Aihearkisto: Linnut

Santalahdessa tänään

Jos veneet osaisivat puhua, olisin kuullut  Santalahdessa monta tarinaa. Jotenkin tähän tapaan ne enimmäkseen menivät:

– On ootettu täällä koko pitkä talvi jäiden sulamista ja vesillelaskua. Nyt on (voimasana) jo juhannus ja vieläkin ollaan pukeilla!

Kurjaan tilanteeseen on päteviäkin syitä, mutta niitä pitäisi kysyä veneiden omistajilta. Minulla ei ole omaa venettä, mutta pääsen sukulaismiehen veneellä vesille koska vain haluan. Nyt juhannuksena en halunnut, mutta heti kuumimman sesongin mentyä lienee taas aika lähteä. Jos Minicoy olisi hevonen eikä vene, se olisi varmaankin hirnahtanut minut nähdessään.

Katselin Näsijärven rannalla veneiden lisäksi myös hanhia. Näin Santalahdessa ja Onkiniemessä yhteensä 32 valkoposkihanhea,  joista 9 poikasia. Santalahdessa valkoposkien joukkoon oli lyöttäytynyt yksi kanadanhanhi.

Hyvää Juhannusta!

Onnea on

Polku polveilee kuusivaltaisessa, paikoin järeytyneessä metsässä. Pohjantikka on käynyt kopistelemassa pystyyn lahoavia runkoja. Pitkostus helpottaa kulkemista kosteiden paikkojen ja puiden kohollaan olevien juurten yli.

Kauan sitten kaatunut suurikokoinen kuusi on sammaloitunut kauttaaltaan.

Pian puiden välistä pilkottaa vettä. On makuasia, onko metsän ja kapean suon saartama vesialue järvi vai lampi. Kartan mukaan se on järvi, tavattoman kaunis joka tapauksessa. Pohjoisrannalta löytyy tulipaikka ja laituri.

Luonnonystävän onnen uudesta ympäristöstä täydentää lammella pesivä kaakkuri. Mikä parasta, kaikki tämä alle kilometrin etäisyydellä kotoa!

Sinivuokkoja ja kaakkureita

Alustavasti vaikuttaa siltä, että muuttaminen Tampereen Hervantajärvelle oli hyvä idea. Ratikan ja uuden talon lisäksi lähellä sijaitseva Makkarajärven-Hervantajärven osin suojeltu metsäalue oli keskeinen syy asettua nimenomaan tänne. Alue on ylittänyt odotukset esimerkiksi näin: Lapissa keväisin vuokkojen perään haikaillut Arja voi ihailla sinivuokkoja melkein porraspielessä!

Minulle ovat tuottaneet suurta iloa lähimetsän pohjoiset piirteet ja ”erämaisuus”, jonka tunnusmerkkejä ovat vaikkapa alueella viihtyvät pohjantikka ja korppi. Mikä parasta, olen päässyt seuraamaan kaakkureiden pariutumisseremonioita.

Aiemmin viikolla katselin kuikkaa Hervantajärven uimarannan laiturilta, ja kaukoputken läpi nähtynä lintu oli henkeäsalpaavan kaunis. Kuvat jäivät ottamatta, mutta kaakkureita olen kuvannut senkin edestä. Linnut ovat tottuneet rantapitkoksilla liikkuviin ihmisiin, ja kuvaussopimus syntyi helposti.

Talvi jatkuu

Maaliskuu on täällä Rovaniemellä yleensä selvä talvikuukausi, niin nytkin. Lauhan sääjakson jälkeen palattiin normaaliin – ja näköjään pitkäksi aikaa. Viidentoista vuorokauden sääennuste on todella talvinen:

Vasta ensimmäiset muuttolinnut ovat ehtineet Lappiin. Kuukauden haku Tiirasta tuotti 45 havaintoa taviokuurnista, 26 laulujoutsenista, 17 pulmusista ja 10 harmaalokeista. Itse olen nähnyt vasta viisi muuttolintulajia, joista neljä Jyväskylässä ja/tai Tampereella.

Laulujoutsenpariskunta on viihtynyt Rovaniemen Veitikanlammella jo viikon ajan. Suosiolan lämpölaitoksen lauhdevesi pitää lammen pakkasillakin osittain sulana, ja yhden joutsenettoman käynnin jälkeen linnut olivat tänään taas paikalla. Kovin pieneksi sula oli kuitenkin kuroutunut.

