Laumasuoja petti ruotsalaiset

Näyttää siltä, että itsevaltaisesti Ruotsin koronatoimista päättänyt valtionepidemiologi Anders Tegnell on siirretty sivuun. Lopultakin, voisi sanoa.

Vielä heinäkuun lopulla Tegnell oli sitä mieltä, että keväällä hankittu laumasuoja suojelee ruotsalaisia koronan pelätyltä toiselta aallolta. Kesä oli rauhallinen, mutta sitten nähtiin käänne huonoon suuntaan. Ensin muualla Euroopassa, sitten myös Ruotsissa.

Verrokkimaaksi ottamassani Belgiassa todettiin lokakuun lopulla pahimmillaan yli 20 000 tartuntaa päivässä. Samaan aikaan tartuntoja oli Ruotsissa parituhatta ja Suomessa parisataa. Erot maiden välillä olivat siis kymmenkertaiset.

Belgiassa otettiin kovat keinot käyttöön ja tilanne saatiin hallintaan niin nopeasti, että esimerkin olisi luullut kelpaavan muillekin. Mitä tehtiin Ruotsissa? Ei mitään, ja täysin eri suuntiin osoittaneet Belgian ja Ruotsin tartuntakäyrät leikkasivat 20.11. Tähänkö Ruotsissa herättiin? 

Oli miten oli, lähipäivät näyttävät, mihin suuntaan tilanne Ruotsissa kehittyy. Toivotaan parasta.

Valoa tunnelin päässä

Syksy on ollut aivan toivoton, pitkä ja pimeä kun norjalainen tietunneli, sellainen vanha. Uudet ovat väljiä ja valoisia.

Täällä Rovaniemellä näyttäisi olevan toivoa talven alkamisesta tällä viikolla. Lämpötila painuu nollan alapuolelle keskiviikkoiltana ja pysyy pakkasella ainakin ennustusjakson ajan. Luntakin on luvattu.

Toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Pahoittelut siitä, että kylmää ilmaa ei taida riittää koko Suomeen.

Yllätys avannolla

Jääkarhu löysi hylkeen hengitysavannolle viritetyn kameran ja päätti tutkia sitä tarkemmin. Kamera kuitenkin lipesi käpälästä ja putosi avantoon. Norjalainen Audun Rikardsen katseli tilannetta kauempaa ja ymmärsi menettäneensä kameransa. Enemmän harmitti kuitenkin kuvien kohtalo.

Aika pian heräsi kysymys, voisiko kuvat pelastaa? Huonolta näytti, koska vettä oli yli sata metriä. Toisaalta oltiin (Huippuvuorten vesillä) kiinteällä jäällä, joten paikannuksesta tuli tarkka. Ehkä kannatti yrittää!

Ryhmä palasi paikalle vuoden kuluttua varustautuneena pienellä sukellusrobotilla. Kamera onnistuttiin nostamaan, ja makeaan veteen siirretty muistikortti toimitettiin kuvanpelastusalan asiantuntijoille. Kuvat olivat täysin käyttökelpoisia, ja selfie avantoa lähestyvästä jääkarhusta on yksi niistä.

Uskomaton operaatio on nähtävissä YLE Areenan Luontoihmeitä-sarjassa. Kyseessä on makasiiniohjelma, jossa on mukana myös norjalaisten harrastajakuvaajien eläinvideoita. Melko huikeita pätkiä niissäkin!

Kaukainen Kamøyvær

Wikipedia:
Kamøyvær is a fishing village in Nordkapp Municipality in Troms og Finnmark. The village lies along the Kamøyfjorden on the east side of the island of Magerøya, about 10 kilometres (6.2 mi) northwest of the town of Honningsvåg.

Samuli Paulaharju vieraili vaimonsa Jennyn kanssa Kamøyværin kalastajakylässä kaksi kertaa, otti valokuvia ja piirteli, esimerkiksi kartan. Ennen kaikkea hän haastatteli kylän asukkaita.

Sammu Iversen oli yksi haastatelluista. Koska Sammu asui vaimonsa ja poikiensa kanssa Krikanniemellä, kyläläiset käyttivät hänestä nimeä Krikan Sammu. Paulaharju kertoo Krikanniemen elämänmenosta teoksessaan Ruijan äärimmäisillä saarilla (WSOY 1935).

