Kannatti käydä Turussa

Käyn Turussa pari kertaa vuodessa, mutta yleensä läpikulkumatkalla. Perjantaina jäin yöksi. Matkasuunnitelmani olivat muuttuneet, ja saavuin kaupunkiin jo aamulaivalla. Tuli tarve tappaa aikaa ennen museoiden aukeamista. Ihan ensin piti päästä eroon matkatavaroista.

Olin valinnut majapaikakseni minulle entuudestaan tutun hostellilaiva Boren, joka oli ja on Suomen paras hostelli. Sinne siis. Tiedustelin varovaisesti, olisiko mitään mahdollisuutta saada hytti käyttöön etuajassa. Kyllä oli: pikkuruinen hytti kannella 2 tarjosi sen mitä juuri silloin eniten kaipasin, vessan ja sängyn.

Lepäilin hetken ja lähdin Aurajoen vartta kohti kaupungin keskustaa. Purjealus Sigynin kohdalla nousin Läntiselle Rantakadulle ja pian näkyviin ilmestyi Turun puhutuin nähtävyys. Käyttöhäiriöistä ei ollut tietoakaan, kun funikulaari kipusi ylös Kakolanmäen rinnettä. Ei ihme, että Tampereella ollaan kateellisia!

Siirryin Martinsiltaa pitkin tois pual jokke, ja nyt tavoitteena oli Aboa Vetus -museo. Kävellessäni katselin Aurajoen vettä ja ihmettelin, miten kalat tulevat toimeen niin savisessa ympäristössä.

Aboa Vetus (Ars Nova jäi odottamaan vuoroaan) oli mykistävän hieno elämys. Aitoon ympäristöön perustetut laadukkaat museot ovat aina miellyttäneet, ja tämä oli juuri sellainen. Tutkin näyttelyn tarkasti kaikessa rauhassa.

Kansantajuinen ja hauska kertomus Aurajoen varresta kaupunkiin muuttaneen Matin vaiheista auttoi sisäistymään keskiaikaisen Turun elämänmenoon. Piirretyt kuvat elävöittivät mainiosti tarinaa, esimerkiksi tämä piirros oman aikansa ”kurakenkiin” sonnustautuneesta turuttaresta.

Paluumatkalla ylitin Aurajoen pienoislossi Förillä, joka on tietääkseni turkulainen erikoisuus.

Illalla katselin läppäriltä JYPin ja HIFK:n pelin. Boren nopea WiFi ei ryppyillyt kertaakaan, ja JYP kaiken lisäksi voitti!

Erämaan laidalla

Tein viime viikolla pienoisvaelluksen Muotkatuntureille. Telttaöitä kertyi viisi ja kilometrejä viitisenkymmentä, jos päiväretket lasketaan mukaan. Sää oli hyvä ja retkiryhmä loistava.

Muotkatuntureilla on helppo tavoittaa aito erämaatunnelma, koska puhelin ei toimi eikä muita ihmisiä näe. Karigasniemen tieltä kuuden kilometrin päästä kuului yhteen leiripaikkaan rekan ääni.

Mukavin lintuhavainto oli kotka, joka kaarteli yläpuolellamme pitkän tovin. Näimme myös isokäpylintuja, lapintiaisia ja riekon. Pienemmistä siivekkäistä on mainittava polttiaiset ja ampiaiset, joita kumpiakin oli ajoittain haitaksi asti.

Kaikki mukana olleet vakuuttuivat siitä, että tervasjuurakko on maailman paras nuotiopuu – niin hyvä, että jokivarsien suosituimpien leiripaikkojen lähistöltä niitä oli turha hakea. Tilanne parani, kun työnnyimme syvemmälle metsään.

Koska rinkka painoi vähintään yhtä paljon kuin viimeksikin, päätimme perustaa kaksi kahden yön leiriä. Luppopäivinä nousimme tunturiin ja kiertelimme ympäristössä kevein kantamuksin.

Mustikoita ja variksenmarjoja oli mukavasti, mutta sieniä syötäväksi asti vain viimeisen leiripaikan lähistöllä. Voissa paistettuja herkkutatteja riitti vielä aamuksikin.

