Aihearkisto: Linnut

Talven selkä taittumaisillaan

Talvi jatkuu edelleen täällä Rovaniemellä: lumipeitteen paksuus lentoasemalla on 93 senttiä. Päivälämpötilat ovat nousseet hiljalleen, ja tänään ylitettiin kymmenen asteen haamuraja. Öisin on ollut muutama pakkasaste. Muuttolinturintamalla on hiljaista.

Kaupungin ylivoimaisesti paras lintupaikka juuri nyt on Alakorkalon hyötyjäteasema, mutta melko talviselta näyttää sielläkin. Kompostiaumojen päivänpuoleiset sivut ovat kuitenkin olleet sulat jo pitkään. Aktiivinen retkeily on tuottanut toistaiseksi kymmenen muuttolintulajia, joista yli puolet eilen ja toissapäivänä.

Vanhan lintulorun mukaan kiurusta (kuvassa) on kuukausi kesään, peipposesta puoli kuuta ja västäräkistä vähäsen. Minun näköpiiriini lajit ehtivät jokseenkin samaan aikaan: kiuru ja västäräkki perjantaina, peippo tänään. Toistaiseksi pohjoisin haarapääsky nähtiin tänään Limingassa. Kunhan yöpakkaset loppuvat, lyhyessä ajassa tapahtuu paljon.

Lumimaiseman linnut

Useimpien mielestä lunta on riittävästi, mutta pulmuset taitavat olla toista mieltä. Rovaniemellä pulmusia näkee nimittäin varmimmin siellä, mihin lunta tuodaan koko ajan lisää.

Kävelin aamulla Jängislahden lumenkaatopaikalle. Lintuja ei aluksi näkynyt ja arvelin syyksi paikalla möyrinyttä kauhakuormaajaa. Istuin odottamaan, ja jo viiden minuutin kuluttua parvi pyrähti paikalle, 25-30 yksilöä.

Linnut etsivät syötävää kämmenen kokoisista pälvipaikoista ja poseerasivat välillä korkeiden lumikasojen päällä.

Kotiin paltessani kuulin Kotitiellä tilhien sirinää. Pysähdyin katselemaan ja kuvaamaan. Laskin 12 tilheä, joista osa napsi pihlajasta marjoja toisten katsellessa viereisestä koivusta. Pienehköjä tilhiparvia on näkynyt aivan viime päiviin asti. Pihlajissa on edelleen marjoja, jos kohta laatu alkaa olla kyseenalainen. Kuvan marjat ovat ihmeen meheviä.

Ounaskosken sulan vaiheilla on ollut hiljaista. Lokkeja on nähty vasta kerran eikä vesilintuja lainkaan. Pääsiäispyhinä  näyttäytyi koskikara.

Kevään ensimmäiset

Kevät jatkuu poikkeuksellisen koleana koko maassa. Siksi ei ole ihme, että ensimmäiset näkemäni muuttolinnut olivat kylmää pelkäämättömiä harmaalokkeja. Toinen ehdokas olisi ollut pulmunen, mutta niitä ei ole vielä Lapissa näkynyt.

Raunolta tuli eilen tekstari: kaksi harmaalokkia Ounaskoskella. Pääsin liikkeelle vasta tuntia myöhemmin ja onneksi ehdin nähdä linnut. Ilmeisesti ne jatkoivat pian matkaansa, koska Tiiraan ei tullut muita ilmoituksia. Kiersin uimarannan puolelle jokea ja sain kuvaan lintujen taustaksi kerrostalon.

Minulle kevään odotetuin tulija on niittykirvinen. Syyn paljastan sitten kun kirviset tänne saakka ehtivät. Toistaiseksi niitä ei ole nähty etelässäkään.

Palloa, kiekkoa ja lintuja

Viikon kestänyt retkeni etelään on loppusuoralla, ja istun junassa Oulun ja Kemin välillä. Junanetti toimii hyvin.

