Aihearkisto: Linnut

Lumi kuumensi tunteet

Keskisuomalainen uutisoi lumiraivosta: asukas hyppäsi auraajan hyttiin ja kävi kurkkuun kiinni.

Omakotitalossa asuneena ymmärrän tilanteen. Taivaalta tuleva on ok, mutta lumen auraaminen pihaliittymään voi joskus tuntua ylimääräiseltä kiusanteolta. Sodankylässä portilla oli kerran vastassa kadulta jyrättyä polannetta puolen metrin valli, joka oli poissa ollessamme ehtinyt kovettua. Ei naurattanut kun jykersin sitä rautalapiolla.

Tänään polannetta kuorittiin nykyiseltä kotikadulta; sitä näytti kertyneen parikymmensenttinen kerros. Virallinen lumensyvyys lentoaseman mittauspisteessä on 80 senttiä. Aika mukavasti tähän aikaan vuodesta!

Pitkään käyttämättä olleet autot ovat hautautuneet kinoksiin, kuten tämä tänään kuvattu. Sivuikkuna oli rikottu sitten viime näkemän, vaikka auto seisoo poliisilaitoksen vieressä.

Keskitalven kauniit ja komeat

Lähdin lintukierrokselle kymmeneltä: pakkasta oli 18, tuuli heikko ja melko valoisaa jo. Tänään vuorossa oli Kuusirinteelle suuntautuva vakioreitti.

Tulos oli odotettu: 6 räkättirastasta ja kolme tilhiparvea, joissa yhteensä 75 lintua. Taviokuurnia en ole nähnyt pitkään aikaan, mutta tiedän niitä kaupungissa olevan.

Tilhi on kaunis lintu, mutta niin on räkättirastaskin, pakkaspäivän väriläiskä. Lisäksi se on komea!

Päntäne

Entuudestaan täysin tuntematon Päntäne murtautui eilen tietoisuuteeni oikein ryminällä. Päntäne? En ihmettele, jos kellot eivät kilise. Katsotaan kartalta:

Kauhajoelta Etelä-Pohjanmaalta ilmoitettiin eilen Birdlifen Tiiraan jättimäinen urpiaisparvi, peräti 18 000 lintua.  Parvi oli paikallinen, muita lisätietoja ei annettu. Havaintopaikka on keskellä laajaa peltoaluetta, josta voi ehkä päätellä jotain.

Viime päivinä Tiiraan on ilmoitettu muitakin mittavia urpiaisparvia, esimerkiksi Närpiöstä 4200 lintua ja Hollolasta 3000. Niihin verrattuna Päntäneen parvi on toki aivan omaa luokkaansa. Lapista ilmoituksia on tullut 13 havainnosta; lintuja on enimmillään ollut 18.

Mukava jouluyllätys

Tein kierroksen kaupungilla kirpeässä pakkassäässä. Toiveeni hyvästä marjalintutalvesta on totetunut: näin parisataa tilheä ja toistakymmentä räkättiä. Eikä siinä kaikki.

Pihlajissa Laurin hirsitalon lähellä ruokaili kymmenen taviokuurnaa. Ilahduin kovin, koska edellisestä tapaamisesta ehti kulua kuukausi. Jäin katselemaan suosikkilintujani ja kuulin niiden keskustelevan:

– Minusta tuntuu, että tuo setä tykkää meistä.
– Niin minustakin, eiköhän lauleta sille.

Ja sitten ne todellakin lauloivat!

* * *

Toivotan Hyvää ja Rauhallista Joulua blogin lukijoille

Miljoona askelta

Tilastoiva askelmittari on elokuussa hankkimani älypuhelimen monista sovelluksista tarpeellisimpia. Eilen tuli täyteen miljoona askelta, joka minun kalibroinnillani tarkoittaa hieman yli 700 kilometriä. Sattumoisin saman kuukauden aikana pitkään palvelleet sieviläiset sanoivat irti yhteistyösopimuksen. Saappaan pohjaan tuli poikittainen murtuma.

Olen harrastanut luonnossa liikkumista koko ikäni ja kuluttanut loppuun suuren määrän kumisaappaita ja nyt yhden parin polyuretaanista valmistettuja. Tällä kokemuksella voin sanoa, että kestävyydessä kumisaapas häviää aivan pystyyn.

Hankin nyt poistoon menneet saappaat syyskuussa 2011, joten tulin käyttäneeksi niitä peräti kuusi vuotta. Askelien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviolta kolme miljoonaa niitä lienee. Kumisaappaita olisi tarvittu samassa ajassa 3-4 paria. Kuvasta näkee, että polyuretaanisaapas on aivan virheettömässä kunnossa siitä paikasta, johon kumisaappaaseen tulee ensimmäinen reikä.