Lisäksi Sammu esiintyy Paulaharjun fiktiivisessä tarinakokoelmassa Tunturien yöpuolta (WSOY 1934).

Lisää Sammusta sivuston puolella.

Ensilumi ajallaan

Viikko sitten saatiin ensilumi suureen osaan maata, myös Rovaniemelle. Viikon aikana lunta on tullut lisää ja nyt sitä on toistakymmentä senttiä. Vesistöt ovat alkaneet jäätyä, vaikka kummoisia pakkasia ei ole ollut. Ensi viikoksi on luvattu lämpenevää, joten talven osalta palattaneen lähtöruutuun.

Pitkään seurannassa ollut naurulokki hävisi Kirkkolammelta lumen peitettyä nurmikot: ilmeisesti nälkä pakotti linnun liikkeelle. Viimeinen havainto tehtiin maanantaina; kaksi päivää myöhemmin lampi oli kauttaaltaan niin hyhmässä, ettei sorsiakaan enää näkynyt. Viimeinen silkkiuikku nähtiin Harjulammella seuraavana päivänä.

Ounasjoen suistossa ja Lainaalla viivyttelee vielä runsaasti laulujoutsenia, tänään parisataa yksilöä. Poikasten osuus on noussut odotusten mukaisesti ja niitä oli 35. Muita tänään havaittuja vesilintuja olivat sinisorsa, haapana, isokoskelo, mustalintu ja uivelo.

Talviseksi muuttunut sää vauhditti tilhien parveutumista: pihlajissa on pörrännyt parhaimmillaan 600 yksilön parvi. Myös räkättirastaita näkyy kymmenittäin, mutta punakylkiä vain yksittäin. Tänään pääsin näkemään syksyn ensimmäiset taviokuurnat, kaksi kellertävää lintua. Sukupuolesta ei voi vielä sanoa mitään varmaa, koska nuoret koiraat saavat punaisen puvun vasta kevättalvella.

Pesiskausi pakettiin

Koronan uhkaama pesäpallokausi vietiin onnistuneesti läpi ja saatiin päätökseen perjantaina. Palkintogaala järjestettiin tällä kertaa kuivalla maalla, kun jo perinteeksi muodostuneesta risteilystä oli koronan vuoksi luovuttu.

Minulle mennyt pesiskesä oli kaikkien aikojen vilkkain. Ruutu-tarjonnan ansiosta katsoin kaikki Kirittärien pelit, lisäksi näin paikan päällä lähes kaikki Napapesiksen joukkueiden ottelut. Lisäherkkuna olivat Arctic Battle -stadiontapahtuma Rovaniemen keskuskentällä ja Kirittärien välieräpeli Lapuan Virkiää vastaan Jyväskylässä. Aika monta peliä!

Naisten palkinnot menivät tällä kertaa mielestäni oikeille pelaajille, myös ennakkoon suurinta kiinnostusta herättänyt parhaan pelaajan valitseminen. Pokaalin sai syksyllä uransa lopettanut, mutta keväällä kentille palannut Kirittärien Emma Körkkö. Emman kovin kilpailija oli Manse PP:n Virpi Hukka, jonka kausi päättyi ikävästi akillesjänteen katkeamiseen ensimmäisessä finaaliottelussa. Kaksikon ylivertaisesta tasosta kertoo se, että pelaajakollegat äänestivät Virpin parhaaksi sisä- ja Emman parhaaksi ulkopelaajaksi.

Vuoden lukkari oli Kirittärien Mari Mantsinen, jokeripelaaja Lapuan Virkiän kärkietenijä Kaisa-Leena Rautakorpi, tyttöpelaaja Kirittärien Venla Karttunen ja tulokas Seinäjoen Maila-Jussien Saaga-Angelia Raudasoja ja paras (naisten) pelinjohtaja jo kuudennen kerran Kirittärien Nalle Viljanen. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin finaalisarjan ratkettua Kirittärien ykköskärki Ella Korpela.

Rovaniemen pesisbuumi sai ansaitsemaansa huomiota, tuloksena kunniamaininta harrastajien määrän kasvusta. Itselleni suuri ilon aihe oli napapesiksen poikien loistava suoriutuminen B-poikien supersarjassa. Mestaruuden voittanut Jymykin kaatui kertaalleen!