Tielle kävellessämme arvuuttelimme, onko auton katolle unohtunut kamera paikallaan. Olihan se, ja pääosin poutaisesta säästä johtuen vieläpä täysin toimintakuntoisena!

Jukolan pitkä yö

Koronan vuoksi elokuulle siirretty jukolan yö tulee olemaan poikkeuksellisen pitkä ja pimeä. Näin siitä huolimatta, että tapahtuma järjestetään Lapissa. Vielä eilen yöstä oli tulossa myös märkä, mutta ennusteet ovat onneksi kuivahtaneet.

Kuva on kesäkuulta 1994. Pyhä-Luosto Jukolan startatessa valoa oli ruhtinaallisesti, ja muutamat otsalamput herättivät lähinnä hilpeyttä. Vietin yön tunnit rastilla, ja luonnonvaloa riitti melko lyhyisiinkin valotusaikoihin. Jukolan yötunnelmia pääsin aistimaan Jyväskylässä kolme vuotta myöhemmin.

Yhteensattumuksen vuoksi en pysty seuraamaan Jukolaa edes telkkarista niin kiinteästi kuin haluaisin, mutta suunnistusaatetta kannatan tulevalla viikolla Muotkatunturin erämaassa.

Hauskanpitoa vesillä

Kävelin jo ohi mutta palasin takaisin tutkimaan aitaan kiinnitettyä mainosjulistetta: mitä ihmettä tarkoittaa wakeboarding ja millainen on sähkösurffilauta?

KVG: ensin mainittu jäi hämäräksi, mutta sähkösurffilaudan jotenkin ymmärrän, siis toimintaperiaatteen. Kyseessä on kantosiiven varassa etenevä surffilauta, jota sähkömoottori työntää eteenpäin. Kuvassa käyttö näyttää näin hurjalta:

Kun vesiskootteri parikymmentä vuotta sitten tuli markkinoille, luulin että sitä turhempaa vesikulkuneuvoa ei voida keksiä. Vähänpä ymmärsin. Vesijetin voi nähdä viranomaisten käytössä, mutta sähkösurffilautaa ei oikeasti tarvitse kukaan.

Herää myös kysymys, tekeekö sähkökäyttöisyys turhakkeesta jotenkin hyväksyttävämmän?

Namikettu

Kirjoja tuuletettaessa löytyi aarre yli kolmen vuosikymmenen takaa: kirja nimeltä Namikettu. Kyseessä on pienille lapsille tarkoitettu paksusivuinen opus, joka on painettu DDR:ssä v. 1985.

Varoitus: paljastan juonen. Päähenkilö napsii salaa herkkuja eikä oikea ruoka maistu silloin kun pitäisi.

Muistikuvani kirjasta oli hatara, mutta kuvituksen eräs yksityiskohta on pysynyt mielessä kaikki nämä vuodet: torjunta-asentoon viritetyt etukäpälät.

7-sivuinen kirja päättyy onnellisesti eli Namikettu oppii kunnon kettujen ruokatavoille.

Pyy pokkarilla

Näin Jääskeläisen suoralla linnun, joka ehti hävitä ennen kuin sain kiikarin esiin. Jatkoin kävelyä ja kohdalle ehdittyäni laji selvisi. Kyseessä oli pyy, ensimmäinen tänä vuonna näkemäni. Itse asiassa pyitä oli viisi, emo ja neljä poikasta.

Poikaset olivat rastaan kokoisia ja täysin lentotaitoisia. Yksi jäi oksalle odottamaan, että otan kameran taskusta ja näppään kuvan. Siitä tuli tällainen:

Kuvasta näkee, että poikasella on hassu töyhdönaihio terhakkaasti pystyssä.

Pitelemättömät

Kolme viimeisintä naisten pesäpallomestaruutta voittanut Jyväskylän Kirittäret lähti käynnissä olevaan kauteen ennakkosuosikkina. Näin siksi, että ylivoimaisesti ansioitunein pelinjohtokaksikko – Viljanen & Kaijansinkko – jatkoi tehtävissään ja pelaajiston vaihtuvuus oli pientä ja sekin plusmerkkistä.