Retken urheilutarjontaan kuului kaksi palloilulajia, joista jääkiekkoa katselin Jyväskylässä: JYPin A-nuoret vastaan Lukko ja JYP Naiset vs. KalPa Akatemia. Torstain värikäs liigapeli jäi näkemättä. Pesäpalloa pelattiin sisätiloissa, naisten hallipesiksen lopputurnaus Tampereella. Houkuttelin Jounin mukaan, ja kokemus oli kummallekin ensimmäinen laatuaan.

Näimme kaksi tasokasta ja jännittävää ottelua. Kirittäret voitti kotareissa vanhan kiistakumppaninsa Lapuan Virkiän ja sai samana päivänä pelattuun loppuotteluun vastaansa Porin Pesäkarhut. Tasainen oli sekin peli: eka jakso 3-3 ja toinen 3-2 Pesäkarhuille. Lyöjäjokeri Susanna Puisto väläytti hirmuista kevätvirettään ja löi voittajien kuudesta juoksusta neljä.

Tilaa oli mukavasti, joten (ensisijaisesti jalkapalloilijoita palvelevan) pelipaikan ongelmana oli niukan tuntuinen valaistus ja kentän pehmeä pinta. Hallipesiksen erikoissäännöt tuottivat ylimääräisiä yllätyksiä. Mutta urheilupäivä oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja hauska, myös Jounin mielestä!

Vietin viime yön hyvässä ja edullisessa ”laivahotellissa” Tallinnassa ja Suomenlahdella. Vastoin odotuksia jäätä näkyi vain Suomen aluevesillä. Kun Helsingissä jäi sopivasti aikaa ennen junan lähtöä, kävin Tokoinrannassa katsomassa talvehtivia vesilintuja. Sinisorsaparvessa oli yli 700 yksilöä ja niiden joukossa kaksi valkoposkihanhea. Satamissa lenteli harmaalokkeja.

Maaritin ja Laurin ruokinnalla kävi kuusitiainen ja puukiipijä; myös harmaapäätikka oli näyttäytynyt muutaman kerran, mutta sitä en päässyt näkemään. Maisemat Sipoossa olivat ilahduttavan talviset.

Lumi kuumensi tunteet

Keskisuomalainen uutisoi lumiraivosta: asukas hyppäsi auraajan hyttiin ja kävi kurkkuun kiinni.

Omakotitalossa asuneena ymmärrän tilanteen. Taivaalta tuleva on ok, mutta lumen auraaminen pihaliittymään voi joskus tuntua ylimääräiseltä kiusanteolta. Sodankylässä portilla oli kerran vastassa kadulta jyrättyä polannetta puolen metrin valli, joka oli poissa ollessamme ehtinyt kovettua. Ei naurattanut kun jykersin sitä rautalapiolla.

Tänään polannetta kuorittiin nykyiseltä kotikadulta; sitä näytti kertyneen parikymmensenttinen kerros. Virallinen lumensyvyys lentoaseman mittauspisteessä on 80 senttiä. Aika mukavasti tähän aikaan vuodesta!

Pitkään käyttämättä olleet autot ovat hautautuneet kinoksiin, kuten tämä tänään kuvattu. Sivuikkuna oli rikottu sitten viime näkemän, vaikka auto seisoo poliisilaitoksen vieressä.

Keskitalven kauniit ja komeat

Lähdin lintukierrokselle kymmeneltä: pakkasta oli 18, tuuli heikko ja melko valoisaa jo. Tänään vuorossa oli Kuusirinteelle suuntautuva vakioreitti.

Tulos oli odotettu: 6 räkättirastasta ja kolme tilhiparvea, joissa yhteensä 75 lintua. Taviokuurnia en ole nähnyt pitkään aikaan, mutta tiedän niitä kaupungissa olevan.

Tilhi on kaunis lintu, mutta niin on räkättirastaskin, pakkaspäivän väriläiskä. Lisäksi se on komea!

Päntäne

Entuudestaan täysin tuntematon Päntäne murtautui eilen tietoisuuteeni oikein ryminällä. Päntäne? En ihmettele, jos kellot eivät kilise. Katsotaan kartalta:

Kauhajoelta Etelä-Pohjanmaalta ilmoitettiin eilen Birdlifen Tiiraan jättimäinen urpiaisparvi, peräti 18 000 lintua.  Parvi oli paikallinen, muita lisätietoja ei annettu. Havaintopaikka on keskellä laajaa peltoaluetta, josta voi ehkä päätellä jotain.

