Joki tulvii

Tänään ajattelin käydä kiertämässä Koivusaaren luontopolun, mutta aikeeksi jäi. Ounasjoen pinta oli noussut muutamassa päivässä liki kaksi metriä, ja pitkokset olivat koko matkaltaan veden vallassa. Kahluusaappailla kierroksen olisi ehkä voinut tehdä.

Kulpinväylän sillalta otetussa kuvassa tilanne näkyy hyvin. Virran kuljettamia jäitä näkyi Ounasjoen pääväylässäkin, mutta ei näin suuria.

Lämpötila on kivunnut monena päivänä kesäisiin lukemiin ja pysynyt öisinkin plussalla. Lentoaseman mittauspisteessä noteerattiin ensimmäinen lumeton päivä. Ounasjoen latvoilla lunta on vielä reilusti, ja tulvan ennustetaan olevan maksimissaan ensi viikon tiistaina.

Positiivista urheilupöhinää

Pikkuleijonien maailmanmestaruus käynnisti menestyksen kierteen, joka saattaa poikia vielä vaikka mitä. Avainsana oli peli-ilo ja positiivisuus, jota päävalmentaja Tommi Niemelä säteilee ympärilleen. Tuollaisen valmentajan joukkueessa pelaajat eivät pelkää epäonnistumisia, vaan uskaltavat pelata vahvuuksillaan.

Sama ilmapiiri näyttää tarttuneen myös isoihin Leijoniin, jotka ovat aloittaneet loistavasti omat kisansa. Marjamäen johtamia maajoukkueita aiemmin leimanneet maalinteko-ongelmat loistavat poissaolollaan. Tavanomaista urputusta valinnoista ja pelitavasta ei ole tällä kertaa kuulunut, mitä nyt joku peruspessimisti joutui paremman puutteessa toteamaan, että Saara Aalto puristaa mailaa!

Marika Teini voitti juuri äsken Euroopan mestaruuden suunnistuksen keskimatkalla. Kilpailu oli jännittävä ja dramaattinen. Selvässä johdossa ollut Ruotsin Tove Alexandersson harhaili pahasti 15. rastilla ja sveitsiläinen kilpasisko ohitti kokonaan 10. rastin. Hän ehti juhlia joukkuetovereineen maalialueella voittoa ennen kuin sai sai kuulla tulleensa hylätyksi.

Saappaat savessa

Eilen sattui kaksi asiaa, joista ajattelin kertoa. Mutta ensin sananen saappaista.

Olen vanhan liiton lintuharrastaja eikä linturetki ilman saappaita tunnu oikealta. Lisäksi  nimenomaan keväällä on usein niin, että mitä savisemmat saappaat, sitä mukavammat havainnot. Kuva on viime viikon retkeltä Alakorkalon hyötyjäteasemalle.

Sitten ne asiat. Elokuun puolivälissä hankitun älypuhelimen tilastoiva askelmittari pyörähti eilen kolmannelle miljoonalle, kävelty matka linnuntietä Rovaniemeltä Helsinkiin ja takaisin. Hyvä marjalintutalvi lisäsi askelkertymää; viime aikoina yleistynyt pyöräily uhkaa vaikuttaa toiseen suuntaan.

Miljoonan askeleen raja rikkoutui joulukuussa, jolloin kirjoitin tämän postauksen.

Eilisen toinen mainittava tapaus on muuttohaukan näkeminen Harjulammella. Muuttohaukka ei ole enää superharvinaisuus kuten harrastusta aloittaessani, mutta ihan joka vuosi sitä ei pääse näkemään. Lapissa tehdyt pesimäajan havainnot salataan ja ne näkyvät Tiirassa vain pienelle porukalle.

Kansalliskirjallisuutta

Kevään lukuelämys on ollut Viron kansalliskirjallisuuden kulmakivi, A.H. Tammsaaren viisiosainen suurromaani Totuus ja oikeus.

Siihen aikaan kun Virolla oli oma raha, 25 kruunun seteli oli kunnianosoitus Tammsaarelle. Etupuolella oli kirjailija itse, kääntöpuolella hänen syntymäkotinsa Vargamäe, nykyisin museo.

