunnuntaina Vimpelissä maailman kuuluisimmalla pesäpallostadionilla.

Kenttä oli hiljainen: pesäpalloväki oli kokoontunut Kouvolaan, missä pelattiin tämän vuoden Itä-Länsi -ottelut. Joukko nuorukaisia istuskeli katsomossa ja odotteli televisioinnin alkamista. Moikkasin heitä ja jatkoimme suoraan kolmospesän taakse.

Halusin nähdä haavin, jolla Savonjokeen molskahtanutta palloa pyydystetään. Haaveja oli kaksi, joista toisessa oli todella pitkä varsi. Lyhytvartinen oli luomumallia ja kuntonsa puolesta kypsä samalla paikkakunnalla sijaitsevaan pesäpallomuseoon.

Stadionin ulkopuolella kuulin kahdelta paikkakuntalaiselta, että pallo saadaan jokeen vähintään kerran jokaisen ottelun aikana ja että tosipaikassa aika ei riitä haavin kanssa hienosteluun. Jos haku menee putkeen, kunnari jää haaveeksi.

Yllätyksekseni en saanut varmaa vastausta otsikon kysymykseen. Oma arvaukseni oli, että veteen joutuessaan pesäpallo uppoaa. Google vastasi välillisesti: löysin edustavan koosteen videoita, joissa palloa haetaan joesta. Ja kelluuhan se!

Samalla selvisi, että vaikuttavimmat puhkaisut ja räpiköinnit tehdään kakkospuolella. Kyseessä on todellakin Saarikenttä: kuivaa maata on oikeastaan vain koppareiden takana eikä sielläkään kovin paljon.