Pihabongaus

Pihabongaus on mainio keksintö. Se esimerkiksi aktivoi suuren joukon kansalaisia ja tuottaa kattavaa tietoa hetkellisestä talvilintutilanteesta. Tänä vuonna havaintoja kertyi viikon ajalta 17000 havaintopisteestä 100 lintulajista ja 800000 yksilöstä. Bongata sai muuallakin kuin pihapiirissä, mikä selittää yllättäviltä tuntuvat lajit tyyppiä harmaalokki tai merikotka.

Birdlifen tulossivulta näkee talitiaisen säilyttäneen asemansa todellisena jokapihan lajina. Hyvänä kakkosena tulee sinitiainen ja kolmosena harakka. Kuluvan talven erikoisuutena on lähelle kärkiryhmää kiilannut mustarastas. Eteläisen Suomen hyvä pihlajanmarjatilanne selittää myös räkättirastaan ja tilhen hyvän sijoituksen. 50 kärkilajista esitetään numerotietojen lisäksi kuva lajista, havaintopisteet kartalla ja trendi vuodesta 2006 alkaen.

Esimerkkilaji pikkuvarpunen kuuluu linnustomme menestyjiin: se on levittäytynyt parinkymmenen vuoden aikana jopa pohjoisimpaan Lappiin ja ajanut ”tavallisen” varpusen ohi.

Koska omalta pihalta ei ole juurikaan ilmoitettavaa, en osallistunut tapahtumaan. Tarkkailen kyllä lintuja päivittäin, viime aikoina varsinkin puluja Harjulammen suunnalla. Pulut istuskelevat Kemintien katuvalolamppujen päällä näköjään täysin piittaamatta kovasta pakkasesta tai purevasta viimasta.

Mitä ihmettä linnut odottavat? Sitäkö, että alkaisi janottaa ja pääsisi juomaan? Harjulampeen laskevan putken suulla on pieni sula, josta janon voi sammuttaa. Myös Ounaskosken sula houkuttelee puluja läpi talven.

Paannejäätä

Kiipesin eilen Ounasvaaralle. Luontopolkua kelpasi kävellä ja keli oli mainio: Urheiluopiston mittarissa -15, tuuli heikko ja aurinko paistoi nätisti.

Ennen Välirakan laavua kulkijoita varoitettiin jäisestä polusta. Syytä olikin, sillä kaltevaa paannejäätä oli laajalti. Minulle ilmiö on tuttu, mutta osalle polun käyttäjistä paannejää tulee varmaankaan eräänlaisena bonuksena.

Laavulla on hyvin huollettu lintujen ruokintapaikka, jonka ansiosta toivoin heikon lajitilanteeni kohentuvan merkittävästi. Niin tapahtuikin. Kahvinjuonti keskeytyi, kun kuusen latvasta viereeni putosi käpy. Asialla oli hieman yllättäen pähkinähakki, joita lenteli paikalla ainakin kolme.

Lisäksi laavulla näyttäytyivät tali- ja hömötiainen, töyhtötiainen, käpytikka ja puukiipijä. Tiiraan ilmoitettua harmaapäätikkaa en onnistunut näkemään.

Tielle kävellessäni ihastelin auringon valoa lumisten puiden latvuksissa.

Nenät ja nokat

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Otsikko liittyy 7000 askeleen kävelylenkkiin, jonka tein tänään raikkaassa 17 asteen pakkassäässä. Arvaatko montako lintua, lentokonetta ja hiihtäjää näin lenkillä? No et, mutta mitä niistä eniten?

Ennen ensimmäistäkään lintua ylitseni oli suhissut jo kolme lentokonetta, Finnairin vuorokone ja kaksi charterkonetta. Chartereista toinen oli kuvan Easyjet, tulossa luultavasti Italiasta.

Pian koneen mentyä näin ensimmäiset linnut, variksen ja harakan. Kirkkolammella lisäsin listaan kaksi varista ja talitiaisen, joka oli minulle vuoden ensimmäinen. Eilisellä retkelläni näin varisten ja harakoiden lisäksi joitakin puluja, naakkoja ja kaksi viherpeippoa. Vuodenpinnoja on koossa vaatimattomat kuusi.

Kirkkolampea kiertävällä ladulla näin 7-8 hiihtäjää tositoimissa tai valmistautumassa suoritukseen. Yksi heistä oli ilokseni alle kouluikäinen juniori, tekniikka hyvin hallussa.
Kirkonjyrhämän jäällä oli kolme pakkasta pelkäämätöntä onkijaa. 