Vielä yksi palkinto on syytä mainita, vaikka sellaista ei juhlassa jaettukaan. Kauden epäilemättä kovin juttu oli koronan haasteista selviytyminen. Iso käsi ja virtuaalinen pokaali koko pesisyhteisölle vastuullisesta toiminnasta!

Veljekset kadehtivat oravaa

Pekka Ervasti kysyy Twitterissä Aleksis Kiven päivään liittyen suosikkisitaattia kirjailijan teoksista. Omani on Seitsemästä veljeksestä.

Veljekset ovat aapisineen matkalla hirmuisuudestaan kuulun lukkarin luo opettelemaan lukutaidon alkeita. Tunnelma on masentunut ja pelihuumori nollassa.

Timo olisi mielellään vaihtanut osia jäniksen poikasen kanssa välttyäkseen kohtaloltaan:

– Miksi en avannut ennen silmiäni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa?

Juhani huomaa puussa oravan ja avautuu:

– Tai minä tuona oravana, joka männyn haarukalla häntä pystyssä virskuttelee?          Suruton leipänsä on käpy ja kuusen parta lämmin peittonsa sammaleisessa tuvassa.

Timo täsmentää:

– Eikä tarvitse hänen lukea.

Valmiina lähtöön?

Taas Kirkkolammella viivytellään, hyvästä syystä toki. Tapasin pari viikkoa sitten naurulokin, jonka siivet näyttivät lepotilassa eriparisilta. Lennäpä nyt sitten sellaisilla! Tilanne ei kuitenkaan vaikuta toivottomalta: lintu pystyy lentämään lyhyen matkan. Muuttomatka on kuitenkin pitkä eikä maisema vaihdu pikkupyrähdyksillä.

Kuva on otettu syyskuun alkupuolella, jolloin puvunvaihto oli vielä vaiheessa. Tänään ruskeasta naamasta oli jäljellä enää vaivoin erottuva raja ja osana sitä pieni tummempi täplä. Se jää korvan seutuville koristamaan talvipukua.

* * *

Silkkiuikku pesi Kirkkolammella tänä vuonna kolmannen kerran. Toinen emolintu ja osa poikasista hävisivät taas kesken kaiken. Haluan uskoa, että ratkaisun taustalla on ravinnon saatavuus eikä siihen liity dramatiikkaa. Poikkeuksellinen pesäpaikka – pikkuruinen mätäs keskellä lampea – panee epäilemään, että pesivä pariskunta on saattanut olla alusta saakka sama.

Poikaset (3) kuoriutuivat 4.7. ja perhe viihtyi Kirkkolammella kolmen viikon ajan, kunnes toinen emolintu siirtyi kahden poikasen kanssa Kemijoelle (tai Harjulammelle?) Lammelle jäänyt poikanen kasvoi hyvää vauhtia ja yritti kalastaakin, mutta innokkaasta kerjäämisestä päätellen huonolla menestyksellä. 7.9. otetussa kuvassa poikanen on lähes emonsa kokoinen ja saanut päähänsä pienet töyhtöjen alut. Emolla ne ovat puvunvaihdon myötä pienenemään päin.

Seija ja Vesa näkivät 18.9. poikasen lentävän sadan metrin matkan, ja tämän jälkeen uikkuja ei päässyt enää näkemään läheskään joka käynnillä. Viimeksi kuluneen viikon aikana poikasta ei enää ilmoitettu nähdyksi Kirkkolammella.

Arvelin emon ja poikasen lähteneen muutolle, mutta näin ei ollutkaan. Tänään 29.9. näin Kirkkolammella tutut linnut!

Syysretki etelään

Päättymäisillään oleva viikon rupeama sisälsi seurustelua sukulaisten kanssa, vierailut neljässä museossa ja yhden pesäpallo-ottelun seuraamisen. Myös jääkiekkopeliin oli lippu hankittuna, mutta tapahtuma peruttiin koronan takia.

Kirittäret ja Lapuan Virkiä pelasivat Hippoksella kolmannen välieräottelun. Lapualaiset onnistuivat yllättämään hallitsevan mestarin ensimmäisessä kohtaamisessa, mutta muita Kirittäret hallitsi selvästi.