Tekstini Totuudesta ja oikeudesta täällä.

Västäräkin pelihuumori

Ihastuttavien kevätpäivien pitkä ketju katkesi yöllä: aamulla satoi räntää. Ensimmäinen ajatukseni koski lintuystävieni pelihuumorin riittävyyttä.

Matkalla rantaan panin merkille, että Lääninhallituksen puistossa monena aamuna  innokkaasti laulanut peippo oli nyt hiljaa. Peippo ei vähästä hätkähdä ja laulaa täyttä päätä pikkupakkasessakin, mutta ehkä sakea räntäsade oli sille liikaa.

Sen sijaan västäräkit eivät olleet moksiskaan. Ne ovat tottuneet kaikenlaisiin säihin, märkiinkin. Ykkösasia on ruoka ja sitä riitti, sillä koskikorentoja oli alkanut nousta joesta edellisellä viikolla.

Talven selkä taittumaisillaan

Talvi jatkuu edelleen täällä Rovaniemellä: lumipeitteen paksuus lentoasemalla on 93 senttiä. Päivälämpötilat ovat nousseet hiljalleen, ja tänään ylitettiin kymmenen asteen haamuraja. Öisin on ollut muutama pakkasaste. Muuttolinturintamalla on hiljaista.

Kaupungin ylivoimaisesti paras lintupaikka juuri nyt on Alakorkalon hyötyjäteasema, mutta melko talviselta näyttää sielläkin. Kompostiaumojen päivänpuoleiset sivut ovat kuitenkin olleet sulat jo pitkään. Aktiivinen retkeily on tuottanut toistaiseksi kymmenen muuttolintulajia, joista yli puolet eilen ja toissapäivänä.

Vanhan lintulorun mukaan kiurusta (kuvassa) on kuukausi kesään, peipposesta puoli kuuta ja västäräkistä vähäsen. Minun näköpiiriini lajit ehtivät jokseenkin samaan aikaan: kiuru ja västäräkki perjantaina, peippo tänään. Toistaiseksi pohjoisin haarapääsky nähtiin tänään Limingassa. Kunhan yöpakkaset loppuvat, lyhyessä ajassa tapahtuu paljon.

Lumimaiseman linnut

Useimpien mielestä lunta on riittävästi, mutta pulmuset taitavat olla toista mieltä. Rovaniemellä pulmusia näkee nimittäin varmimmin siellä, mihin lunta tuodaan koko ajan lisää.

Kävelin aamulla Jängislahden lumenkaatopaikalle. Lintuja ei aluksi näkynyt ja arvelin syyksi paikalla möyrinyttä kauhakuormaajaa. Istuin odottamaan, ja jo viiden minuutin kuluttua parvi pyrähti paikalle, 25-30 yksilöä.

Linnut etsivät syötävää kämmenen kokoisista pälvipaikoista ja poseerasivat välillä korkeiden lumikasojen päällä.

Kotiin palatessani kuulin Kotitiellä tilhien sirinää. Pysähdyin katselemaan ja kuvaamaan. Laskin 12 tilheä, joista osa napsi pihlajasta marjoja toisten katsellessa viereisestä koivusta. Pienehköjä tilhiparvia on näkynyt aivan viime päiviin asti. Pihlajissa on edelleen marjoja, jos kohta laatu alkaa olla kyseenalainen. Kuvan marjat ovat ihmeen meheviä.

Ounaskosken sulan vaiheilla on ollut hiljaista. Lokkeja on nähty vasta kerran eikä vesilintuja lainkaan. Pääsiäispyhinä  näyttäytyi koskikara.

Toimittajan muisti oli 7 viikon mittainen

Suosikkijoukkueeni JYPin kesäloma alkoi eilen, kun HIFK otti puolivälieräsarjassa neljännen voittonsa. Pitkään JYPin otteita seuranneita tulos ei yllätä.

Risto Dufvan ja Jyrki Ahon luotsaama JYP muistetaan joukkueena, joka pystyi turvaamaan johtoasemansa pelin kolmannessa erässä. Marko Virtasen JYP tullaan muistamaan sulamisista, joista torstain suoritus Jyväskylässä on vertaansa vailla: viiden maalin johto sössittiin tappioksi.

