Aihearkisto: Linnut

Leppoisaa juhannusta

Juhannuspäivän sää on aattoon verrattuna suorastaan kesäinen. Kävelin ratapihan takana saman reitin kuin eilen, mutta vastakkaiseen suuntaan. Tänäänkään en heti löytänyt pikkutyllejä, vaikka kaksikin paikkaa oli tiedossa. Sitten tärppäsi.

Lintu ei varoitellut, mutta käytös viittasi reviirin vartiointiin; samalla paikalla nähtiin pikkutylli jo toukokuun puolella. Otin kuvan ja jatkoin matkaa. Edestäni käyttämättömien raiteiden välistä ponkaisi liikkeelle jänis ja sai pian seurakseen kaverin. Ratapihan eteläpuoli on rauhallinen paikka, missä ihmisiä näkee harvoin ja jäniksiä usein.

Jatkoin matkaa puutavaravarikolle. Ensin kuului pikkutyllin varoittelua ja sitten lintu ilmestyi näkyviin. Paikka oli uusi, matkaa aiemmalle havaintopaikalle runsaat sata metriä ja hetki sitten nähtyyn naapurilintuun toinen mokoma.

Ruokolammella oli joitakin naurulokkeja ja vesilintuja, mutta sorsapoikueita ei nytkään näkynyt. Eilen tapaamani koiranulkoiluttaja kertoi nähneensä ison sorsapoikueen, jossa oli ollut kymmenen poikasta. Hän ihmetteli, mihin nämä linnut olivat kadonneet. Samaa ihmettelin minäkin.

Olin pysähtynyt kuvaamaan pikkulokkia ja esittelin sen juttukaverilleni. Hänelle laji oli selvästi outo. -Onko sen nimi oikeasti pikkulokki, hän halusi varmistaa. Mainostin lintua sympaattiseksi ja hyvätapaiseksi.

Juhannukseni näyttää olevan rautatiepainotteinen. Ei niin että matkustaisin mihinkään, mutta luuhaan ratapihalla ja luen Paul Theraux’n Suuren Junatrilogian kolmatta osaa: Rautakukon kyydissä.

Kesä ja kelirikko

Pikaretki pohjoiseen ajoittui hetkeen, jolloin kesä syrjäytti kertarysäyksellä pitkän ja kolean kevään. No, kesä ja kesä. Kilpisjärvi oli edelleen rantoja myöten jäässä, ja kaksi vaeltajaa saapui maastosta sukset kainalossa. Kevon reitille oli lähdetty jalkapatikassa, ainakin yritetty.

Leiriytymissuunnitelmat menivät uusiksi sekä Kilpisjärvellä että Utsjoella, kun sulamisvedet olivat kastelleet perinteiset ja hyviksi havaitut teltanpaikat. Kuivia varapaikkoja onneksi löytyi eikä maisemissa välttämättä menetetty mitään:

Retken lintuosuus jäi vajaaksi, koska tie Piesjängän poroaidalle oli kelirikon vuoksi ajokiellossa ja leiri piti perustaa muualle, Elämykselliset ilta- ja aamuhetket lammella jäivät tällä kertaa haaveeksi.

Teimme aidalle kuuden tunnin päiväretken. Sen aikana lumi oli selvästi vähentynyt ja lähtöpaikalle oli ilmestynyt kolme uutta autoa.

Vuoden lintu

Lauantaina tuli sellainen olo, että on pakko nähdä pikkutylli. Jängislahti on monet vuodet ollut Rovaniemen varmin pikkutyllipaikka, mutta kuluneena keväänä lajia ei ole siellä tavattu. Siksi suuntasin etsintäretken toiseen tietopaikkaan.

Löysin ilokseni pikkutyllin ratapihalta. Vielä mukavampaa olisi ollut päästä varmistamaan pesintä, mutta näkemälläni pikkutyllillä ei ollut puolisoa. Kun tänään kävin paikalla, sitä yksinäistäkään lintua ei enää näkynyt.

Birdlife Suomi on nimennyt pikkutyllin vuoden linnuksi. Kesän aikana on tarkoitus selvittää, mihin suuntaan pikkutyllikanta on kehittymässä. Laji on sikäli hankala seurattava, että sen pesimäpaikat eivät osu laskentalinjoille eivätkä yleensä ole harrastajien suosimia retkeilykohteita. Jängislahti on siinä mielessä poikkeus.

Lokit ja Pohjanhovi

Ounaskoskella oli enimmillään satoja naurulokkeja, mutta hyytävän kylmä pohjoisvirtaus karkotti linnut niin perusteellisesti, että eilen en nähnyt ainuttakaan lokkia. Tänään sää oli miellyttävämpi, ja kosken rannalla tarkeni jopa istua hetken.

Naurulokkeja oli aamulla kuusi ja illalla kolmekymmentä, lisäksi joukkoon oli lyöttäytynyt kolme kalalokkia. Naurulokeista yksi on nuori lintu, sen siipien yläpinnoilla näkyy ruskeaa ja pään tumma alue on valkeankirjava. (kuvassa takana vasemmalla)

Huomasin ilokseni Pohjanhovin saaneen päivän aikana takaisin vanhan nimensä; hotelli oli hetken aikaa persoonattomasti pelkkä Cumulus.

Pyryä ja paistetta

Vardøn sää on ollut tänään keväisen vaihteleva: sakeat lumipyryt ovat vuorotelleet kauniiden ja heikkotuulisten jaksojen kanssa. Lämpötila ei ole jaksanut nousta plussalle astetta tai kahta enempää.

