Aihearkisto: Muut aiheet

Jokivartisten juhlahetki

Päivän uutinen liittyy jäihin mutta ei jääkiekkoon: Ounasjoki loi jäänsä.

Jokivarren asukkaille kyseessä on jokavuotinen merkkitapaus, odotettu ja visuaalisesti kiehtova. Ensilumen tulo kuuluu vaikuttavuudeltaan samaan sarjaan, mutta se toistuu yleensä monta kertaa syksyn aikana. Jäät lähtevät vain kerran vuodessa.

Kevät oli myöhässä, mutta Kemijoen jäiden lähdöllä mitattuna ennätys jäi muutaman päivän päähän. Lumi on käynyt kaupungissa vähiin, mutta vaaroilla lunta vielä riittää. Lentoaseman virallinen lukema on 37 cm.

Yhdellä pytyllä

Kun kaksisylinterisen moottorin toinen sylinteri pimenee, koneen sanotaan käyvän yhdellä pytyllä. Meidän huushollissamme on nyt ihan konkreettisesti sellainen tilanne.

Maaliskuun lopulla pikkuvessan lattialle ilmestyi vesilammikko. Ensimmäinen kerta pantiin huolimattoman tiskaajan piikkiin, mutta todellisuudessa hän oli syytön. Vesi tihkui katon rajasta ja oli peräisin yläkerrassa rikkoutuneesta viemäristä.

Remonttireiskat saapuivat paikalle nopeasti. Mittausten jälkeen vessa eristettiin muusta asunnosta ja kostuneet paikat avattiin. Ihan ensimmäiseksi kuitenkin irrotettiin pytty ja siirrettiin se tilapäisesti olohuoneeseen. Kuivatus on kestänyt niin pitkään, että olohuoneen uuteen kalusteeseen on ehtinyt täysin tottua.

Onneksi on toinenkin pytty! Tietokonepuolella syntyi samantyyppinen tilanne, kun pääsiäisen alla alla hajosi läppäri. Voin tehdä samat asiat pöytäkoneella, mutta silti yhdellä pytyllä ajeleminen harmittaa yllättävän paljon.

Iivo ja perässähiihtäjät

Eilen päättyneet MM-kisat osoittivat, että murtomaahiihto kiinnostaa edelleen suomalaisia. Kilpailijat kiittivät  tunnelmaa paikan päällä, ja kotikatsomoissakin tunnelma nousi välillä kattoon. Esimerkiksi Kalle Palander paljasti seuranneensa murtsikkaa toisen kerran tällä vuosituhannella ja oli aivan täpinöissään.

Mikä parasta, monet innostuivat kokeilemaan hiihtämistä käytännössä. ”Meillä ainakin 7,6 ja 2 veet innostu hommasta. Nyt ne painaa joka päivä ympäri pihaa jokainen tyylillään”, Tomi Vaalivuori tweettasi.

Omien lasten hiihtoharrastus ei tarvinnut syttyäkseen ulkopuolisia sankareita. Vuotsossa suksille noustiin olosuhteiden pakosta mutta silti vapaaehtoisesti. Kuvassa Jouni ottaa tuntumaa lajiin 1990-luvun alussa silloisella kotipihalla.

Myrskytuulta tunturissa

Eilisiltainen tuuli äityi paikoin lähelle ennätyslukemia. Kovimmat tuulennopeudet mitattiin Muonion Laukukerolla, puuskissa peräti 44 m/sek. Myös jatkuvan tuulen nopeus (37 m/sek) ylitti hirmumyrskyn rajan.

Muonion palopäällikkö Pekka Väliheikin mukaan torstai-illan säässä ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä: ”Kyllähän täällä joskus tuulee kovastikin ja lumi lentää. Sehän kuuluu tänne, että joskus on huonoa säätä.”

Muonion kirkonkylällä ja esimerkiksi Rovaniemellä tuuli oli illalla toki voimakas, mutta kaukana hirmumyrskystä. Hangelle pudonneet oksat ja Ounaskoskella kaatunut joulukuusi muistuttivat eilisillan tuulesta.

Nyhtökaurasta kelpo sörsseli

Sain viikolla eteeni lautasellisen nyhtökauraa ja riisiä. Kyseessä oli minulle aivan uudenlainen ruoka, josta haluttiin kuulla lausunto. Kerrotaanpa samalla muillekin.

Ulkonäkö oli ruokaisan sörsselimäinen ja maistamaan houkutteleva. Tuoksu ei herättänyt intohimoja suuntaan eikä toiseen, mutta suutuntuma oli ällistyttävän lihamainen. Mausta voi sanoa samaa kuin tuoksustakin: melko mitäänsanomaton, mutta ei missään nimessä vastenmielinen.

Lautasellisen syötyäni olo oli kylläinen ja pysyi sellaisena pitkälle iltaan. Täyttävyys oli siis hyvä ja ravintoarvot kuulemma kohdallaan. Yleisarviona totesin, että kokemus jäi reilusti plussan puolelle. Ruokana ajaa asiansa.

Joki purkaa jäitä

Kemijoen jäät lähtivät kaupungin kohdalta jo ennen vappua, mutta Ounasjoki pidätteli hieman kauemmin.

Helatorstaina joki oli jäitä valkoisenaan, eilen avovesi oli jo vallitsevana ja tänään huilasi enää rippeitä.

Kuovit ottivat kyytiä jäälautalla.

Haukansilmä

Näin eilen pitkästä aikaa varpushaukan. Koska olin matkalla silmäoperaatioon, tulkitsin havainnon positiiviseksi ennusmerkiksi. Toiveena tietysti on, että näen korjatulla silmällä tarkasti kuin haukka. Ainakin melkein.

Nyt reilun vuorokauden kuluttua voin kertoa, että hyvältä vaikuttaa. Itse operaatio oli nopea eikä tuntunut oikeastaan miltään.

Illalla Hippokselle

Tänään toivottavasti mestaruusjuhliin huipentuva viikko Jyväskylässä on pitänyt sisällään muutakin kuin jääkiekkoa. (Pistäydyin välillä Hämeenlinnassa ja Tampereella, Onnibussin kyljessä oli tuttu mies.)

Ihan ensiksi kävimme kaupunginteatterissa katsomassa Saision/Korhosen Elämänmenon. Tehokkaasti hyödynnetty suuri näyttämö oli pienimuotoisten ulkoilmaproduktioiden jälkeen häkellyttävä kokemus, toki samalla vaikuttava.

Kokeilin retkiluistimia Jyväsjärvelle auratulla radalla. Suorittaminen muistutti enemmän luisteluhiihtoa kuin sitä luistelua, johon minä olen tottunut. Syynä olivat siteet, joissa kantapää pääsee liikkumaan. Minulle kokemus ei ollut läheskään yhtä nautinnollinen kuin kokeilu rullaluistimilla hyvällä alustalla. Ongelmana oli tietysti myös mailan puuttuminen…

Teimme Murun ja Lennin kanssa kaksi pitkää kävelylenkkiä ja yhden vähän lyhyemmän. Edellisestä vierailustani Haukanniemessä ehti kulua aika monta vuotta; kouluajan lintuharrastuksen ansiosta paikka on hyvinkin tuttu. Koirat kävelivät mallikkaasti, ja poika antoi vetoapua äidilleen.