Nyt runkosarjan puolivälissä Kirittäret johtaa sarjaa puhtaalla pelillä; pistetiliä rasittaa vain yksi jaksotasuri. Kirittäret on ykkösenä kaikissa keskeisissä joukkuetilastoissa, ja kirkkain tähti Emma Körkkö johtaa sekä lyöjä-, etenijä- että kärkilyöntitilastoa.

Tänään pelattiin Lapualla odotettu kärkiottelu, klassikoksikin sanottu Lapuan Virkiän ja Kirittärien kamppailu. Joukkueet ovat jo pitkään ratkoneet keskenään kirkkaimmat mitalit; ainoa ”kauneusvirhe” on Manse PP:n mestaruus vuonna 2017. Kirittäret palasi kultakantaan seuraavana syksynä ja ote on pitänyt.

Kirittäret voitti ensimmäisen jakson selvin numeroin, mutta toisessa harhaheiton turvin johtoasemaan päässyt Virkiä oli lähellä jaksovoittoa. Kun Kirittäret tuli viimeiselle sisävuorolleen, Virkiä johti 4-2. Mutta taas nähtiin, että Kirittäret on parhaimmillaan tiukoissa tilanteissa. Voittoon tarvittiin kaksi juoksua, kolmen pisteen voittoon kolme. Kirittäret teki kolme.

Keppari ja optari

HS esitteli (maksumuurin takana) 13.7. Ada Filpan (20v), joka harrastaa keppihevosurheilua. Harrastus kiehtoo muitakin kuin pikkutyttöjä: jutussa Suomen yli 10 000 keppihevosharrastajan ikähaitariksi ilmoitetaan 7-30 v. Harrastajat ovat järjestäytyneet, ja vuosittain järjestetään mestaruuskilpailut lajeina koulu-, este- ja lännenratsastus. Tänä vuonna kilpailut tosin jätettiin väliin koronan takia.

Keppihevosharrastus on mainio vaihtoehto kaikille niille, joilla ei ole mahdollisuutta ratsastaa oikealla hevosella. Keppari on edullinen hankkia ja helppo hoitaa. Sille voi antaa nimen ja laatia sukutaulun. Kilpailuvideoita katsottuani voin vakuuttaa, että urheilusta puhuminen ei ole liioittelua.

Kiinnostuin ilmiöstä, kun ”iso koulutyttö” karautti kepparilla Harjulammen lintutornille. Porukka saattoi katsoa ratsukkoa ihmeissään ja ehkä hieman huvittuneenakin, mutta tyttö ei antanut sen häiritä. Asenne oli kohdallaan!

Myös purjehdus on kalliin harrastuksen maineessa, mutta ainakin pienet purjeveneet ovat hevosta paremmin harrastajien ulottuvilla, suuremmatkin jos ei halua tällä vuosituhannella rakennettua. Ruotsi on Suomeen verrattuna purjehduksen suurmaa, ja naapurista esimerkiksi hyvin pidettyjä 1970-luvun retkiveneitä saa hyvinkin edullisesti. Yksi tällainen on minulle hyvinkin tuttu.

Talvikausi saattaa synnyttää tarvetta sijaistoimintaan. Jää estää purjehtimisen ja lumi jään päällä jääpurjehduksen, joka sinällään lienee hyvinkin lajinomaista. Jos viitseliäisyyttä riittää, kautta voi kuitenkin jatkaa sisätiloissa! Kuva omintakeisesta optimistijollasta löytyi Instagramista ja tuotti hyvää mieltä pitkäksi aikaa.

* * *

Kirjoitin sivuston puolelle purjehdukseen liittyvän tekstin Lokikirjailija Lehtinen ja kapteeni Koivistoinen

Palloilua

Viime viikot ovat olleet täynnä pesäpalloa: Ruutupalvelu tarjoaa superpesiksen, Napapesis livetunnelmat.  Ja siihen lisäksi jalkapalloa maltillisin annoksin.

