Aihearkisto: Linnut

Lokit ja Pohjanhovi

Ounaskoskella oli enimmillään satoja naurulokkeja, mutta hyytävän kylmä pohjoisvirtaus karkotti linnut niin perusteellisesti, että eilen en nähnyt ainuttakaan lokkia. Tänään sää oli miellyttävämpi, ja kosken rannalla tarkeni jopa istua hetken.

Naurulokkeja oli aamulla kuusi ja illalla kolmekymmentä, lisäksi joukkoon oli lyöttäytynyt kolme kalalokkia. Naurulokeista yksi on nuori lintu, sen siipien yläpinnoilla näkyy ruskeaa ja pään tumma alue on valkeankirjava. (kuvassa takana vasemmalla)

Huomasin ilokseni Pohjanhovin saaneen päivän aikana takaisin vanhan nimensä; hotelli oli hetken aikaa persoonattomasti pelkkä Cumulus.

Pyryä ja paistetta

Vardøn sää on ollut tänään keväisen vaihteleva: sakeat lumipyryt ovat vuorotelleet kauniiden ja heikkotuulisten jaksojen kanssa. Lämpötila ei ole jaksanut nousta plussalle astetta tai kahta enempää.

Aamun tiukka tähystys tuotti kaivatun tuloksen kun kyhmyhaahkat löytyivät mantereen puolen satama-altaasta. Koreanvärisiä koiraslintuja oli kaksi, lisäksi muutamia naaraspukuisia ja epämääräisiin asuihin sonnustautuneita. Kuvassa etualalla vasemmalla on allihaahkoja, takana keskellä ja oikealla kyhmyhaahkoja.

Eilen joku norjalainen ilmoitti Vardøstä täkäläiseen ”Tiiraan” kolme grönlanninlokkia, mutta ei maininnut mitään isolokeista. Jo eilen näimme niitä useita, samoin tänään. Ehkä ne ovat täällä niin tavanomaisia, että niitä ei viitsitä ilmoittaa.

Lokkien paljous, näiden harvinaisempienkin, on pannut äkkinäisen pään pyörälle. Alla olevaan kuvaankin niitä osui puolivahingossa kolme.

Illalla kävimme tervehtimässä Kong Haraldia. Alus viipyi satamassa tunnin ja sinä aikana sää ehti muuttua paisteesta pyryksi ja uudelleen paisteeksi.

Leijahiihtoa ja jättimaininkeja

Matkalla Kongsfjordiin pääsimme seuraamaan aitiopaikalta kansainvälistä leijahiihtotapahtumaa. Kilpailijat olivat lähteneet tiistaiaamuna Berlevågista ja nousseet tunturiylängölle. Kisa on kärjen osalta kolmepäiväinen; eilen torstaina kärkijoukkueet ehtivät illaksi maaliin. Useimmat kilpailijat viettivät yön teltassa kuka missäkin.

Keskiviikkopäivä vietettiin Berlevågissa. Tuuli oli heikko, mutta mainingit mahtavat. Kuuluisat aallonmurtajat näyttivät tehonsa. Kylän raitilla näytti jo melko keväiseltä, mutta potkukelkkojakin näkyi vielä.

Vesilinnut loistivat Berlevågissa poissaolollaan, mutta lokkeja oli senkin edestä, useita eri-ikäisiä isolokkeja ja ainakin yksi grönlanninlokki. Kongsfjordissa ihmettelimme, millä perusteella pikkukajavat hyväksyvät pesäpaikakseen tietyn rakennuksen, mutta eivät vieressä olevaa?

Båtsfjordissa päivä kului rannoilla kierrellessä. Kalastusaluksia tuli ja meni, illalla kävimme tervehtimässä Nordnorgea. Hylkeitä näkyi täälläkin useita, haahkoja oli todella paljon ja allihaahkoja kymmenkunta. Paras kyhmyhaahka-aika lienee jo ohi tältä talvelta, vieläkään ei ole nähty yhtään.

Vaihteeksi vuonoille

Matkalla pohjoiseen lintuja näkyi niukasti, mutta lajit olivat kiinnostavia: närhi, hiiripöllö ja kolme merikotkaa. Eniten taidettiin nähdä korppeja. Tenon laaksossa tuuli oli kova, ahkionvetäjä ponnisteli kohti Nuorgamia.

Ensimmäinen lintu vuonolla oli merilokki, joita näkyi Nessebyssä enemmänkin samassa porukassa harmaalokkien kanssa. Meriharakka näyttäytyi myös, samoin merisirri. Viimeksi mainittuja odotamme näkevämme runsaasti joka puolella.

Nessebyssä ollessamme alkoi räntäsade, mutta nyt aamulla on harmaa poutapäivä. Matka jatkuu Finnmarkin pohjoisrannikolle,

Kevään ensimmäinen

Lintujen kevätmuutto on käynnistynyt Lapissakin, vaikka näkymät ovat vielä kovin talviset. Kiireisimmät lajit ovat tutut harmaalokki (2.3.) ja pulmunen (8.3.); tällä hetkellä saapuneita lajeja lienee jo kymmenkunta.

Minun näköpiiriini on osunut vasta yksi muuttolintu, alkuviikosta Jätkänpuiston ruokintapaikalle ilmestynyt kottarainen. Laji on Lapissa melkoisen harvinainen, varsinkin näin varhain keväällä. Toisaalta edellinen kottaraishavaintoni on vielä yllättävämpi, näin linnun tammikuussa kovassa pakkasessa!