Kun pari lentokonetta suhisi ylitseni, tilanne niiden ja hiihtäjien kilpailussa tasoittui, linnut pitivät perää. Odotin niiltä loppukiriä torin vaiheilla. Sellaista ei kuitenkaan tullut, joten jaetun kärkisijan valtasivat hiihtäjät ja lentokoneet.

Aamulla ensimmäisen havainnon Lapista Tiiraan ilmoitti Pekka omalta ruokinnaltaan Kolarista, 13 kuukkelia. Samaan nokkalukuun päästäkseni minun on laskettava yhteen kaikki vuoden aikana näkemäni linnut!

Edit
3.1. lintutilastoni kohentui hurjasti: näin 90 pulua, 9 naakkaa ja 20 tilheä, 

Joulupostaus 15 vuoden takaa

Tilhet ovat lopultakin oivaltaneet, mitä varten pihlajat marjoja kasvattavat. Tällä viikolla Rovaniemen pihlajissa on nähty monen sadan yksilön parvia. Lisäksi kaupungissa on useita räkättirastaita, ja tiistaina näin kolme taviokuurnaa.

Suuri tilhiparvi syö hetkessä marjattomaksi valitsemansa pihlajan, mutta ei koske viereisen puun vähintään yhtä mehevän näköisiin marjoihin. Kumma juttu.

Maistoin lintujen hyljeksimiä marjoja, eikä niissä minun mielestäni ollut mitään vikaa. Mutta minähän olenkin ihminen enkä tilhi!

Puluja & turisteja

Lintuhavainnoilla mitattuna eilisen päiväkävelyn saldo oli kehno. Näin kymmenkunta pulua, muutamia variksia ja pari harakkaa. Erikoista on se, että en havainnut ainuttakaan pikkulintua.

Tänään onnistuin paljon paremmin. Marttiinin vanhan tehtaan ruokinnalla oli useita kymmeniä puluja ja puolenkymmentä varpusta. Lisää puluja löytyi Jätkänkynttilän vaiheilta.

Ounaskoski täyttyi viikolla joen kuljettamista jäälautoista. Lisää ei toistaiseksi tule, koska Lainas on jäässä. Rautasillalta Kirkonjyrhämälle virta oli avannut kapean sulan veden rännin, jota ei vielä toissapäivänä näkynyt. Kosken rannalla näkyi turisteja enemmän kuin pitkään aikaan. Useimmat lienevät olleet ulkomaalaisia.

Rajajääkärinkadun kerrostalon pihakoivussa istui parvi tilhiä, jotka odottivat pääsyä vuorollaan tyhjentämään pihlajia lopuista marjoista. Menin katsomaan lähempää, laskin linnut ja ilmoitin Tiiraan 50 yksilöä.

* * *
Edit
Kaivoin eilisen pulukuvan arkistosta, mutta alla oleva on otettu tänään. Laskin siitä 105 pulua, ja määrä on pitkään aikaan suurin Rovaniemeltä Tiiraan ilmoitettu. Osa linnuista jäi ulos rajauksesta, mutta en ryhdy arvailemaan lintujen todellista kokonaismäärää.

Sivuroolissa merisirri

Maanantaina näkemäni elokuva perustuu löyhästi Rosa Liksomin Finlandia-palkittuun romaaniin Hytti nro 6 (WSOY 2011). Tarkkaan ottaen sanottiin, että elokuva on Liksomin kertomuksen innoittama.

Luin kirjan tuoreeltaan, pidin siitä ja kirjoitin (v. 2013) mm. seuraavasti:

Liksom hyödyntää nuorena naapurissa näkemäänsä, vyöryttää lukijan eteen inhorealistisia visioita junaympäristöstä ja pysähdyspaikoista. Neuvostoihmistä edustaa miespuolinen hyttikaveri, kammottava tyyppi josta lopulta sentään löytyy jotain positiivistakin sanottavaa.

Visiot olivat elokuvassakin inhorealistisia, mutta hyttikaveri vähintään siedettävä, melkeinpä symppis. Ei häntä ainakaan pelätä tarvinnut!

Ajattelin, että varmaankin osa elokuvan läntisestä asiakaskunnasta ajoittaa tapahtumat nykyhetkeen vähän niin kuin Kaurismäen elokuvien visiot Suomesta. Melkoinen matkailumainos!

Minulle tämän mainion elokuvan mieleenjäävin hetki on se, kun Jäämeren rannalla kuvatussa loppukohtauksessa vilahtaa merisirri.