Viime päivinä Tiiraan on ilmoitettu muitakin mittavia urpiaisparvia, esimerkiksi Närpiöstä 4200 lintua ja Hollolasta 3000. Niihin verrattuna Päntäneen parvi on toki aivan omaa luokkaansa. Lapista ilmoituksia on tullut 13 havainnosta; lintuja on enimmillään ollut 18.

Mukava jouluyllätys

Tein kierroksen kaupungilla kirpeässä pakkassäässä. Toiveeni hyvästä marjalintutalvesta on totetunut: näin parisataa tilheä ja toistakymmentä räkättiä. Eikä siinä kaikki.

Pihlajissa Laurin hirsitalon lähellä ruokaili kymmenen taviokuurnaa. Ilahduin kovin, koska edellisestä tapaamisesta ehti kulua kuukausi. Jäin katselemaan suosikkilintujani ja kuulin niiden keskustelevan:

– Minusta tuntuu, että tuo setä tykkää meistä.
– Niin minustakin, eiköhän lauleta sille.

Ja sitten ne todellakin lauloivat!

* * *

Toivotan Hyvää ja Rauhallista Joulua blogin lukijoille

Miljoona askelta

Tilastoiva askelmittari on elokuussa hankkimani älypuhelimen monista sovelluksista tarpeellisimpia. Eilen tuli täyteen miljoona askelta, joka minun kalibroinnillani tarkoittaa hieman yli 700 kilometriä. Sattumoisin saman kuukauden aikana pitkään palvelleet sieviläiset sanoivat irti yhteistyösopimuksen. Saappaan pohjaan tuli poikittainen murtuma.

Olen harrastanut luonnossa liikkumista koko ikäni ja kuluttanut loppuun suuren määrän kumisaappaita ja nyt yhden parin polyuretaanista valmistettuja. Tällä kokemuksella voin sanoa, että kestävyydessä kumisaapas häviää aivan pystyyn.

Hankin nyt poistoon menneet saappaat syyskuussa 2011, joten tulin käyttäneeksi niitä peräti kuusi vuotta. Askelien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviolta kolme miljoonaa niitä lienee. Kumisaappaita olisi tarvittu samassa ajassa 3-4 paria. Kuvasta näkee, että polyuretaanisaapas on aivan virheettömässä kunnossa siitä paikasta, johon kumisaappaaseen tulee ensimmäinen reikä.

Käytössä sieviläiset eivät häviä vähääkään perinteisille kumisaappaille: ne ovat mukavat jalassa ja selvästi kevyemmät. Kalliimman hintaluokan kumisaappaissa tuki nilkalle oli hieman parempi, mutta kestävyys aivan olematon. Niistä lisää täällä.

Sata vuotta, kahdeksan lintua

Vietin itsenäisyytemme satavuotisjuhlaa Jyväskylässä asiaankuuluvin menoin. Tarjonta paikan päällä ja televisiossa oli runsas ja elämyksellinen, mutta yksi ohjelmanumero nousi ylitse muiden. Sen tarjosivat joutsenet.

Olimme tiistaina kiertämässä Rantaraittia, kun näimme rannassa pikkuparven laulujoutsenia. Linnut osoittautuivat yllättävän luottavaisiksi, ja pääsimme ihailemaan kansallislintuja viiden metrin etäisyydeltä: emolintuja ja kuutta poikasta.

Sama joukko oli nähty Tuomiojärvellä aiemmin samana päivänä; kyseessä oli todennäköisesti jo vuosien ajan Eerolanlahdella pesinyt pariskunta, jolla on tapana tuottaa suuria poikueita. Veljeni kertoi nähneensä enimmillään kahdeksan poikasta.

Olimme iloisia tapaamisesta ja sitä olivat myös muut paikalle osuneet. Ajoitus oli siinäkin mielessä täydellinen, että seuraavana päivänä havaintopaikka oli jäässä.