Aktiivinen sometoimija, paremmin liigakiekkoilijana tunnettu Teemu Ramstedt (Rauman Lukko) löysi herkullisen kuvaparin, jolla räväköitä klikkiotsikoita harrastava toimittaja todistaa muistinsa seitsemän viikon mittaiseksi. Ensin hehkutuksella ei ole mitään rajaa, sitten CHL-mestaruus pitäisi unohtaa.

Kaikesta huolimatta on syytä muistaa, että JYP pelaa kauden jossain vaiheessa Suomen tai jopa Euroopan parasta kiekkoa, mutta ongelmana on Virtasen kyvyttömyys ajoittaa joukkueen paras tekeminen kevään ratkaisupeleihin. Traktorikiekossa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta sitäkin voi pelata hyvin tai huonosti.

Kevään ensimmäiset

Kevät jatkuu poikkeuksellisen koleana koko maassa. Siksi ei ole ihme, että ensimmäiset näkemäni muuttolinnut olivat kylmää pelkäämättömiä harmaalokkeja. Toinen ehdokas olisi ollut pulmunen, mutta niitä ei ole vielä Lapissa näkynyt.

Raunolta tuli eilen tekstari: kaksi harmaalokkia Ounaskoskella. Pääsin liikkeelle vasta tuntia myöhemmin ja onneksi ehdin nähdä linnut. Ilmeisesti ne jatkoivat pian matkaansa, koska Tiiraan ei tullut muita ilmoituksia. Kiersin uimarannan puolelle jokea ja sain kuvaan lintujen taustaksi kerrostalon.

Minulle kevään odotetuin tulija on niittykirvinen. Syyn paljastan sitten kun kirviset tänne saakka ehtivät. Toistaiseksi niitä ei ole nähty etelässäkään.

Palloa, kiekkoa ja lintuja

Viikon kestänyt retkeni etelään on loppusuoralla, ja istun junassa Oulun ja Kemin välillä. Junanetti toimii hyvin.

Retken urheilutarjontaan kuului kaksi palloilulajia, joista jääkiekkoa katselin Jyväskylässä: JYPin A-nuoret vastaan Lukko ja JYP Naiset vs. KalPa Akatemia. Torstain värikäs liigapeli jäi näkemättä. Pesäpalloa pelattiin sisätiloissa, naisten hallipesiksen lopputurnaus Tampereella. Houkuttelin Jounin mukaan, ja kokemus oli kummallekin ensimmäinen laatuaan.

Näimme kaksi tasokasta ja jännittävää ottelua. Kirittäret voitti kotareissa vanhan kiistakumppaninsa Lapuan Virkiän ja sai samana päivänä pelattuun loppuotteluun vastaansa Porin Pesäkarhut. Tasainen oli sekin peli: eka jakso 3-3 ja toinen 3-2 Pesäkarhuille. Lyöjäjokeri Susanna Puisto väläytti hirmuista kevätvirettään ja löi voittajien kuudesta juoksusta neljä.

Tilaa oli mukavasti, joten (ensisijaisesti jalkapalloilijoita palvelevan) pelipaikan ongelmana oli niukan tuntuinen valaistus ja kentän pehmeä pinta. Hallipesiksen erikoissäännöt tuottivat ylimääräisiä yllätyksiä. Mutta urheilupäivä oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja hauska, myös Jounin mielestä!

Vietin viime yön hyvässä ja edullisessa ”laivahotellissa” Tallinnassa ja Suomenlahdella. Vastoin odotuksia jäätä näkyi vain Suomen aluevesillä. Kun Helsingissä jäi sopivasti aikaa ennen junan lähtöä, kävin Tokoinrannassa katsomassa talvehtivia vesilintuja. Sinisorsaparvessa oli yli 700 yksilöä ja niiden joukossa kaksi valkoposkihanhea. Satamissa lenteli harmaalokkeja.

Maaritin ja Laurin ruokinnalla kävi kuusitiainen ja puukiipijä; myös harmaapäätikka oli näyttäytynyt muutaman kerran, mutta sitä en päässyt näkemään. Maisemat Sipoossa olivat ilahduttavan talviset.