Käytössä sieviläiset eivät häviä vähääkään perinteisille kumisaappaille: ne ovat mukavat jalassa ja selvästi kevyemmät. Kalliimman hintaluokan kumisaappaissa tuki nilkalle oli hieman parempi, mutta kestävyys aivan olematon. Niistä lisää täällä.

Sata vuotta, kahdeksan lintua

Vietin itsenäisyytemme satavuotisjuhlaa Jyväskylässä asiaankuuluvin menoin. Tarjonta paikan päällä ja televisiossa oli runsas ja elämyksellinen, mutta yksi ohjelmanumero nousi ylitse muiden. Sen tarjosivat joutsenet.

Olimme tiistaina kiertämässä Rantaraittia, kun näimme rannassa pikkuparven laulujoutsenia. Linnut osoittautuivat yllättävän luottavaisiksi, ja pääsimme ihailemaan kansallislintuja viiden metrin etäisyydeltä: emolintuja ja kuutta poikasta.

Sama joukko oli nähty Tuomiojärvellä aiemmin samana päivänä; kyseessä oli todennäköisesti jo vuosien ajan Eerolanlahdella pesinyt pariskunta, jolla on tapana tuottaa suuria poikueita. Veljeni kertoi nähneensä enimmillään kahdeksan poikasta.

Olimme iloisia tapaamisesta ja sitä olivat myös muut paikalle osuneet. Ajoitus oli siinäkin mielessä täydellinen, että seuraavana päivänä havaintopaikka oli jäässä.

Marjalintukatsaus

Kaksi viikkoa sitten esittämäni arvelu hyvästä marjalintutalvesta on toteutumassa: satapäiset tilhiparvet sirisevät pihlajissa. Tilanne muistuttaa vuoden 2014 tilannetta.

Toistaiseksi suurimmassa Rovaniemellä nähdyssä tilhiparvessa arvioitiin olleen 1600 lintua. Melkoinen joukko, mutta päivälleen kolme vuotta sitten kuvasimme Markon kanssa vielä selvästi suurempaa parvea. Silloin laskin kuvasta 2800 lintua.

Lintujen määrän arviointi on vaikeaa. Yritä arvioida kuvan tilhiparven nokkaluku! Lukumäärä löytyy tämän postauksen lopusta. Parhaana päivänä olen nähnyt yli sata räkättirastasta ja alle kymmenen taviokuurnaa.

Syksyn yllättäjiä ovat olleet Pohjanhovin puistossa pitkään viihtynyt lehtokerttu ja kotikatuni varresta löytyneet kaksi kottaraista. Lehtokerttu nieli pihlajanmarjoja samoissa puissa mustapääkertun kanssa; kottaraisia tuomenmarjat näyttävät kiinnostavan enemmän.

Kuvassa marjoja on vielä runsaasti, mutta nyt kaikki on syöty eikä lintujakaan ole pariin päivään näkynyt.

Räkättirastas on täällä Rovaniemellä alkutalven toiseksi runsaslukuisin marjalintu. Aivan viime päivinä rastaita on näkynyt aiempaa vähemmän ja pienempinä parvina. Talveksi tänne jäävillä räkäteillä on tapana valita suosikkipihlajansa ja viihtyä pitkiä aikoja niiden lähistöllä.

Ensimmäiset taviokuurnat

Runsas pihlajanmarjasato pitää yllä toiveita hyvästä marjalintutalvesta.

Toistaiseksi suurin tilhiparvi näyttäytyi 29.10. ja siinä oli kuvista laskettuna 560 lintua. Pirkka Aalto ilmoitti Kemijärveltä 800 linnun parven. Myös räkättirastaita on runsaasti, viimeksi eilen näin kierroksellani yhteensä yli 50 räkättiä.

Onnekkaimmat ovat päässeet näkemään myös taviokuurnia. En sano ahkerimmat, koska itse olen ottanut kuurnia nähdäkseni aika monta ylimääräistä askelta. Kuitenkin vasta tänään tärppäsi moneen kertaan tarkastetulla tietopaikalla. Lintuja oli kuusi.

Pieniä taviokuurnaparvia on nähty Etelä-Suomessa saakka, mutta mainittavaa vaellusta ei ole tänä syksynä havaittu.

Edit
Arvioitavassa tilhiparvessa on 530 lintua.

Alkutalvea Kirkkolammella

Talventulo on ollut nykivää. Välillä on satanut lunta ja välillä vettä, pakkanen käväisi viime viikolla vähän toisella kymmenellä.

Ensimmäinen luistelija ilmestyi torstaina Kirkkolammelle sauvoilla ja retkiluistimilla varustautuneena. Tuttu tapaus, jonka tehokasta ja tyylikästä menoa olen ihaillut ennenkin.