Keskiviikon pesisottelu Napapesis vs. Oulunsalo (naisten suomarin pohjoislohkoa) oli äärimmäisen jännittävä. Ensimmäinen jakso päättyi 6-6 ja toinen 5-6. Voitto ratkesi vasta viimeisessä vuoroparissa: kotijoukkue punnersi aloittavalla numerot tasoihin, mutta vieraat onnistuivat tekemään tasoittavalla yhden juoksun. Se riitti voittoon. Voittanut joukkue sai kaksi sarjapistettä, yksi meni liitolle ja kotijoukkueelle ei herunut pisteen puolikasta. Pisteet jaetaan näin, vaikka kumpikin jakso ja supervuoro tuottaisivat tasurin ja voitto ratkeaisi kotiutuslyöntikilpailussa yhden juoksun erolla. Tylyä touhua!

Myöhemmin illalla katselin jalkapallon EM-välieräottelun, jossa vastakkain olivat Englanti ja Tanska. Itse asiassa en jaksanut koko ottelua, pelkästään varsinaisen peliajan. Jatkoajalla kyseenalaiseksi sanottu ratkaisuosuma jäi näkemättä, samoin sitä edeltänyt kahden pallon tilanne.

Säännöissä kuulemma sanotaan, että tuomarin ei kuulu viheltää peliä poikki, jos ylimääräinen pallo ei vaikuta pelin kulkuun. Ei vaikuttanut, eli oikein toimittiin. Mutta mitä olisi tapahtunut, jos Tanska olisi mennyt finaaliin vastaavalla tavalla? Olisivatko katsojat panneet ranttaliksi? Pelkäänpä että olisivat. Mitä systemaattiseen filmaamiseen tulee, se on edelleen erottamaton osa jalkapalloa.

Koska Euroopassa pelataan, puolustuspelin tärkeys ymmärretään liiankin hyvin. Kun varmistelu oikein tympäisee, muistelen hauskinta näkemääni arvo-ottelua. Vuoden 2014 MM-kisojen välierässä olivat vastakkain isäntämaa Brasilia ja eurooppalaista peliajattelua edustava Saksa. Ei aikaakaan, kun taululla komeilivat numerot 5-0. (lopputulos 7-1)

Brasilian yltiöpäinen hyökkääminen avasi puolustussuuntaan ammottavia aukkoja, joita Saksa käytti armotta hyväkseen. Kuuluisat brassitaiturit kokivat kotiyleisönsä edessä kaikkien aikojen nöyryytyksen, mutta värikästä peli kieltämättä oli!

Heräsin joskus viiden maissa ja tarkistin, miten Tanskalle oli käynyt. Sitten menin NHL.com -sivustolle katsomaan, miten Game 5. etenee. Tampa Bay Lightning johti Stanley Cupin -loppuottelusarjaa numeroin 3-1. Peli oli lopuillaan ja seurasin sen loppuun. Lisämaaleja ei nähty, joten Tampassa päästiin juhlimaan. Samalla päättyi pitkälle kesään venynyt kiekkokausi.

Lapissa kaikki…

Kesän vaihe konkretisoitui tänään Harjulammella. Lintumaailma oli hiljentynyt: pajulintu lauloi ja naurulokkikoloniasta kuului kirkumista. Jossain kauempana kaklatti lammelle pistäytynyt harmaalokki.

Turvelautalla oli kaksi vesilintukoirasta, sinisorsa ja haapana. Linnut nukkuivat silmä auki ja näkivät varmaankin päiväunia kevään kohokohdista. Nyt siitä muistutti enää juhlapuku, joka sekin oli alkanut rapistua.

Rannalta löysin ruohokanukoita. Laji on kolmas Harjulammen rantojen valkokukkainen: raate aloitti ja seuraavaksi ennätti vehka. Myös ruohokanukan kukinta oli lopuillaan. Matkalla huomasin, että pujot, pietaryrtit ja monet muut loppukesän kukkijat olivat jo nupulla.

  

Lintutornissa sain kimppuuni parven mäkäriä. Ne eivät purreet, mutta kiusasivat sen verran, että piti jatkaa matkaa.

Kirkkolammella kolmena kesänä pesinyttä silkkiuikkuparia ei ole enää näkynyt. Sitä on ollut hauska seurata senkin vuoksi, että myös koiraslintu osallistuu esimerkillisesti poikasista huolehtimiseen.