Aamun tiukka tähystys tuotti kaivatun tuloksen kun kyhmyhaahkat löytyivät mantereen puolen satama-altaasta. Koreanvärisiä koiraslintuja oli kaksi, lisäksi muutamia naaraspukuisia ja epämääräisiin asuihin sonnustautuneita. Kuvassa etualalla vasemmalla on allihaahkoja, takana keskellä ja oikealla kyhmyhaahkoja.

Eilen joku norjalainen ilmoitti Vardøstä täkäläiseen ”Tiiraan” kolme grönlanninlokkia, mutta ei maininnut mitään isolokeista. Jo eilen näimme niitä useita, samoin tänään. Ehkä ne ovat täällä niin tavanomaisia, että niitä ei viitsitä ilmoittaa.

Lokkien paljous, näiden harvinaisempienkin, on pannut äkkinäisen pään pyörälle. Alla olevaan kuvaankin niitä osui puolivahingossa kolme.

Illalla kävimme tervehtimässä Kong Haraldia. Alus viipyi satamassa tunnin ja sinä aikana sää ehti muuttua paisteesta pyryksi ja uudelleen paisteeksi.

Leijahiihtoa ja jättimaininkeja

Matkalla Kongsfjordiin pääsimme seuraamaan aitiopaikalta kansainvälistä leijahiihtotapahtumaa. Kilpailijat olivat lähteneet tiistaiaamuna Berlevågista ja nousseet tunturiylängölle. Kisa on kärjen osalta kolmepäiväinen; eilen torstaina kärkijoukkueet ehtivät illaksi maaliin. Useimmat kilpailijat viettivät yön teltassa kuka missäkin.

Keskiviikkopäivä vietettiin Berlevågissa. Tuuli oli heikko, mutta mainingit mahtavat. Kuuluisat aallonmurtajat näyttivät tehonsa. Kylän raitilla näytti jo melko keväiseltä, mutta potkukelkkojakin näkyi vielä.

Vesilinnut loistivat Berlevågissa poissaolollaan, mutta lokkeja oli senkin edestä, useita eri-ikäisiä isolokkeja ja ainakin yksi grönlanninlokki. Kongsfjordissa ihmettelimme, millä perusteella pikkukajavat hyväksyvät pesäpaikakseen tietyn rakennuksen, mutta eivät vieressä olevaa?

Båtsfjordissa päivä kului rannoilla kierrellessä. Kalastusaluksia tuli ja meni, illalla kävimme tervehtimässä Nordnorgea. Hylkeitä näkyi täälläkin useita, haahkoja oli todella paljon ja allihaahkoja kymmenkunta. Paras kyhmyhaahka-aika lienee jo ohi tältä talvelta, vieläkään ei ole nähty yhtään.

Vaihteeksi vuonoille

Matkalla pohjoiseen lintuja näkyi niukasti, mutta lajit olivat kiinnostavia: närhi, hiiripöllö ja kolme merikotkaa. Eniten taidettiin nähdä korppeja. Tenon laaksossa tuuli oli kova, ahkionvetäjä ponnisteli kohti Nuorgamia.

Ensimmäinen lintu vuonolla oli merilokki, joita näkyi Nessebyssä enemmänkin samassa porukassa harmaalokkien kanssa. Meriharakka näyttäytyi myös, samoin merisirri. Viimeksi mainittuja odotamme näkevämme runsaasti joka puolella.

Nessebyssä ollessamme alkoi räntäsade, mutta nyt aamulla on harmaa poutapäivä. Matka jatkuu Finnmarkin pohjoisrannikolle,

Kevään ensimmäinen

Lintujen kevätmuutto on käynnistynyt Lapissakin, vaikka näkymät ovat vielä kovin talviset. Kiireisimmät lajit ovat tutut harmaalokki (2.3.) ja pulmunen (8.3.); tällä hetkellä saapuneita lajeja lienee jo kymmenkunta.

Minun näköpiiriini on osunut vasta yksi muuttolintu, alkuviikosta Jätkänpuiston ruokintapaikalle ilmestynyt kottarainen. Laji on Lapissa melkoisen harvinainen, varsinkin näin varhain keväällä. Toisaalta edellinen kottaraishavaintoni on vielä yllättävämpi, näin linnun tammikuussa kovassa pakkasessa!

Hiiren hinausta

Osallistuin eilen hiirenhinaustapahtumaan. ”Hiiri” oli kiinnitetty siiman päähän ja tarkoituksena oli saada pöllö iskemään hangen pintaa vedetyn otuksen kimppuun.

Marko vei hiiren pellolle ja käveli siimaa purkaen asemiin pellon laitaan. Minä odottelin tiellä kameran kanssa, ja pöllö tarkkaili touhujamme kuusen latvasta.

Hiiri lähti liikkeelle, mutta pöllö ei. Miksi vaivautua, kun petos oli tiedossa? Kyseessä oli vanha tuttu, jo moneen kertaan juksattu. Tai ehkä maha oli jo täynnä.

Kun pöllö sitten hyppäsi siivilleen ja lensi ylitseni, se tapahtui varmaankin hiirestä riippumatta. Kuvasta näkee, miksi hiiripöllön englanninkielinen nimi on Hawk Owl, haukkapöllö.

Iltaparvi

Näin iltapäivällä postista palatessani yläpuolellani suuren varisparven, jossa oli äänestä päätellen mukana myös naakkoja. Hetken odoteltuani linnut asettuivat istumaan Lapinaukean rakennustyömaan nosturin päälle.

Otin kuvan ja laskin kotona linnut, niitä oli 428. Kun rajaukseen mahtumattomat linnut lisätään lukuun, kokonaismääräksi tulee noin 500.