Hiiren hinausta

Osallistuin eilen hiirenhinaustapahtumaan. ”Hiiri” oli kiinnitetty siiman päähän ja tarkoituksena oli saada pöllö iskemään hangen pintaa vedetyn otuksen kimppuun.

Marko vei hiiren pellolle ja käveli siimaa purkaen asemiin pellon laitaan. Minä odottelin tiellä kameran kanssa, ja pöllö tarkkaili touhujamme kuusen latvasta.

Hiiri lähti liikkeelle, mutta pöllö ei. Miksi vaivautua, kun petos oli tiedossa? Kyseessä oli vanha tuttu, jo moneen kertaan juksattu. Tai ehkä maha oli jo täynnä.

Kun pöllö sitten hyppäsi siivilleen ja lensi ylitseni, se tapahtui varmaankin hiirestä riippumatta. Kuvasta näkee, miksi hiiripöllön englanninkielinen nimi on Hawk Owl, haukkapöllö.

Iltaparvi

Näin iltapäivällä postista palatessani yläpuolellani suuren varisparven, jossa oli äänestä päätellen mukana myös naakkoja. Hetken odoteltuani linnut asettuivat istumaan Lapinaukean rakennustyömaan nosturin päälle.

Otin kuvan ja laskin kotona linnut, niitä oli 428. Kun rajaukseen mahtumattomat linnut lisätään lukuun, kokonaismääräksi tulee noin 500.

Pilkkasiipi, täpläpää

Kerroin viikko sitten surkeasti epäonnistuneesta kuvausyrityksestä. Eilen onnistuin selvästi paremmin. Paikka oli edelleen Kirkkolampi, mutta kohteena nyt naurulokin asemesta pilkkasiipi. Toinen puolisko lampea oli jäässä, ja pilkkasiipi sukelteli intensiivisesti melko lähellä rantaa.

Panin telejatkeen paikalleen ja ruuvasin kameran kiinni yksijalkaiseen jalustaan. Valoa ei ollut kehuttavasti, ja väänsin herkkyyden 1250 ASAan. Samalla kävi mielessä, että filmiaikana tuollaisista lukemista nähtiin vasta unta.

Lähestyin lintua sukellusten aikana; linnun pinnalla ollessa seisoin kuin suolapatsas. Kolmen spurtin jälkeen olin jo aika lähellä. Lintu ui loitommaksi, mutta ei hermostunut pahemmin. Sen sijaan isokoskelot pitivät touhuani niin epäilyttävänä, että katsoivat parhaaksi nousta siivilleen. Sinisorsat tulivat toiveikkaasti lähemmäksi ja päätyivät samaan kuvaan pilkkasiiven kanssa. Sorsia oli kaikkiaan 37.

Lintukirjassa sanotaan, että nuorella pilkkasiivellä valkea siipilaikku on usein piilossa ja että pään valkeat kuviot ovat selvemmät kuin vanhalla naaraspukuisella linnulla. Niinpä kyllä, mutta reunoiltaan epämääräiset kuin maalipyssyllä ammutut. Siipilaikku oli pieni ja sokeripalamaisen selkeä.

Ounasjoen suistossa on näkynyt pilkkasiipiä muutaman viikon ajan, Kirkkolammessa en muista tavanneeni lajia aiemmin. Kesällä Kirkkolammelle ilmestyi yllättäen metsähanhi.

Tikkari suusta

Syksy on ollut harvinaisen lauha, märkä ja pimeä. Siksi ilahduin ikihyviksi katsoessani illalla ikkunasta pihalle: maa oli valkoinen ja lunta tuli koko ajan lisää!

Ajattelin mennä heti aamulla Kirkkolammelle kuvaamaan naurulokkia lumisessa ympäristössä. Todennäköisesti sama lokki on viihtynyt lammella syyskuun alusta asti. Siinä ajassa ruskeavoittoinen poikaslinnun puku on vaihtunut talvipukuun, joka on melkein samanlainen kuin aikuisella linnulla.

Aamu tuotti kuitenkin karmean pettymyksen, vettä tihuutteli ja maa oli taas musta. Kävin kuitenkin lammella eikä lokkiakaan enää näkynyt. Se siitä kuvasta!

Tilhiä pysäkillä

Olin jo ajamassa ohi kun huomasin pysäkillä tilhen.

Lintu oli törmännyt pleksiin ja kyyhötti asvaltilla aivan muissa maailmoissa. Otin muutamia kuvia, lähimmät puolen metrin etäisyydeltä eikä lintu reagoinut mitenkään.

Pysäkkikatoksen takana oli toinen tilhi, joka oli menehtynyt törmäyksessä. Plekseistä koottu rakennelma ja pihlajat marjoineen siinä vieressä on todellinen surmanloukku tilhille, joilla on muutenkin tapana törmäillä.

Kävin myöhemmin kauppareissulla tarkistamassa tilanteen. Aamulla elossa ollutta lintua ei enää näkynyt, toisesta oli jäljellä vain sulkia ja höyheniä.

Tänään palasin jokirannoilta pysäkin kautta. Pleksipyydys oli taas näyttänyt tehonsa.