Niin näkemäänikin. Ensimmäisessä vuoroparissa kummankin sisäpeli takelteli, mutta toisessa lyöjäjokeri Janette Lepistö onnistui kertaalleen. Kirittärien vastaus oli kärkietenijä Ella Korpelan tyhjään kenttään lyömä kunnari. Pääsin näkemään livenä kesän aikana tutuksi tulleen hajautetun kunnarituuletuksen.

Seuraavana päivänä matkustin Helsinkiin katsomaan kuvia, tekijöinä Vilho Lampi, Sanna Kannisto ja Vincent van Gogh. Koiviston kuvat poikkesivat täysin vallitsevasta tavasta kuvata eläimiä ja miellyttivät kovasti. Oman tiensä kulkijoita olivat kaksi muutakin taiteilijaa…

Menin Ruoholahteen metrolla, kävin Valokuvataiteen museolla ja jatkoin Espoon puolelle. Metrossa melkein kaikki matkustajat olivat varustautuneet maskilla. Keilaniemen metroasemalla olo oli kuin ulkomailla.

Kävelin Keilaniemestä Kuusisaareen, käymättömiä paikkoja kumpikin. Ihmettelin mahtoiko Espoon jäähalli olla jossakin lähistöllä; siellä olen joskus käynyt. Matkan varteen sattui pelifirma Rovion päämaja.

Kuusisaaressa katselin Vincent van Goghin työt ja nousin bussiin. Pasilan asemalla olin hetken hukassa: tarkoitus oli jatkaa matkaa Z-junalla, mutta valitsin väärän raiteen.

Tapasin Maaritin Haarajoen asemalla ja jatkoimme Pohjois-Paippisiin. Paljon oli saatu aikaan edellisen käyntini jälkeen, eläimet olivat lisääntyneet ja hevoset kasvaneet. Sain pussillisen valkosipuleita Rovaniemelle tuotavaksi. Illalla Jyväskylän junaan päästyäni tuntui kuin olisin tehnyt täyden työpäivän.

Sunnuntaina tutustuin Keski-Suomen museon uusittuun näyttelyyn. Se oli tasokas ja minulle 20 ensimmäistä ikävuottani Jyväskylässä asuneelle äärimmäisen kiinnostava.

Syksyn merkkejä

Tänne junaan näkyvät syksyn merkit ovat värillisiä. Koivut ovat alkaneet kellastua ja pihlajissa marjat punoittavat. Sää on ollut vaihteleva mutta lämmin: auringon paistaessa on päästy melkeinpä kesäisiin lukemiin.

Rovaniemen syksyyn kuuluu joutsenten kokoontuminen Ounasjoen suistoalueelle. Määrät liikkuvat toistaiseksi kymmenissä, ja kaikki linnut ovat aikuispukuisia. Poikasten osuus lisääntyy syksyn edetessä.

Kesällä kaupunkikuvaa elävöittävät naurulokit ovat hävinneet vähin äänin. Kirkkolammella viivyttelee kaksi yksilöä, joista toinen riiputtaa siipeään. Lokit ovat vaihtamassa talvipukuun, syksyn merkki sekin.

Oma pesiksentäyteinen kesäni jatkuu vielä Kirittärien osalta, mutta paikallisen kauden päätti viime lauantain tapahtumapäivä. Puulaakisarjan paremmuudet ratkottiin, ja aktiivipelaajien otattelussa nuoret osoittautuivat vanhoja etevämmiksi.

Supersarjaa pelanneiden Napapesiksen b-poikien kausi oli upea. Joukkue päätyi tasapisteisiin Oulun Lipon kanssa, mutta voittojen määrä ratkaisi lopputurnauspaikan oululaisille. Pohjoislohkon ykkönen oli Sotkamon Jymy, jonka Napapesis pystyi voittamaan kotikentällään. Se peli kuuluu pesiskesäni ehdottomiin kohokohtiin.

Yllä olevassa kuvassa viuhkaa pitelee Veli-Pekka Still, vaihteeksi siis puulaakijoukkueen pelinjohtajana. Vellulle lauantai oli kiireinen, koska hän osallistui johtotehtävien lisäksi kahteen otteluun pelaajana.

Pesäpallo on joukkueurheilua myös taustatyön osalta mutta uskallan silti sanoa, että ilman Vellua Rovaniemen pesäpallo tuskin olisi noussut valtakunnan pesisväen tietoisuuteen. Kiitos Vellu!