Pysähdyin katselemaan ja otin muutamia kuvia. Kamera piti kaivaa pian uudelleen esille kun huomasin lammen yläpuolella kaartelevan merikotkan. Havainto oli syksyn kolmas. Tällä kertaa kyseessä oli eri lintu kuin aiemmin, ja ilmoitin sen Tiiraan esiaikuisena.

Lauantaina lammella pelattiin jääkiekkoa! Panin ilokseni merkille, että pelaajat olivat sisäistäneet syöttöpelin idean eikä maaleja yritetty hirmulämäreillä. Virike lammelle lähdöstä oli ehkä saatu edellisenä iltana, jolloin telkkari näytti Espoon ja RoKin vauhdikkaan Mestis-ottelun.

Poikien ajoitus meni nappiin, sillä seuraavana päivänä jäällä oli vettä eikä pelaaminen olisi onnistunut.

Erikoinen lintupäivä

Eilinen olisi ollut hyvä lintupäivä pelkästään lintujen ansiosta, mutta kirsikkana kakun päällä oli Lintu.

Tähän aikaan vuodesta on harvinaista nähdä kolme petolintulajia yhden päivä aikana. Niistä ensimmäinen lensi Kairatien yli kun olin kävelemässä Jängislahteen. Oikeastaan lintu vain vilahti, mutta ehdin tunnistaa lajin: kanahaukka.

Jängislahdessa ei näkynyt mainittavaa, mutta kaupunkiin kävellessäni huomasin petolinnun lentävän tien toisella puolella Ylikylään päin. Kyseessä oli piekana. Iltapäivällä sama lintu nähtiin Madesaaren rannassa paikalla, missä on kuollut joutsen.

Päivän kolmas petolintu oli merikotka. Se lensi Ounasjokea seuraillen alajuoksulle päin ja saimme Reijon kanssa ihailla sitä kohtalaisen läheltä. Satuimme seisomaan juuri sopivasti Arktikumin kukkulalla.

Sitten olikin jo kiire kotiin katsomaan, miten Hjallis Harkimon kipparoimat julkkismaakravut viihtyivät Atlantin aalloilla. Ihmeen hyvin kunhan alkuhämmennyksestä selviytyivät. Joku aiemmin purjehtinut totesi osuvasti, että tuuli on aina liian kova tai liian heikko, harvoin sopiva. Nyt kovin keli osui heti alkuun. Ihan hyvä oli ohjelmakin eikä seitsemän tunnin katselumaraton tuntunut liian pitkältä.

Atlanttia ylitetään monenlaisilla purtiloilla, mutta Harkimon porukka purjehti asiallisella aluksella. 57 jalan (17.5m) Swan ei ollut enää aivan uusi, mutta lähes legendaarinen laatuvene joka tapauksessa.

Mukana ollut Lintu-veneen omistaja joutui silti ahertamaan korjaustöissä, joista osa tuotti toivotun tuloksen. Lakkoillut moottori alkoi toimia, samoin kuvausryhmän akkujen lataamisessa välttämätön generaattori. Sen sijaan merivedestä ei saatu juomakelpoista vettä koko aikana, mutta pullovesi riitti säästeliäästi käytettynä.

Maanpäällisissä askareissa usein jotenkin toistaitoiselta vaikuttava Hjallis Harkimo oli merellä vakuuttava, kipparin roolissa kaikkea sitä mitä matkan onnistuminen suinkin vaati. Moni on saattanut unohtaa, että hän erittäin kokenut avomeripurjehtija ja todellinen merikarhu. Se näkyi ja kuului.

Jossain vaiheessa maratonia tuli mieleen, että Volvo Ocean Race starttasi eilen Espanjan Alicantesta. Purjehdusta oli tullut tarpeeksi yhden päivän osalle, mutta tänään olen seurannut kilpailua ja aion pysyä kanavalla jatkossakin. Tätä kirjoittaessani veneet ovat saapuneet Gibraltarin salmeen, mistä ne jatkavat varsinaiselle valtamerelle. Ensimmäisen legin maali on Lissabonissa, mutta ennen sinne pääsyä on käväistävä Madeiralla.

Kilpailua johtavan veneen reitinvalintoja on joutunut ihmettelemään. Avotuulesta huolimatta jälki on kuin kryssitty eikä salmeenkaan voinut mennä suoraan. Kaikesta päätellen  ammattilaiset tietävät mitä tekevät. Vauhti on ainakin ollut hyvä ellei hirmuinen.

PS
Enimmäkseen pimeänä ollut Marinetraffic virkistyi sopivaan aikaan. Salmessa lienee tuullut kunnolla, ja Vestaksen nopeudeksi ilmoitetaan huimat 22.8 solmua. Kovaa tulevat muutkin.